Kokemuksia teologian opiskelusta 4: Vuosi loppuun kirjavissa merkeissä

Ensimmäisen vuoden neljäs periodi.

Palautin juuri viimeisen koulutyön, joka enää laskelmieni mukaan puuttui. Siten osaltani tuli päätökseen paitsi neljäs periodi, myös ensimmäinen lukuvuosi teologian opiskelussa. Tästä kirjoituksestani löydät siis perinteisen periodikuvauksen eri aineiden luonnehdintoineen, mutta koska vuosikin on tullut loppuun, olen katsonut asialliseksi laatia myös toisen kirjoituksen kuvaillakseni sitä, millainen vuosi oli kokonaisuudessaan, miten se muutti minua ja mitkä olivat tärkeimmät oppimani asiat tältä vuodelta, joka tuntui kuluneen niin nopeasti.

Neljäs periodi oli selkeästi helpompi ja vähemmän työllistävä kuin kolmas ja ehkä toinenkin periodi olivat olleet. Kreikka ja kirkkohistoria jatkuivat, ja lisäksi mukaan tulivat psykiatria ja systemaattisen teologian klassinen dogminmuodostus. Suoritin myös pakollisen TVT-ajokortin, joten kattaus oli jälleen moninainen.

Kreikka

Kolmas periodi eli toinen kolmesta osiosta oli selkeästi kreikassa haastavin: silloin tuli paljon uutta kieli- ja muoto-oppiasiaa, ja juuri tuo periodi antoi suurimman osan niistä eväistä, joita vielä tarvitsin kielen perusasioiden ymmärtämiseen. Neljättä periodia leimasikin muutamista uusista asioista huolimatta lähinnä aiemmin opitun sisäistäminen ja käytäntöön soveltaminen. Siirryimme yhä enemmän lukemaan suoraan kreikankielistä Uutta testamenttia, käänsimme ja määrittelimme sanoja kieliopillisesti.

Loppukokeeseemme tuli pätkiä suoraan Raamatusta. Koealueessamme olivat luvut 1–6 ja 13 Evankeliumista Markuksen mukaan, luvut 1 ja 2 Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille sekä oppikirjassamme ollut melko tarkka mukaelma Jeesuksen jäähyväispuheesta Evankeliumissa Johanneksen mukaan. Emme ehtineet tunneilla käydä läpi kaikkia näitä katkelmia jae jakeelta, vaikka esimerkiksi Korinttilaiskirjeen luvut ehdimmekin kääntää ja määritellä kokonaan. Paljon jäi kuitenkin myös omalla ajalla opiskeltavaksi. Tulinkin kääntäneeksi itsekseni Raamattua jonkin verran, apunani tosin käytin Bible Hub -sivuston mainiota teksianalyysiosiota. Kyseinen sivusto oli apunani myös käydessäni läpi Markusta: yritin haasteellisten sanojen kohdalla itse keksiä päässäni määritelmän ennen kuin katsoin sen oikealla olevasta sarakkeesta.

Kenties tässä pikkuhiljaa kääntelen Uutta testamenttia enemmänkin. Suomalaisista käännöksistämme ei useinkaan määrity esimerkiksi kreikan muodoissa ilmenevä ajatus siitä, onko tekeminen hetkellistä vai jatkuvaa. Sitä paitsi itse kääntäessä kohtien luulisi myös jäävän mieleen ja sitä kautta myös Raamatun oppiminen voi tehostua. Toki kääntäessä tulee olla tarkka, sillä varsinkin aloittelijalla virheitä voinee tulla hyvinkin helposti.

Aion jatkaa raamatunkohtien tutkimista alkukielellä niin kuin jo tietyssä muodossa tein ennen teologian opiskelua. Nyt minulla on kuitenkin hallussani kreikan kieliopin perusteet ja pystyn paikoin lukemaan Raamattua suoraan kreikaksi hyvinkin sujuvasti. Seuraava vaihe lieneekin vähitellen tapahtuva sanojen opettelu ja vaikeimpien kielioppiasioiden kertaus.

