tiistai 5. tammikuuta 2016

Erään yhteisön jäsenenä

"Hengelliset yhteisöt – ne vasta ovat kiinnostava aihe!"

"Toden totta."

"Mainitsit, että 'harrastat' niiden tutkimista ja niissä käyntejä, ja kuinka monessa oletkaan käynyt!"

"No, olen melko varma, että vielä aika paljon on myös näkemättä ja kokematta. Niitä on yllättävänkin paljon."

"Mutta jäin miettimään yhtä asiaa. Oletko koskaan itse kuulunut johonkin?"

"Se lienee suurilta osin määrittelykysymys. Hengellisyyttä, uskonnollisuutta tai vähintäänkin uskoa voi tavata sellaisissakin paikoissa ja piireissä, joista sitä ei heti tulisi ajatelleeksi. Vaikkapa koulu tai miksei myös valtio voidaan mieltää jossain määrin uskovaisiksi yhteisöiksi. Mutta luulen tietäväni, mitä ajat takaa. Olen vakaumukseltani kristitty, mikä ei ole muuttunut, vaikka varsinaiset siteeni yksittäisiin yhteisöihin ovatkin muuttuneet. Olin kerran erään vapaakristillisen kirkkokunnan jäsenenä. Sitten olen tietenkin ollut lukuisissa erilaisissa hengellisissä pienryhmissä. Ja sitten – mieleeni muistuu vielä eräs omalla tavallaan kiintoisa tapaus..."

"Kerro ihmeessä!"

"Voisinpa kertoakin. Kertomuksen. Kuvittele mielessäsi manner, jolle on perustettu useita erilaisia valtakuntia. Joitakin hallitsee kuningas, jotkut ovat tietynlaisen muun elimen johtamia. Toiset maat ovat pieniä ja toiset suuren suuria. Toisten ruhtinaat ovat vahvoja ja vaikutusvaltaisia johtajia, toiset maat taas on melkeinpä jaettu pienempiin lääneihin, joilla on laaja itsehallinto. Mutta ennen kaikkea: maiden lait ja järjestelmät ovat erilaisia. Jotkut ovat lähempänä toisiaan ja jotkut kauempana, mutta kaikki ovat jossain määrin erilaisia."

"Okei. Jatka!"

"SIellä minä olin, ja tilanteeni oli tämä: olin aiemmin ollut erään maan kansalainen, sitä voitaisiin nimittää vaikkapa jonkinlaiseksi tasavallaksi. Olin kuitenkin omista syistäni päätynyt pyyhkimään tuon maan kirjasta oman nimeni, ja sillä hetkellä koin yhteenkuuluvuutta monien eri maiden kansalaisten kanssa."

"Olit jonkinlainen koditon kulkuri?"

"Noh, en itse luonnehtisi sitä noin, mutta tavallaan. Minulla ei ollut yhtä ainoaa kotimaata, tai oikeastaan koin kotimaakseni monista maista kaikki ne, jotka uskoivat aivan keskeisissä asioissa kuten minä. Mutta se on hieman sivuseikka. Ydin on tämä: halusin olla osa yhteisöä yli rajojen. Ja uskoin olevani jo. Mutta ehkä tämä mieltymykseni johdatti maattoman vaeltajan myös toisenlaisen yhteisön luo, joka oli hieman samantyyppinen."

"Ja siihen kuuluit?"

"Kyllä, pitkän harkinnan jälkeen. Mutta oleellista on tajuta, että tämä yhteisö ei ollut yksi valtakunnista. Se oli enemmänkin tietynlainen yhteistyöelin eri maiden välillä, eikä sellaisena virallinen, siihen oli omat neuvostonsa. Se oli kuin linna maiden rajalla, tarkoitettu eri maiden kansalaisten yhteiseksi tukikeskukseksi ja foorumiksi."

"Saattoiko siihen siis liittyä kuka tahansa mistä tahansa valtiosta?"

"Ei, ja tämä onkin asiassa eräs kiintoisa piirre. Yhteisö kyllä oli maidenvälinen, mutta sillä oli silti omat lakinsa, joiden mukaan siinä toimittiin. Jotta mukaan saattoi tulla, oli nuo lait hyväksyttävä ja niitä noudatettava. Tämä luonnollisesti sulki periaatteiden tasolla pois jo monia eri maiden kansalaisia – oli tietenkin eri asia, jos he halusivat liittyä silti, vaikka eivät uskoisikaan kaikkiin yhteisön lakeihin. Jos he olivat mukana hiljaisesti, se kyllä onnistui."

