Monimerkityksiset sanat ja väärinymmärrykset

Olen useasti elämässäni huomannut, miten tärkeää keskustelussa käytettävien sanojen määritteleminen voi olla. Kaksi ihmistä voi esimerkiksi kumpikin käyttää puheessaan samaa sanaa mutta antaa sille mielessään varsin eri merkityksen. Jos tämä erilainen ymmärrys käytettävästä sanasta ei tule keskustelussa ilmi, voi se ajautua aiheesta sivuun ja muuttua kiistelyksi, joka voitaisiin helposti välttää, kun avattaisiin käytettäviä termejä hiukan syvemmin. Kun näin tehdään, voi se, mikä aluksi näytti riidalta, jopa muuttua yksimielisyydeksi!

Olen koonnut tähän kirjoitukseen hengellisissä keskusteluissa usein esiintyviä sanoja, joille tupataan ihmisestä riippuen antamaan hyvinkin erilaisia merkityksiä. Monesti kirkko- tai tunnustuskunnalla ja sen perinteellä on suurikin rooli siinä, miten sanoja käytetään. Uskallan sanoa, että itselläni on kohtuullisen laajasti kokemusta maamme hengellisen kentän tärkeimmistä yhteisöistä ja perinteistä, joten minulla on edes jotain hajua siitä, mistä kirjoitan. Kielenkäyttö todella vaihtelee – tämän vuoksi on omalla tavallaan hyödyllinen taito opetella puhumaan ja ymmärtämään toistemme slangeja tai "kieliä". Jos olet luterilainen, voit opetella puhumaan vaikkapa "helluntailaista" tai "katolista", ja toisin päin. Näin keskustelu voi muuttua paljonkin sujuvammaksi.

Pyrin siis tässä paitsi esittämään termit myös kertomaan, millaisia eri merkityksiä ne voivat saada. Osaa niistä olen jo tässä blogissa aiemmin sivunnut Hengellisen slangin sanastossani ja käsitellessäni seurakuntaa, mutta nyt pyrin kokoamaan mieleeni tulleet monimerkityksiset sanat samaan paikkaan.

Pappi

Tämä sana kuuluu mielestäni itseoikeutetusti alkuun! Tuskin löydän oudommin käytettyä sanaa kristittyjen keskuudesta: merkitys vaihtelee rajusti ja on omiaan aiheuttamaan hyvin turhaa kiistaa.

Luterilaisuudessa, katolisuudessa ja ortodoksisuudessa sanalla pappi viitataan yleensä seurakunnan paimeneen. Vapaissa suunnissa seurakunnan paimeneen taas yleisemmin viitataan sanalla pastori (tai yksinkertaisesti vain sanalla paimen), kun taas papilla tarkoitetaan ketä tahansa kristittyä niin kutsutun yleisen pappeuden perusteella. Raamatussa on nimittäin useampikin kohta, joissa annetaan ymmärtää, että uudessa liitossa pappeus ei enää ole vain joidenkin harvojen osa, vaan kaikki uskovaiset muodostavat papiston.

Vanhassa testamentissa papistoon taas eivät kuuluneet kaikki, vaan pääosin vain Mooseksen veljen Aaronin sukuun kuuluvat voivat olla pappeja. Ehkä sanan pappi käyttö noissa kolmessa vanhassa kirkkokunnassa on saanut vaikutteita Vanhasta testamentista.

Vaikka Raamattu vaikuttaa selkeältä siitä, että uudessa liitossa kaikki uskovat ovat pappeja, eivät tässäkään liitossa kuitenkaan kaikki ole paimenia. Seurakunnan paimenen tai kaitsijan tai vanhimman virka on varattu vain joillekin kristityille.