Kirkkohistoria: Kirkkohistorian perusopinnot

Pääasiallinen luentojenpitäjämme vaihtui ja otimme erityisen tarkastelun alle ajan vuodesta 1600 eteenpäin. Joitakin merkittäviä teemoja, joita käsittelimme, olivat pietismi, valistus, uskonnonvapaus, individualismi, herätysaallot ja -liikkeet ja ekumenia. Emme keskittyneet ainoastaan globaaliin kirkkohistoriaan, vaan kotimaammekin vaiheet saivat huomattavan suuren osuuden: muistiin jäi varsinkin Mathilda Wrede, joka oli 1800- ja 1900-luvuilla elänyt, erityisesti vankilatyön suhteen aktiivinen uskovainen. Kenties mielenkiintoisin luento käsitteli paaveja: saimme tiivistetyn kokonaiskuvan paaveista aina Pius IX:n ajoista nykypäivään saakka.

Kurssin loppuosan suorittaminen koostui lähinnä tentistä, jota oli helpotettu siten, että siihen sai ottaa mukaan muistiinpanot. Koealueessa olivat luentojen lisäksi asiaankuuluvat osuudet Arffmanin Kristinuskon historiasta ja Heinisen & Heikkilän Suomen kirkkohistoriasta. Meille oli vieläpä jälkimmäisen kirjan osalta annettu hieman osviittaa siitä, mihin kysymyksiin kannattaisi keskittyä. Niin sitten menin tenttiin useampi kymmen muistiinpanosivuja mukanani, katsoin tuosta nivaskasta muutaman pikkujutun ja pärjäsin tentissä tämänhetkisen tietoni mukaan hyvin.

Viimeistelin myös kirkkohistoriallisen esseeni raamatuntutkijoista, Jehovan todistajien edeltäjistä. Esseestä oli siis aluksi tehty lyhyt raakaversio ja sen jälkeen ns. välivaihe, joka tuli takaisin kirkkohistorian ja kirjoitusviestinnän asiantuntijoiden arvioimana sisältäen korjausehdotuksia. Itselläni olivat asiat pääosin jo kunnossa, mutta yksityiskohdat kaipasivat vielä rukkausta. Mielestäni tämä palautteenantosysteemi oli hieno, ja toivon, että se on ollut monille avuksi tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja kirjoittajana harjaantumisessa.

TVT-ajokortti

Tämä suoritus koostui yksinkertaisesti kokeesta, johon pystyi netissä etukäteen valmistautumaan ja johon oli mahdollista myös hankkia lisäpisteitä tekemällä lähtötasotestejä. Aiheiltaan TVT-ajokortin materiaali liittyi tieto- ja viestintätekniikkaan, yliopiston sähköisiin järjestelmiin ja tietoturvaan. Monet asiat olivat minulle jo ennalta tuttuja, tiettyihin kysymyksiin vaistoni tai maalaisjärkeni osasi jo kertoa vastauksen. Lisäksi koska ajokortin suorittamiseni oli pitkittynyt neljännelle periodille asti, olin jo yliopiston järjestelmiä käyttämällä ehtinyt oppia joitain asioita, jotka materiaaleissa selitettiin.

Lopulta siis ilmoittauduin tenttiin maaliskuulle. Perehdyin materiaaleihin kohtuullisen nopeasti ja sain ihan kelvollisen määrän lisäpisteitäkin. Kun sitten koitti sen päivän aamu, jona tentti oli, jostain syystä onnistuin vitkastelemaan niin paljon, että olin todellisessa vaarassa myöhästyä. Tenttitilaan ei ilmoitetun tiedon mukaan olisi myöhässä enää mahdollista päästä, vaikka myöhästyisi vain minuutilla. Niin minä juoksin, tietämättä edes tarkkaan, missä huoneessa koe olisi. Pingoin oikeaan rakennukseen, sitten menin oikeaan kerrokseen ja hetken harhailtuani löysin huoneen. Olin muistaakseni paikalla noin minuuttia ennen kokeen alkua.

