Ennen kuin menen taustoihin, sijoitan tähän alkuun linkkilistan. Blogissani alkaa tästä postauksesta monta vuotta kattava sarja, jossa kerron vaihtelevalla yksityiskohtaisuudella opintotaipaleestani teologisessa tiedekunnassa, ja koko kertomukseeni perehtymistä helpottanee, jos osat ovat tästä postauksesta vain klikkauksen päässä helposti löydettävinä. Tässä siis päivittyvä luettelo sarjan osista, tämän jälkeen kerron tilanteestani ennen opintojani ja niiden alkamisen kynnyksellä.
Ensimmäinen vuosi:
Ensimmäinen kesä:
Toinen vuosi:
Toinen kesä:
Kolmas vuosi:
Neljäs vuosi:
17. Viimeinkin kandidaatti! (sisältää summauksen koko kandidaatinopinnoista)
Viides vuosi:
"N:s" vuosi:
21. Ympyrä on sulkeutumassa
Taustaa
Tämän vuoden aikana olen saanut kovasti vahvistusta siihen, mikä mahdollisesti on hengellinen kutsumukseni. Olen kahdesti pitänyt Raamatun kohtaan perustuvan lyhyen opetuspuheen entisen opiskelupaikkakuntani helluntailaisten jumalanpalveluksessa. Lisäksi olen ollut paneelikeskustelussa ja opettanut nuortenleirillä. Palaute on ollut muistaakseni pelkästään myönteistä. Osaan jäsennellä hyvin, lisäksi esiintymiskammoni lähti suurilta osin tiehensä yli vuosi sitten.
Lukuisat ihmiset ovat sanoneet minulle, että olen selkeä opettaja tai että minussa on ainesta sellaiseksi. Isäni vihjasi noin vuosi sitten, että teologinen tiedekunta voisi sopia minulle. Siitä lähtien teologian opiskelu tiettyjen olosuhdemuutosten jälkeen vahvistui mahdollisena tulevaisuuden kuvanani. Hain sitten yhteishaussa opiskelemaan teologiaa.
Hain sekä Joensuuhun että Helsinkiin, luin valintakoekirjoja, jotka olivat sangen erilaisia. Timo Nisulan "Augustinus" keskittyy kertomaan kuuluisan kirkkoisän elämästä ja teologiasta. Heikki Räisäsen "Mitä varhaiset kristityt uskoivat" sen sijaan kertoo ensimmäisten kristillisten vuosisatojen uskonelämästä.
Kirjat ovat mielestäni otteeltaan hyvin erilaisia. Nisula lienee otaksumani mukaan pastori ja hänen kirjansa on mielestäni helppolukuinen, aiheittain etenevä selkeä kokonaisuus, jonka lukeminen luullakseni hyödytti minua hengellisestikin. Räisänen taas näytti kyseenalaistavan aika kovastikin Raamatun opetuksia. Hänen otteensa vaikuttaa hyvin tieteelliseltä, vaikka omasta mielestäni hänen kirjoituksensa on joiltain osin asenteellistakin. En tietysti varmasti tiedä. Luin hänen kirjansa tietyllä varauksella.
Ennakko-odotuksia opiskelusta teologisessa tiedekunnassa
Sitäköhän teologinen tiedekunta on? Tieteellistä työtä, joka pistää Raamatun muiden kirjojen joukkoon. Kyllä, se taitaa olla juuri tätä. Mutta silti luulen, että teologinen tiedekunta tänä päivänä voi myös hyödyttää minua kutsumukseni toteuttamisessa. Ehkä minun on kuin onkin mahdollista omaksua informaatiota, joka tietyistä asenteista huolimatta on oikeasti hyödyllistä. Esimerkiksi opetettavan kirkkohistorian oletan olevan aika paikkansapitävää. Samoin kreikan, heprean ja latinan opiskelua minun on vaikea nähdä epäraamatullisena.
Kenties minun on mahdollista tehdä tehtäviä uskovaisena ja siten, että tehtävistä myös näkyy uskoni. Nimittäin uskoni kautta, ei niinkään tieteellisen tutkimuksen, tiedän joitain asioita, joita tiede tuskin voinee ottaa totuuksina. Näitä asioita ovat esimerkiksi, että uskon Jumalan olevan olemassa ja Raamatun olevan yhtenäinen ja hyvin suuresti ristiriidaton kokonaisuus. Uskon, että tiede ei voi milloinkaan todistaa todellisesti oikeaksi jotain, joka on Raamatun vastaista. Mutta näitä asioita en voine teologisessa mutkattomasti ottaa lähtökohdikseni tai -oletuksikseni.