Jos siis olet vapaiden suuntien edustaja ja tapaat jossain evankelisluterilaisen papin, ei liene kovinkaan hyödyllistä ruveta puhumaan hänelle yleisestä pappeudesta ja alkaa tämän perusteella laittamaan hänen pappiskäsitystään uusiksi. Luultavasti vain puhutte eri asioista käyttäessänne sanaa pappi: sinulle se todennäköisesti merkitsee kaikkia uskovia, hänelle taas seurakunnan paimenia. Hän vain nyt sattuu käyttämään (myönnän kyllä, että minusta hiukan harhaanjohtavasti) sanaa pappi tarkoittaessaan paimenta. Ja lisähuomautuksena vielä sekin, että ainakaan minun tietääkseni yleinen pappeus ei puutu luterilaisuudestakaan, vaan yleisen pappeuden lisäksi on olemassa erityinen pappeus, jolla tarkoitetaan seurakunnan paimenia. Ja seurakunnan paimenuus ei liene asia, jota vapaissakaan suunnissa haluttaisiin vastustaa.

Näin siis turha sanaharkka voidaan välttää, kun vain määritellään papin käsite. Kysymys "vastustatko naispappeutta" muuttuu mielekkääksi oikeastaan vasta sitten, kun pappeus on määritelty. Yleisen pappeuden suhteen valtaosa kristityistä pitänee kaikkia uskovia naisia pappeina, mutta hajontaa esiintyy kysyttäessä, voiko nainen kuulua erityiseen papistoon, seurakunnan paimeniin.

Suhteellisen samankaltaisesta virasta siis voidaan käyttää todella montaa eri nimitystä: pappi, paimen, pastori, kaitsija, vanhin. Tunnustuskunnittain vaihtelee, mitä näistä suositaan: pappi siis ei yleensä esiinny vapaissa suunnissa eikä esimerkiksi vanhinta (tai vanhimmistoa) usein käytetä luterilaisuudessa kuvaamaan paimenia. Suhteellisen hyödyllinen sana, jota käytetään kummassakin "kielessä", on pastori. Ehkä meidän kannattaisikin selvyyden vuoksi ruveta puhumaan "naispastoriudesta", jotta päästäisiin nopeammin itse aiheeseen ilman tarvetta käydä ensin keskustelu yleisestä pappeudesta. Tarvittaessa vieläkin raamatullisempi termi voisi olla "naispaimenuus".

Uskonto

"Vihaan uskontoa mutta rakastan Jeesusta" ja "uskonto ei pelasta ketään" ovat tietyissä piireissä yleisiä lausahduksia. Jotkut kristityt tekevät erittäin selvän eron uskonnon ja uskon Jeesukseen välillä. Uskonto voidaan nähdä esimerkiksi kuolleena ja hengettömänä muotomenona tai ihmisen yrityksenä pelastaa itse itsensä. Uskoa Jeesukseen ei haluta luokitella yhdeksi uskonnoista, mikä voi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä hyvinkin oudolta tai hämmentävältä.

On kuitenkin myös sellaisia kristittyjä, jotka suhtautuvat sanaan uskonto vähemmän kielteisesti ja saattavat käyttää sitä myös viitatessaan omaan uskoonsa. Jos sanaa uskonto käytetään tässä merkityksessä viittaamaan raamatulliseen uskoon, joka kohdistuu Jeesukseen, muuttuvat nuo alussa esittämäni lausahdukset melko käyttökelvottomiksi.

Kristityillä siis on erilaisia tapoja käyttää myös sanaa uskonto. Siksi ei pidä liian aikaisin tuomita kristittyä, joka sanoo olevansa uskonnollinen tai että hänellä on uskonto. Samoin jos joku kristitty vastustaa uskontoja kovaan ääneen, ei tarvitse välttämättä hämmentyä. Jälleen kerran voidaan kysellä sanalle määritelmää.

Seurakunta

Kuten kirjoitin, olen käsitellyt jo aiemmin seurakunta-sanaa. Väärinymmärryksiä ei esiinny niinkään sanan globaalissa merkityksessä (yleensä globaalin seurakunnan ajatellaan halki kirkkokuntien tarkoittavan maailman kaikista kristityistä muodostuvaa joukkoa). Ongelmia voi tulla vastaan, kun siirrytään puhumaan paikallisesta seurakunnasta.