"Mutta entä jos he olisivat kertoneet, mihin todella uskoivat?"

"Se olisi ollut ja oli ongelmallista. Sillä tavoin moni joutui lähtemään yhteisöstä. Sen linnan johto katsoi parhaaksi erottaa heidät tai mahdollisesti antaa ainakin varoituskirjelmän. Ja kiiruhdan sanomaan, että tällaisessa en itse näe mitään ongelmaa. Yhteisöt toki voivat toimia sääntöjensä mukaisesti."

"Oliko ongelma sitten niissä säännöissä?"

"Oletpa nopeaälyinen. Kyllä, lopulta näin itse ongelman yhteisön laeissa ja toimintatavoissa. Itse asiassa tämä ongelma ei koskaan tainnut täysin jättää minua: se sai minut empimään pitkään mukaan liittymistä ja lopulta se eräässä muodossa sai minut myös lähtemään. Mukaan menin varmaan siksi, että niin moni tuntemani oli mukana! Tuo komea linna oli varsinainen tapaus ja siitä puhuttiin useidenkin maiden kylillä! Ja niin sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen jollain tapaa kykenin hyväksymään lait ja liityin jäseneksi."

"Millaiset ne lait ja toimintatavat sitten olivat tarkemmin siinä yhteisössä?"

"Ne olivat mielestäni ensinnäkin hieman epäselvät ja toiseksi myös jännitteiset. Nimittäin, vaikka yhteisö oli eri maiden yhteistyöelin niiden kansalaisten hyväksi, ei se muistaakseni koskaan tarkemmin määritellyt, mitkä kaikki valtakunnat olivat niitä 'hyviä' maita ja mitkä taas eivät. Tämä siitä huolimatta, että niistä muistini mukaan kyllä käsitteinä puhuttiin. Meitä jäseniä rohkaistiin ensisijaisesti rakentamaan noita hyviä ja oikeamielisiä maita, olemaan niiden kansalaisia, työläisiä ja viljelijöitä ja vasta toissijaisesti olemaan rakentamassa tätä yhteistyöyhteisöä. Mutta minulle ei käynyt selväksi, mitä he tarkoittivat hyvillä mailla. Keskusteluissa kyllä ajan mittaan kävi ilmi, mitkä maat olivat 'huonoja' ja valheellisia. Niihin kuului muun muassa maa, jonka lakien perustana toimi useampi lähde kuin se yksi Suuri Käärö, joka oli lähteenä monen hyväksitunnustetun maan laeille. Tuossa eräässä maassa oli johtajisto, joka vastaanotti uutta lakiperustaa nykyajassa ja joukko muita uskomuksia, joita oli helppo muualla mantereella pitää omituisina, ja itsekin pidin. Minun oli tavallaan helppo ajatella, miksi tuon maan lakeja julistavat eivät saaneet olla jäseniä. Mutta oli monia muita maita, jotka olivat enemmän rajatapauksia, niistä oli vaikeampi laatia määritelmiä. Minun oli vaikea arvioida, miten yhteisön johtajien kammarissa suhtauduttaisiin niiden maiden uskomuksiin, ja myös moniin muihin uskomuksiin, joista ei suoria sääntöjä ollut."

"Säännöt eivät siis määritelleet läheskään kaikkea?"

"Ne olivat hyvin suurpiirteiset ja tarkennuksia ei kokemukseni mukaan mielellään tehty. Toiminnan piti perustua siihen Suureen Kääröön, joka toimi lähes kaikissa maissa ainakin jonkinasteisena auktoriteettina. Mutta siinä ei ollut kaikki, ja se, mitä yhteisön säännöissä vielä lisäksi oli, hämmensi minua entisestään."

"Onko tämä se jännite, josta puhuit?"