Vaikuttaa siltä, että tieteellinen lähestymistapa ja hengellinen lähestymistapa esimerkiksi Raamattuun ovat joiltain osin erilaisia. Se opetus, joka sunnuntaijumalanpalvelukseen yleensä sisältyy, poikennee monilta osin teologian luennosta yliopistossa. Minun lieneekin oivallettava, miten ne eroavat. Ja miten voin sovittaa näitä lähestymistapoja yhteen. Uskon, että tuiki tärkeää on myös teologian opiskelun lisäksi harrastaa yhteyttä paikallisten uskovien kanssa ja saada heiltä opetusta. Hengellisestä elämästä on pidettävä huolta suurilta osin erikseen, sillä vaikka tiedekunnan aiheet sivuavatkin uskonasioita, sen ote ei kuitenkaan ole kovin hengellinen.
Miten ihmiset ovat reagoineet kertoessani opiskelupaikastani?
Olen kertonut monille uskovaisille ja ei-uskovaisille opiskelupaikastani. Ei-uskovaiset saattavat usein aluksi pitää teologista tiedekuntaa pappiskouluna, jossa tehdään uskovaisista vielä uskovaisempia, ja jossa ei opeteta todellista tiedettä ollenkaan, vaan julistetaan tunnustuksellisesti uskontoa opiskelijoille. Ok, esimerkki on kärjistetty, mutta yleinen ajatus vaikuttaa olevan se, että teologinen tiedekunta olisi jokin hengellisyyskoulu. Tällainen se ei kuulemma todellakaan ole, vaan tieteellinen tiedekunta siinä, missä muutkin. Itse asiassa teologisessa tiedekunnassa voi kohdata suurta kritiikkiä kristinuskoa kohtaan.
Samoin eivät läheskään kaikki tiedekunnassa opiskelevat ryhdy pastoreiksi. Suuresta osasta tulee uskonnon opettajia, ja paljon muitakin mahdollisuuksia on.
Uskovaiset ystäväni taas ovat reagoineet pääosin kahdella tavalla. Toiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita ja iloisia, toiset taas hieman varauksellisia. Olen kuullut monet varoitukset tiedekunnasta uskon tappajana ja eksyttäjänä. Ja tiedostan todella riskit. Olen miettinyt niitä paljon. Siltikin koin että paikkani on teologisessa, mutta kuten sanottua, minun on pysyttävä rukouksessa, Raamatussa ja uskovien yhteydessä. Lähellä Jumalaa ja terveen etäisyyden päässä väärästä tiedosta. Haluan olla sillä asenteella myös yliopistossa, että pidän sen, mikä on hyvää ja hylkään sen, mikä ei ole. Jumala siunatkoon minua, että vaellan Hänen mielensä mukaisesti.
Olen innoissani opinnoista, ne vaikuttavat sisältävän paljon mielenkiintoisia aiheita!
Antakoon Jumala minun, jos se on Hänen tahtonsa, myös antaa jotain tiedekunnalle, sen ihmisille ja koko kaupungille. Antakoon loistaa valona ja tehdä rakkauden tekoja.
Taustaa
Tämän vuoden aikana olen saanut kovasti vahvistusta siihen, mikä mahdollisesti on hengellinen kutsumukseni. Olen kahdesti pitänyt Raamatun kohtaan perustuvan lyhyen opetuspuheen entisen opiskelupaikkakuntani helluntailaisten jumalanpalveluksessa. Lisäksi olen ollut paneelikeskustelussa ja opettanut nuortenleirillä. Palaute on ollut muistaakseni pelkästään myönteistä. Osaan jäsennellä hyvin, lisäksi esiintymiskammoni lähti suurilta osin tiehensä yli vuosi sitten.
Lukuisat ihmiset ovat sanoneet minulle, että olen selkeä opettaja tai että minussa on ainesta sellaiseksi. Isäni vihjasi noin vuosi sitten, että teologinen tiedekunta voisi sopia minulle. Siitä lähtien teologian opiskelu tiettyjen olosuhdemuutosten jälkeen vahvistui mahdollisena tulevaisuuden kuvanani. Hain sitten yhteishaussa opiskelemaan teologiaa.
Hain sekä Joensuuhun että Helsinkiin, luin valintakoekirjoja, jotka olivat sangen erilaisia. Timo Nisulan "Augustinus" keskittyy kertomaan kuuluisan kirkkoisän elämästä ja teologiasta. Heikki Räisäsen "Mitä varhaiset kristityt uskoivat" sen sijaan kertoo ensimmäisten kristillisten vuosisatojen uskonelämästä.
Kirjat ovat mielestäni otteeltaan hyvin erilaisia. Nisula lienee otaksumani mukaan pastori ja hänen kirjansa on mielestäni helppolukuinen, aiheittain etenevä selkeä kokonaisuus, jonka lukeminen luullakseni hyödytti minua hengellisestikin. Räisänen taas näytti kyseenalaistavan aika kovastikin Raamatun opetuksia. Hänen otteensa vaikuttaa hyvin tieteelliseltä, vaikka omasta mielestäni hänen kirjoituksensa on joiltain osin asenteellistakin. En tietysti varmasti tiedä. Luin hänen kirjansa tietyllä varauksella.