Paikallinen seurakunta voidaan ymmärtää ainakin kahdella tavalla:

1. mikä tahansa kristillisen kirkkokunnan paikallisyksikkö paikkakunnalla, tai tunnustuskuntiin kuulumaton tietyn niminen yhteisö paikkakunnalla

tai

2. paikkakunnan kaikki kristityt

Näistä ensimmäinen on kokemukseni mukaan paljon yleisempi. Siispä kun kristitty kysyy toiselta kristityltä, mihin seurakuntaan tämä kuuluu, on voi vastaus yleensä olla esimerkiksi vapaaseurakunta, helluntaiseurakunta tai tuomiokirkkoseurakunta. Sen sijaan se harvemmin on vain: tämän paikkakunnan seurakunta.

Kun näkemysten 1 ja 2 edustajat kohtaavat, voivat he seurakunnasta puhuessaan nopeasti joutua kiistelemään. Näkemyksen 1 edustaja voi sanoa toiselle, että eihän tämä kuulu mihinkään seurakuntaan, kun taas näkemyksen 2 edustaja voi sanoa, että toinen kuuluu varsinaisen paikallisen seurakunnan lisäksi johonkin muuhunkin yhteisöön.

Siispä esimerkiksi kun henkilö 1 kysyy henkilöltä 2: "Mihin seurakuntaan sinä kuulut?" voi henkilö 2 pyytää tarkennusta: "Määrittele, mitä tarkoitat seurakunnalla. Jos tarkoitat sillä jonkin kirkon paikallista yksikköä tai yhteisöä, joka käsittää vain osan paikkakunnan uskovista, niin en kuulu mihinkään seurakuntaan. Jos taas tarkoitat seurakunnalla kaupunkimme kaikkia uskovaisia, niin voin sanoa kuuluvani tämän kaupungin seurakuntaan."

Kirkko

Toisille sana kirkko on yksinkertaisesti sanan seurakunta synonyymi – näin on kokemukseni mukaan etenkin luterilaisuudessa, katolisuudessa ja ortodoksisuudessa. Mutta on myös sellaisia (lähinnä vapaissa suunnissa tai niitä lähellä olevassa hengellisyydessä), jotka inhoavat koko sanaa siksi, koska heille se merkitsee ihmisinstituutiota ja -rakennelmaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen seurakunnan kanssa. Kirkko voidaan nähdä tavallaan jonkinlaisena laitoksena, joka on syntynyt todellisen seurakunnan olemuksen hämärryttyä. Näin ollen tämänkin sanan suhteen väärinymmärryksen ainekset ovat kasassa.

Jos siis joku pyytää sinua kertomaan, mitä mieltä olet kirkoista, pyydä häntä määrittelemään sana. Näin voit tietää, oletko hänen tarkoittamiaan kirkkoja vastaan vai niiden puolesta.

Teologia

Teologia eli jumaluusoppi on sanana myös useammalla tavalla ymmärretty. Toisaalta teologia voi tarkoittaa esimerkiksi Raamatun sisältämää oppia, toisaalta se merkitsee eri kirkkokuntien ominaisia oppeja (voidaan puhua vaikkapa luterilaisesta teologiasta), toisaalta se voi merkitä myös näitä oppeja tutkivaa tieteenalaa. Voidaanpa kristillisen teologian ohella puhua jopa islamilaisestakin teologiasta.

Kristittyjen parissa suhtautuminen teologiaan vaihtelee, minkä itsekin huomasin, kun olin aloittamassa teologian opiskelua. Esimerkiksi luterilaisissa piireissä teologian opiskelua ei pidetty kovinkaan sävähdyttävänä asiana ja siihen suhtauduttiin melko neutraalisti, kun taas vapaissa suunnissa ja niiden tyyppisessä hengellisyydessä teologiaa saatettiin pitää hyvinkin haitallisena tai ainakin riskialttiina alana. Toki myös näissä piireissä on paljon teologiaan myönteisesti suhtautuvaa väkeä.