"Kyllä. Nimittäin Suuren Käärön kunnioittamisen lisäksi tuli yhteisön saleissa ja pylväskäytävissä myös kunnioittaa maiden omia erityislakeja. Tässä kohtaa ajaudumme mielestäni siihen keskeisimpään ongelmaan. Yhteisön laeissa kilpailivat toisaalta Suuri Käärö ja toisaalta sellaiset lait, jotka olivat maissa erilaisia. Sen lisäksi, että maiden erityislait olivat jo keskenään ristiriidassa (tämä oli historiassa aiheuttanut monia sotia), eivät ne kaikki voineet myöskään olla yhtäpitäviä Suuren Käärön kanssa. Kun sattui näitä ristiriitatilanteita, päädyttiin erikoisiin lopputuloksiin."

"Millaisiin?"

"Toisissa asioissa vaikutettiin nähdäkseni seurattavan Suurta Kääröä, toisissa taas maiden erilaiset käsitykset tuli hyväksyä – eikä niiden mahdollisista ristiriitaisuuksista yleensä saanut julkisesti yhteisön tiloissa ja foorumeilla keskustella. Esimerkiksi yhteisö käsitykseni mukaan seurasi Suurta Kääröä määritellessään vaikkapa toisen kultarahojen kähveltämisen vääräksi, mutta maiden erilaisista syntymätodistusten rekisteröinneistä tai maiden kansalaisuuden myöntämiskäytännöistä ei juuri yhtäkään saanut kritisoida. Näen, että haluat taas kysyä jotain, mutta jatkan vielä vähän. Yhteisön laeissa ei lukenut, että jäsenten tuli sitoutua pitämään kaikkia 'hyviä' maita samanvertaisina ja yhtä oikeina. Jo tällainen olisi varmaankin saanut monien maiden rehelliset kansalaiset tyystin kaikkoamaan yhteisön tiluksilta. Jos näet noiden maiden kansalaiset olisivat pitäneet toistensa maita täysin samanveroisina, niin miksi mantereella enää ylipäätään oli niin monta valtakuntaa? Jäin myös miettimään, että jos olisi olemassa maa, joka ei hyväksy muita maita 'hyviksi', olisiko tällainen maa hyväksyttävä 'hyväksi' yhteisössä. Kyseessä on ehkä jonkinlainen paradoksi."

"Aivan... No, halusin kysyä sitä, miten lakien valvominen yhteisössä tapahtui?"

"Siihen oli oma elimensä, joka koostui... sanokaamme vaikkapa linnanherroista. He pyrkivät pitämään yllä kuria ja lakien mukaista elämää. He myös langettivat rangaistuksia rikkomuksista."

"Etkä liene sitä vastaan?"

"En toki. Pääongelmani yhteisössä oli se, jonka olen jo kertonut, mutta joitakin yksittäisiä seikkoja olisin ehkä itse linnanherrana tehnyt toisin. Olisin muun muassa sallinut yhteisössä julkisen keskustelun linnanherrojen neuvostosta sekä sensuroinut keskusteluja hieman vähemmän. Kaikki julkinen keskustelu nimittäin pyrittiin kirjaamaan ylös pergamenteille, jotta ne olisivat periaatteessa jokaisen jäsenen nähtävissä. Monet pergamentit kuitenkin poltettiin pian kirjoituksen jälkeen ja useita keskustelijoitakin, kuten sanoin, joutui poistumaan. Tässäkään en siis näe sinänsä mitään väärää, omasta mielestäni sensuuri vain oli hieman liian tiukkaa, ja se jääköön myös omaksi mielipiteekseni."

"Linnanherrojen neuvostoa siis ei myöskään saanut kritisoida?"

"Sai toki, mutta ei julkisesti, vaan henkilökohtaisella tasolla. Mutta neuvostolla oli nähdäkseni valtaa siinä mielessä, että koin heidän usein myös kirjoittamattomasti määrittelevän, mikä on oikea tulkinta Suuresta Kääröstä. He itse eivät ehkä tätä itsessään nähneet, mutta koin, että tulkinnan liekehtivät avaimet olivat vahvasti heidän käsissään. Muunlaisen tulkinnan perustelu jopa hyvillä perusteilla saattoi johtaa rangaistuksiin."

"Okei... ja lopulta siis päädyit lähtemään omasta päätöksestäsi? Kuinka pitkään olit mukana?"