Kokeeseen oli aikaa noin tunti, ja se tehtiin tietokoneella vastaamalla sarjaan kysymyksiä aihepiireistä. Materiaalia sai käyttää hyödyksi myös kokeen aikana. Minä vastailin, oloni oli vielä jonkin aikaa juoksemisen tähden huono.

Lopulta olin valmis ja katsoin huojentuneena pistemäärääni: se oli selvästi yli sen rajan, joka oli vaadittu. Hyvä, että olin ehtinyt, nyt ajokortti oli alta pois!

Psykiatria

Ehkä joidenkin yllätykseksi opintoihimme kuuluu myös yksi kurssi psykiatriaa. Tätä meille perusteltiin mielestäni aika hyvin: teologia, meni hän sitten pastoriksi tai opettajaksi tai muuhun työhön, pidetään yleensä sellaisena henkilönä, jolla on kompetenssia vastata ongelmaisille ihmisille. Yleinen stereotyyppinen kohtaaminen teologin kanssa meneekin siten, että ihminen alkaa avautua vaikeuksistaan teologille. Tulee työni olemaan miten akateemista ja ei-sielunhoidollista hyvänsä, tavan ihmiset luultavasti silti ajattelevat alastani kuullessaan, että minä olen sellainen henkilö, jolle voi huoliaan kertoa. Ja sellainen omasta puolestani haluankin olla.

Kun lapsena olin pitänyt psykologian tutkimisesta ja lukiossa taas kokenut psykologian kurssin hieman tylsänä, oli yliopiston psykiatria yllättäen taas kiintoisaa. Aiheina kurssilla käsiteltiin muun muassa kehityspsykologiaa, seksuaalisuutta, kriisejä ja traumoja ja mikä itselleni ehkä mielenkiintoisinta, saimme laajan kuvan erilaisista psyykkisistä häiriöistä, niin persoonallisuushäiriöistä kuin mielenterveyden häiriöistä. Kurssilla suosittiin sanaa ”häiriö” sanan ”sairaus” sijaan, sillä se on kuvaavampi eikä synnytä tarpeetonta yhtymäkohtaa vaikkapa flunssaan. Pohdimme myös mielenkiintoisia kysymyksiä, esimerkiksi sitä, mikä ratkaisee ihmisen sukupuolen: esimerkiksi kromosomit, anatomia vai ihmisen oma kokemus? Itse kallistuisin jommankumman ensimmäisistä puoleen, mutta en totta puhuen tarkemmin osaa määritellä vastaustani tuohon kysymykseen! Kurssi siis innosti laajemminkin perehtymään sillä käsiteltyihin aiheisiin ja etsimään avoimiksi jääneisiin kysymyksiin vastauksia.

Kurssi suoritettiin ”kotitentillä”, joka koostui kahdesta esseestä. Ensimmäisessä piti pohtia sitä, minkä psyykkisten häiriöiden kanssa itselleni olisi vaikeaa toimia työelämän tilanteessa, toisessa taas pohtia esimerkkikertomuksen valossa, mikä siinä esiintynyttä henkilöä todennäköisesti vaivaa. Kurssilla oli myös suhteellisen tiukka läsnäolovelvoite, ja luentosalit olivatkin aina lähes täysiä.

Systemaattinen teologia: Klassinen dogminmuodostus

Jos aiemman periodin systiksen kurssi olikin ollut hieman puuduttava, tämä ei tosiaankaan sitä ollut! Klassisen dogminmuodostuksen kurssilla käsiteltiin varhaisten kristillisten vuosisatojen teologiaa, painottuen 300- ja 400-luvuille. Aiheina olivat niin kevyemmät kirkko- ja sakramenttioppi, suhde juutalaisiin ja apologetiikka kuin monimutkaiset kolminaisuusopilliset ja kristologiset rakennelmat suurine konsiileineen, hämyisine hereetikkoineen ja juhlallisine uskontunnustuksineen.