Teologiaan kielteisesti suhtautuvat näkevät usein teologian järkeilynä, järjen päätelminä ja Raamatun tutkimisena hengettömästi ja kieltävät itsellään olevankaan mitään teologiaa. Myös pelkkää teologian puhumista ja tutkimista ilman käytännön hengellistä elämää voidaan pitää uhkana. Myönteisesti suhtautuvat taas voivat huomauttaa, että kaikilla on jonkinlainen teologia (merkityksessä oppikäsitys) ja että teologisella tutkimuksella voi saada paljon hyvää aikaan. Kun se, miten sana ymmärretään, määritellään tarpeeksi tarkasti, voi paljastua, että kielteiset ja myönteiset voivat ollakin aika samaa mieltä keskenään: ei järkeispetokselle pelkälle tutkimiselle ilman käytännön sovellutuksia; kyllä opille sekä hengellisesti rakentavalle Raamatun, kirkkohistorian ja oppien tutkimiselle.

Lopuksi

Meidän kaikkien lienee hyvä ymmärtää, että niille sanoille, joita käytämme, voi olla muitakin käyttötapoja kuin omamme. Tältä osin ajatusmaailmamme avartaminen olisi minusta yleensä ottaen toivottavaa ja meidän olisi – sikäli kun se on tarpeellista – hyvä tuntea eri hengellisten perinteiden kielenkäyttöä päästäksemme mahdollisimman sujuvaan keskusteluun ilman turhia syrjäänpoukkoiluja.

Jos joku siis käyttää vaikka sanaa pappi eri tavalla kuin itse käytät, voit tilanteesta riippuen jättää jopa kokonaan puuttumatta asiaan. Jos tiedät, mitä hän sanalla tarkoittaa, ja jos keskustelun kannalta ei ole oleellista jämähtää sanaan, voidaan vain tyynesti jatkaa eteenpäin. Haluan kuitenkin painottaa, että silloin kun se on tarpeellista, voi olla hyvä keskustella myös sanojen täsmällisestä käytöstä. Itse soisin esimerkiksi sen pappi-sanan suhteen, että sitä käytettäisiin raamatullisemmin, ja haluan myös mielipiteeni ilmaista silloin, kun se on luontevaa ja kuuluu keskusteluun. Nykyrealiteetti kuitenkin on, että sanan käyttö on mitä on, eikä aina ole niin oleellista puuttua siihen, etenkään, jos se vie keskustelua huonolla tavalla sivuraiteille.

Olisin voinut ottaa mukaan ehkä vielä muitakin sanoja (kuten 'kristitty' ja 'taivas'), mutta ne saivat jäädä tällä kertaa. Toivottavasti kirjoitukseni koitui tällaisenaan hyödylliseksi!

Valokuvia elämäni varrelta

Yli vuosi sitten julkaisin blogissani sen aihepiiriin varsin löyhästi liittyvän kertomuksen matkastani Madeiralle. En enää tarkkaan muista syytä sille, miksi päätin silloin kirjoittaa välillä myös vähemmän hengellisestä tai uskonnollisesta aiheesta, mutta nyt olen ajatellut tehdä saman jälleen. Vaihtelu virkistää, ja on mukavaa toisinaan poiketa kaavasta ja tehdä jotain kevyempää.

 

Aiempi Madeira-kirjoitus sisälsi paljon matkalla ottamiani valokuvia, ja tällä kertaa olen päättänyt julkaista nimenomaan valokuva-aiheisen blogikirjoituksen, jossa esittelen elämäni omasta mielestä parhaita otoksia. Valokuvaus on ollut minulle mieluista harrastus ja toisinaan olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa kameran kanssa. Kuvia on laskemani mukaan 75, ja ne ajoittuvat aikavälille 2007–2015 loppuvuosien painottuessa selvästi. Olen ottanut mukaan kuvia, jotka ovat mielestäni tavalla tai toisella onnistuneita tai ne sisältävät minusta jonkin kiintoisan ajatuksen, idean tai asian. Eräille kuville taas niihin liittyvä tarina tuo merkityksen.