"En kovinkaan kauaa. Lopulta vain eräs liialliseksi kokemani linnanherrojen neuvoston teko oli minulle viimeinen niitti. Mutta en haluaisi tarkemmin muistella tätä seikkaa, sillä tunnustan niinä aikoina olleeni jossain määrin liian kiivasmielinen ja ahnas, ja olen taipunut uskomaan itsekin tehneeni yhteisössä tekoja, joita ei olisi pitänyt tehdä. Pääasialliset syyni lähtemiseen ovat kuitenkin edellä kertomani, ja niin minä sitten eräänä päivänä kävin tuon mielenkiintoisen rakennuksen ovista viimeistä kertaa. Jätin viestin ja keskustelin myös linnanherrojen neuvoston edustajan kanssa, ja minä koin, että saimme puhutuksi sen, mikä pitikin. Tämän jälkeen en ole suoraan saanut minkäänlaista tietoa siitä, mitä linnan seinien sisällä tapahtuu, olen vain kuullut joitakin huhuja. Joko yhteisö on edelleen samanlainen tai sitten ei – mutta tällainen oli minun kokemukseni yhtenä sen jäsenistä."

"Ja kokemuksesi siis jäi negatiiviseksi."

"Nyt erehdyt hieman päätelmässäsi. Se ei ollut kokonaan negatiivinen eikä kokonaan positiivinen, vaan siinä oli kumpaakin, sekä huonoa että hyvää. Kävin kaikesta huolimatta yhteisössä monia miellyttäviä ja mielenkiintoisia keskusteluja, rakastin erityisesti erästä syvällisen pohdinnan salia. Opin itse lisää ja tulin onnelliseksi yhteisön kautta. Näin sillä olevan sinänsä jäsentensä kautta paljon potentiaalia tehdä hyvää eri maiden kansalaisten keskuudessa. Yhteisö oli mukana monenlaisissa markkinoissa, juhlissa ja tapahtumissa ja sillä oli paljon nimitettyä auttavaista väkeä. Mutta kaiken jälkeen se ei vain ollut minun paikkani. Pyrin eroon kaikesta katkeruudesta ja toivomaan hyvää yhteisölle johtajineen ja kaikkine jäsenineen, ja kovasti toivon sen toimivan oikein, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Mutta en ole myöskään halunnut vaieta ongelmista, jotka henkilökohtaisesti koin. Tämä sen takia, että toisinaan olen ajatellut, onko julkisessa keskustelussa tarpeeksi esillä myös yhteisön mahdollisia epäkohtia. Muitakin ongelmista puhuvia toki löytyi, mutta ei ehkä juuri minun kaltaisiani."

"Tuota... kiitos tästä 'kertomuksesta'."

"Ole hyvä. Siitä ei tullut niin jännää kuin olin ehkä toivonut. Ei lohikäärmeitä ja ritareita... mutta mukavaa, jos se kelpasi!"

"Toki. Se vain oli muodoltaan niin erikoinen – epäsuora, millä en toki tarkoita, ettei se olisi ymmärrettävä, mutta –"

"Niin, jätin tiettyjä asioita myös kertomatta ja valitsin tällaisen tyylin. Olen kauan miettinyt, miten tästä julkisemmin puhuisin, ja jo pari kertaa yrittänyt, mutta on tapahtunut mitä ihmeellisin asia! Olen kokenut, ettei ole vielä aika tai että minä en ole valmis... että minulla on vielä käsittelemättömiä tunteita... ja niin asia on jäänyt hautumaan. Ehkä nyt oli oikea aika, ja ehkä löysin lopulta tavan, joka ei ole niin hyökkäävä, vaan tarkastelee asioita ikään kuin yleiseltä kannalta. Uskaltaisin sanoa, että mainitsemani asiat, joita ongelmiksi kutsuin, eivät ole vain yhteen yhteisöön liittyviä. Siksi ei ehkä ollut tarpeen keskittyä niin intensiivisesti juuri siihen. Toivon, että ymmärrät tämän, jos se nyt yleensä on ymmärrettävää..."

"Luulen ymmärtäväni, miksi halusit kertoa sen näin."

"Jes. No mutta, tässähän on vielä aikaa. Kerropas sinä nyt itsestäsi!"


***


Edellä oleva keskustelu on kuvitteellinen mutta aihe todellinen, ja tätä aihetta on pyritty lähestymään vertauskuvallisen kertomuksen kautta.