Pidin luennoista, ne vaikuttivat suurimmaksi osaksi asiantuntevilta ja selkeiltä johdatuksilta kulloinkin esillä olevaan aiheeseen. Yhdellä luennolla kävi myös puhumassa Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja merkittävä teologi Eero Huovinen. Olin kerran aiemminkin ollut kuuntelemassa häntä ja nyt hän puhui yhtä mielenkiintoisesti, sivuten aiheinaan ekumeniaa, saarnaamista ja keskiajan armokäsityksiä. Hän kertoi myös hauskan tarinan kohtaamisestaan tunnetun kristinuskon oppeja kieltäneen episkopaalipiispa John Shelby Spongin kanssa.

Merkille pantavaa on, että tällä kertaa sekä luennot että kirja (Hällström, Laato & Pihkala: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan) käsittelivät melko lailla samoja aihepiirejä. Siten asetelma oli erilainen kuin viime kurssilla, jossa luennot ja McGrathin kirja eivät olleet niin selkeästi sivunneet toisiaan. Nyt luennot ja kirja täydensivät kumpikin osaltaan oppimistani ja auttoivat muodostamaan kattavampaa kokonaiskuvaa.

Lyöttäydyin mukaan porukkaan, joka teki kirjasta tiivistelmän, ja kokosin työmme tuloksen yhteen tiedostoon. Samoin luennoilla kirjoitin ahkerasti koneellani muistiin suunnilleen kaiken dioilla olleen, mutta myös lisäksi asioita, joita luennoitsija kertoi. Kirjan luettuani ja luentojen loputtua oli helppoa keskittyä tankkaamaan muistiinpanoja ja tiivistelmää. Kristologia ja kolminaisuusoppi eivät kylläkään meinanneet avautua ennen kuin sitten viimeisenä tenttiä edeltävänä iltana koin suuren heureka-elämyksen ja palaset mielessäni alkoivat viimein loksahdella kohdilleen. Luin materiaaliemme lisäksi aiemman kurssin tenttikirjaa sekä muutamia netistä löytyneitä kirjoituksia. Vaikka pikkutarkka hienosäätö sanoilla hypostasis, ousia, fysis ja prosopon (niinpä!) jäikin vielä hiukan hämärän peittoon, olin saanut lopulta kokonaiskuvan, mikä merkitsi jo paljon.

Tenttiin tulivat sekä kirja että luennot, ja se toi muodoltaan hauskasti mieleen yläasteen ja lukion. Esseitä oli vain yksi, muuten koepaperissa oli erinäisiä pikkutehtäviä, jopa yhdistä viivalla -tehtävä ja sarjakuvan analysointi. Vaihtelu virkistää!

Jatkon suhteen

Aion näillä näkymin pitää yllä perinnettäni ja kirjoittaa blogiini suunnilleen periodi periodilta myös ensi vuonna. Mikäli asiat sujuvat odotetusti, syntyy ainakin alussa noin neljä kirjoitusta per lukuvuosi, ja lisäksi mahdollisesti myös vuosien kokonaisarviointeja ja ekstrapäivityksiä esimerkiksi kesäkursseista. Koen edelleen tärkeäksi tuoda ihmisten tietoon, mitä teologian opiskelu todella on. Haluan valistaa tästä sekä niitä, jotka ehkä itse miettivät teologian opiskelua, että niitä, joilla on mahdollisesti stereotyyppisiä tai virheellisiä käsityksiä teologisesta tiedekunnasta ja sen opiskelijoista.

Ilmoitan tässä myös siitä, että olen hieman muokkaillut aiempia kirjoituksiani ulkoasultaan yhtenäisemmiksi, lisäillyt väliotsikoita ja myös luonut näistä kirjoituksista sarjan, jolle olen antanut nimeksi: Kokemuksia teologian opiskelusta.

Seuraavaksi siis on tulossa vuoden kokonaisluonnehdintaa ja sen jälkeen mahdollisesti kuvaus heprean kesäkurssista.

Voikaa hyvin!