 

Oli kiintoisaa huomata, että toistuvina elementteinä tässä kuvasarjassa ovat ainakin seuraavat: vesi ja ranta, vedessä liikkuvat kulkuvälineet, linnut ja linnamaiset rakennukset. Mukana on myös kuvia monelta ulkomaanmatkaltani, mutta näiden valittujen kuvien tarkoituksena ei ole niinkään antaa matkoista ja tärkeimmistä nähtävyyksistä kokonaiskuvaa. Useammalta reissulta mukana on vain yksi kuva, ja sekin saattaa olla hyvin epätyypillinen matkakuvaksi.

 

En ole tähän kuvaryhmään valinnut tässä blogissa jo julkaistuja kuvia, joten esimerkiksi mainittuja Madeira-kuvia ei korkeasta laadustaan huolimatta tässä enää toisteta.

 

Nauttikaa kuvista!

 

 

Viola-neiti. Tämä vuonna 2007 otettu kuva on ehkä ensimmäinen kuvani, joka on mielestäni selvästi joukosta erottuva. Kissan piirteet (ja uskallan hänet tuntevana sanoa, että myös hänen luonteensa) erottuvat ihmeellisenkin terävinä, enkä oikein itsekään tiedä, miten kuva onnistui näinkin hyvin. Toki taustalla olevan mikrofonin olisi voinut poistaa...



Umpipuu. Törmäsin kerran tähän merkilliseen puuhun, joka oli kasvanut takaisin kiinni itseensä, ja sain ihmetellä ilmiötä oikein kunnolla: sitä oli vaikea uskoa todeksikaan. Olin jopa aikeissa lähettää kuvan lehteen, mitä en kuitenkaan tehnyt. Otettu Mikkelissä vuonna 2008.

Skibotnin seutua Norjassa vuonna 2008.



Güellin puisto, Barcelona, 2009.

Torre de Comunicacions de Montjuïc, Barcelona, 2009.

Metsän olympiasoihtu. Lukion kuvataiteen kurssilla saimme tehtäväksi Andy Goldsworthya mukaillen luoda taideteoksen, jossa käyttäisimme vain luonnonmateriaaleja, sitten ottaa siitä kuvan ja tämän jälkeen jättää teos luontoon, jossa se sitten itsekseen hajoaisi. Minä päädyin lopulta tekemään yksinkertaisen "olympiasoihdun". Päämateriaalina käytin kiveä ja liimana, uskokaa tai älkää, pihkaa, jonka keräämisessä ja käytössä sitten olikin hommaa! Lopulta kiipesin esitöiden jälkeen Kuopion Puijolle, jossa pystytin ja somistin teoksen. Sitten piti vielä saada aikaan tuli, jota ilman teos ei olisi täydellinen. Polttoaineena oli puuta, heinää ja jopa omia hiuksiani. Sain yrittää kauan ennen kuin sain haluamani kuvan, ja tikutkin muistaakseni lähes loppuivat, mutta lopulta olin tyytyväinen. Tein teoksen vuonna 2010 ja siitä oli jäljellä vielä tunnistettavia osia, kun kävin pidemmän ajan jälkeen sitä katsomassa.

Mielenkiintoinen Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki Berliinissä. Kuva on otettu vuonna 2010.



Kuopiossa vuonna 2011.

"Järkäle" eräässä Saimaan saaressa, jonka nimen luulen olevan Hepokivensaari. Kenties tässä on tuon nimen syy: saaren rannasta löytyy erikoinen valtava kivi, joka osittain työntyy tyhjän päälle. Pääsin lapsuuteni ja nuoruuteni aikana tuohon saareen useasti ja kutsuin sitä Seikkailusaareksi. Kuva on otettu vuonna 2011.

Samaisesta saaresta löytyi myös "Kivitunneli", eli eräs lohkare oli jäänyt kahden kiven väliin niin, että alta pääsi kulkemaan, mikä oli huisin jännää! Kuva on niinikään otettu vuonna 2011.

Kolmas kuva Seikkailusaaresta vuodelta 2011.