Ennakko-odotuksia opiskelusta teologisessa tiedekunnassa
Sitäköhän teologinen tiedekunta on? Tieteellistä työtä, joka pistää Raamatun muiden kirjojen joukkoon. Kyllä, se taitaa olla juuri tätä. Mutta silti luulen, että teologinen tiedekunta tänä päivänä voi myös hyödyttää minua kutsumukseni toteuttamisessa. Ehkä minun on kuin onkin mahdollista omaksua informaatiota, joka tietyistä asenteista huolimatta on oikeasti hyödyllistä. Esimerkiksi opetettavan kirkkohistorian oletan olevan aika paikkansapitävää. Samoin kreikan, heprean ja latinan opiskelua minun on vaikea nähdä epäraamatullisena.
Kenties minun on mahdollista tehdä tehtäviä uskovaisena ja siten, että tehtävistä myös näkyy uskoni. Nimittäin uskoni kautta, ei niinkään tieteellisen tutkimuksen, tiedän joitain asioita, joita tiede tuskin voinee ottaa totuuksina. Näitä asioita ovat esimerkiksi, että uskon Jumalan olevan olemassa ja Raamatun olevan yhtenäinen ja hyvin suuresti ristiriidaton kokonaisuus. Uskon, että tiede ei voi milloinkaan todistaa todellisesti oikeaksi jotain, joka on Raamatun vastaista. Mutta näitä asioita en voine teologisessa mutkattomasti ottaa lähtökohdikseni tai -oletuksikseni.
Vaikuttaa siltä, että tieteellinen lähestymistapa ja hengellinen lähestymistapa esimerkiksi Raamattuun ovat joiltain osin erilaisia. Se opetus, joka sunnuntaijumalanpalvelukseen yleensä sisältyy, poikennee monilta osin teologian luennosta yliopistossa. Minun lieneekin oivallettava, miten ne eroavat. Ja miten voin sovittaa näitä lähestymistapoja yhteen. Uskon, että tuiki tärkeää on myös teologian opiskelun lisäksi harrastaa yhteyttä paikallisten uskovien kanssa ja saada heiltä opetusta. Hengellisestä elämästä on pidettävä huolta suurilta osin erikseen, sillä vaikka tiedekunnan aiheet sivuavatkin uskonasioita, sen ote ei kuitenkaan ole kovin hengellinen.
Miten ihmiset ovat reagoineet kertoessani opiskelupaikastani?
Olen kertonut monille uskovaisille ja ei-uskovaisille opiskelupaikastani. Ei-uskovaiset saattavat usein aluksi pitää teologista tiedekuntaa pappiskouluna, jossa tehdään uskovaisista vielä uskovaisempia, ja jossa ei opeteta todellista tiedettä ollenkaan, vaan julistetaan tunnustuksellisesti uskontoa opiskelijoille. Ok, esimerkki on kärjistetty, mutta yleinen ajatus vaikuttaa olevan se, että teologinen tiedekunta olisi jokin hengellisyyskoulu. Tällainen se ei kuulemma todellakaan ole, vaan tieteellinen tiedekunta siinä, missä muutkin. Itse asiassa teologisessa tiedekunnassa voi kohdata suurta kritiikkiä kristinuskoa kohtaan.
Samoin eivät läheskään kaikki tiedekunnassa opiskelevat ryhdy pastoreiksi. Suuresta osasta tulee uskonnon opettajia, ja paljon muitakin mahdollisuuksia on.
Uskovaiset ystäväni taas ovat reagoineet pääosin kahdella tavalla. Toiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita ja iloisia, toiset taas hieman varauksellisia. Olen kuullut monet varoitukset tiedekunnasta uskon tappajana ja eksyttäjänä. Ja tiedostan todella riskit. Olen miettinyt niitä paljon. Siltikin koin että paikkani on teologisessa, mutta kuten sanottua, minun on pysyttävä rukouksessa, Raamatussa ja uskovien yhteydessä. Lähellä Jumalaa ja terveen etäisyyden päässä väärästä tiedosta. Haluan olla sillä asenteella myös yliopistossa, että pidän sen, mikä on hyvää ja hylkään sen, mikä ei ole. Jumala siunatkoon minua, että vaellan Hänen mielensä mukaisesti.
Olen innoissani opinnoista, ne vaikuttavat sisältävän paljon mielenkiintoisia aiheita!
Antakoon Jumala minun, jos se on Hänen tahtonsa, myös antaa jotain tiedekunnalle, sen ihmisille ja koko kaupungille. Antakoon loistaa valona ja tehdä rakkauden tekoja.