Olavinlinnan muuri, silta ja laiva, jolla ehkä – en ole täysin varma – matkusti itse Alankomaiden kuningatar Beatrix. Hän saattaa olla laivan piipun vieressä erottuva henkilö. Kuva on otettu Savonlinnassa kesällä 2011.

Lontoo vuonna 2011, taustalla erottuu Buckinghamin palatsi.

Otin kuvan kahdesta kiirehtivästä ihmisestä niin ikään Lontoossa vuonna 2011 (älkää kysykö miksi...). Kuvasta tuli mielestäni ihan hauska. Huomaa punainen bussi taustalla.

Lontoon Tower, 2011.

White Towerin tornien ja 30 St Mary Axen huiput kohoamassa latvojen takaa. Lontoo, 2011.

Tanskan Kööpenhamina, tuo pyöräilijöiden kaupunki! Pane merkille, että pyörille on tässä kuvassa jopa leveämpi kaista kuin autoille. Kuva on vuodelta 2012.

Olavinlinna nähtynä ehkä hieman epätavallisesta kulmasta. Savonlinna, 2013.

Olavinlinna punertavine torneineen kuvakulmasta, josta yhä uudelleen tuota rakennusta eri säissä kuvasin, kuten tästäkin kuvasarjasta käy ilmi. Ei kovinkaan pitkän matkan päässä linnan edestä kulkee rautatiesilta, jolta avautuva näkymä oli lähes aina upea näky. Kuva on vuodelta 2013.

Gribojedovin kanava ja Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli "Kirkko veren päällä" Pietarissa syksyllä 2013. Minulla oli tuossa kiinnostavassa kaupungissa noin viikon mittainen intensiivikurssi, joka kuuluu elämäni hienoimpiin kokemuksiin ja matkoihin.

Vasilinsaaren itäkärkeä Pietarissa 2013. Taustalla joen takana näkyy Jänissaaren Pietari-Paavalin katedraalin korkea torni.

Pietarhovi, Venäjä, syksyllä 2013.

Toinen kuva Pietarhovista.

Tämäkin kuva on Venäjältä, ja vuosi on sama, mutta matka suuntautui tällä kertaa Moskovaan. Kuvassa eräs Kremlin muurin torneista.

Olavinlinna loppuvuodesta 2013.

Tukholma, 2013.

Toinen kuva samalta Tukholman matkalta.

Osuin jälleen Olavinlinnan lähettyville, kun sen edestä kulki pimeänä aikana alus. Kuva on päivätty vuoden 2013 lopulle.

Olavinlinna, myös vuoden 2013 lopulta.



Kihniön Pyhäniemen kärjessä vuoden 2014 alussa. Pyhäniemi oli hämmästyttävän kapea ja pitkä Kankarinjärveen työntyvä niemi.

Höyryä Olavinlinnan edustalla alkuvuodesta 2014.



Purjealus kuvattuna Porin Yyteristä kesällä 2014.

Yyterin hiekkarantaa ja laineita, 2014.

Helsingin Senaatintori, vuoden 2015 alku.

Helsingin tuomiokirkon urut, myös vuoden 2015 alussa kuvattuina. Olen itse suuri urkumusiikin ystävä.

Jälleen kuva Tukholmasta, tällä kertaa vuoden 2015 alussa järjestetyltä teologiristeilyltä. 

Laskiainen 2015 Helsingin Kaivopuistossa.

Tein sunnuntaikävelyn Helsingissä maaliskuussa 2015 vaeltaen muun muassa lukuisilla saarilla. Lehtisaaren ja Kaskisaaren välisen sillan tienoilla näin taivaalla lintuja ja yritin tähdätä niihin. Sain aika erikoisen otoksen, kun liikutin kameraani linnun mukana ja napsaisin juuri kun mukaan oli ehtinyt tulla myös myös puun oksia. Tästä huolimatta lintu itse säilyi melko tarkkana.

Runebergin patsas Esplanadin puistossa, 2015.

Sitten kuvia vapulta 2015, tässä ensimmäinen, joka on kuvattu "Mantan" läheisyydessä Helsingissä.

Manta on juuri saanut lakin.

Kaivopuistossa oli vappupäivänä vilinää.

Merkillisen kuvauksellinen puu Kaivopuistossa.

Helsingin tuomiokirkon kello edessään apostoli Bartolomeusta esittävä patsas.

Keisari Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla vappupäivän iltana.

Purjealus nähtynä Helsingin Lauttasaaren lintutornista toukokuussa 2015.

Luontoa Haagassa toukokuussa 2015.

Vuosaaren metroaseman läheisyydessä toukokuussa 2015.

Töölönlahden ranta toukokuussa 2015.

Valkoposkihanhia Kaivopuistossa toukokuussa 2015.

Aiemmin mainitsemani Kaivopuiston puu on tässä muutaman siivekkään kanssa (kuinka monta löydät?)...

...ja tässä vähän lähempää, niin ikään toukokuussa 2015.

Vantaan Helsingin pitäjän kirkonkylästä löytyikin mielenkiintoinen vanha kirkko, Pyhän Laurin kirkko nimeltään. Siihen kirjoitettu teksti on lohdullinen: "En dag i Dina gårdar är bättre än eljest tusende." – Yksi päivä Sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. Kuva toukokuulta 2015.

Hieman ennen auringonlaskua Helsingin Kuninkaantammenpuiston tienoilla toukokuussa 2015.

Samaisella retkellä, jolta edellinen kuva on otettu, törmäsin tähän nilviäiseläimeen. Jäinkin sen luokse hieman pidemmäksi aikaa ja seurasin tarkoin sen etenemistä. Kuinka hidasta, mutta kuinka määrätietoista! Tämä olento oli varmaankin erittäin kärsivällinen: sen elämään kuului odottaminen, sen oli jaksettava odottaa ennen kuin se saisi vaikkapa ruokaa. Mutta se ei vain odottanut vaan oli myös lannistumaton, kuoren heilahdus sivulle ehkä pysäytti sen vähäksi aikaa, mutta sitten se taas jatkoi. Tuosta päivästä lähtien olen muistellut tätä eläintä, kun en haluaisi odottaa, ja rukoilen saavani itse olla kärsivällinen. 

Suuri alus Helsingin Kauppatorin läheisyydessä toukokuussa 2015.

Tuomiokirkko nähtynä Katajanokalta toukokuussa 2015.

Helsingin Rakkauden silta, toukokuu 2015.

Tämä ja sitä seuraavat neljä kuvaa ovat kävelyltäni Töölönlahden rannassa toukokuussa 2015.

Näkymä Töölönlahdelle länteen päin.

Naurulokki.

Puita.

Vesilinnun uinti.

Laiva lähdössä kesäkuun alussa 2015.

Sain kaksi erilaista samaan kuvaan! Taitavat olla kalalokki ja selkälokki (?). Kuva on Suomenlinnasta kesäkuun alusta 2015 samoin kuin kaksi seuraavaa.

Lintuset puussa Suomenlinnan kirkon lähellä.

Purjealus nähtynä näköalapaikalta.

Lentävä tiira kuvattuna Porin Kallosta. Tämä ja seuraavat neljä kuvaa on otettu Porissa vuoden 2015 kesäkuussa.

Kallio, laiva ja aallonpirskahdus.

Lintu ja hauskanvärinen taivaanranta.

Lokkeja Kirjurinluodolla.

Lokit värikuvassa.

Tästä tuli etäisesti mieleen Hobittila... Tämä ja loput kuvat ovat jälleen Suomenlinnasta kesäkuulta 2015.

Helsingin eteläisiä kaupunginosia nähtynä Suomenlinnasta.

Tiesin, että Kustaanmiekasta voi päästä näkemään todella läheltä isojen risteilyalusten ohikulun. Niinpä sitten kun näin erään tulevan kohti juuri silloin, kun itse olin paikalla, aloin juosta kiireesti lähemmäs. Laiva kuitenkin liikkui todella nopeasti, enkä itse ehtinyt aivan lähelle, mutta napsin paljon kuvia kamerallani.

 Siinä kaikki, mukavaa kesää kaikille!