Israel - ainutlaatuisten elämysten tyyssija

Edesmenneen eksegetiikan professori Aimo T. Nikolaisen kerrotaan sanoneen, että jokaisen teologin velvollisuus on käydä Israelissa. En muista tarkkaan, milloin aloin vakavammin haaveilla pääseväni luvattuun maahan, mutta teologian opintojeni aikana tuo haave on jatkuvasti vahvistunut.

Nyt kirjoitan tätä kirjoitusta Israelin matkan tehneenä. Matka oli monella tapaa uskomaton: matkaa odotellessani en täysin varmaan ymmärtänyt, että tämä todella tapahtuu, Israelissa kaikki tuntui ajoittain olevan kuin unten ihmemaata, ja matkan jälkeen taas on erikoista ajatella, että todella olin siellä! Koko reissun ajatus käytännössä syntyi hyvin matkaporukassamme spontaanisti yksien asioiden johtaessa toisiin niin, että kuukauden kuluttua matkaidean saamisesta olimme jo takaisin kotimaan kamaralla. Ennalta kuitenkin aavistin, että tässä oli kauan kaipaamani tilaisuus päästä Israeliin edullisesti, hyvässä seurassa ja hyvään aikaan elämässäni. Tämä on kirjoitus kokemuksistani tällä unohtumattomalla retkellä Pyhään maahan.

Saapuminen sapattina

Lentokoneemme tömähti Israelin kamaralle Ben Gurionin kansainväliselle lentoasemalle perjantain ja lauantain välisenä yönä. Vastailtuamme tarkastuksessa muutamiin melko helppoihin kysymyksiin pääsimme omillemme, ja oli aika ruveta etsimään kyytiä Jerusalemiin. Normaalisti julkiset kulkuvälineet palvelivat mallikkaasti, mutta koska saapuessamme oli meneillään sapatti, oli matkustaminen hiukan hankalampaa. Pikkubussi kuitenkin vei meidät pääkaupunkiin yön kähmässä.

Ja ennen kuin arvasinkaan, tuijotin Jerusalemin vanhaa kaupunkia ympäröiviä jyhkeitä muureja silmästä silmään. Koska vasta monen tunnin kuluttua pääsisimme jättämään laukut hostelliin, päätimme kuluttaa aikaa vanhassa kaupungissa. Astelimme sisälle hiljaisille kaduille ja autioihin basaareihin. Jossain kulki hattupäinen ortodoksijuutalainen, toisaalla kissat tonkivat roskiksia. Kävelimme rauhallisesti Pyhän haudan kirkolle, joka oli lähettyvillä kristillisessä korttelissa.

Tämä vanha ja usean tunnustuskunnan jakama kirkko on eräs mahdollinen Jeesuksen kuolin- ja hautapaikka. Rakennus on sokkeloinen ja sisältää monia erilaisia sisustustyylejä. Keskeisellä paikalla kupolin alla huomion vangitsee niin kutsuttu aedicula, ikään kuin pieni kirkko kirkon sisällä, jonka sisällä Jeesuksen haudankin kaiketi uskotaan sijaitsevan. Saimme tulevilla vierailuilla todistaa, kuinka pitkät jonot aediculaan normaalisti oli, mutta sapattiaamuna koko kirkko oli ihanan rauhallinen. Jokunen ihminen liikkui siellä täällä, kirkon pihassa vaikutti olevan käynnissä ortodoksinen rukous ja eräässä ylemmässä kammiossa ehtoollinen. Kirkossa käydessämme ja istuessamme sen edessä aurinko nousi. Se tapahtui hyvin nopeasti, tässä maassa ei juuri ollut hämärän aikaa.

Aedicula

Kirkon koristeellista sisustaa

Kristityn korttelin katu

Kierreltyämme vanhan kaupungin kaduilla aloimme liikkua hiljalleen hostellia kohti. Maasto ei ollut tasaisin mahdollinen: laskeuduttuamme Jaffa-portilta vanhan kaupungin vierustaa etelään oli vuorossa uusi nousu. Loimme silmäyksen Hinnomin laaksoon, jossa muinaisuudessa oli uhrattu lapsia Molok-jumalalle ja joka oli Jeesuksen aikana toiminut eräänlaisena kaatopaikkana, jossa sanotaan tulen palaneen jatkuvasti. Puhuessaan helvetistä Jeesus käytti sanaa gehenna, joka ihmisten mielissä lienee yhdistynyt tähän laaksoon.

Vanhan kaupungin muuria

Hinnomin laakso

Laukkujen jättämisen jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen varsinaista sisäänkirjautumista, joten jatkoimme sapattikävelyämme. Päädyimme erääseen puistoon, josta avautuivat huikeat näkymät noin kahden kilometrin päässä häämöttävään vanhaan kaupunkiin. Istuimme päivän kuumimpana hetkenä alas ja vietimme tuossa puistossa hyvän tovin. Lukaisin erään Augustinuksen saarnan, joka minulla oli mukanani, mutta silmien kiinni painumista vastaan piti väsyneen matkalaisen taistella. Pitkään myös vain katselin kaupunkia edessäni miettien, että täällä minä nyt todella olen. Asian ihmeellisyyttä korosti vielä entisestään hiljaisuus. Välillä ei oikeasti kuulunut äännähdystäkään, toisinaan kykeni erottamaan lintujen liverrystä ja liikenteen etäistä kohinaa. Tunne oli erikoinen ja pysäyttävä, nautin siitä. Oli kuin koko kaupunki olisi vain paistatellut auringossa. Kaikki huokui rauhaa.

Hostelliin päästyämme lepäsimme jonkin aikaa ja lähempänä auringonlaskua lähdimme moderniin keskustaan, joka sijaitsee vanhan kaupungin länsipuolella. Tämä osa kaupunkia muistutti monia muita elämäni aikana kokemiani matkakohteita kauppoineen ja ravintoloineen. Keskeinen kohde oli Jaffa-katu, jonka läheisyyteen kaikki kiinnostavimmat paikat olivat sijoittuneet. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kaupunki heräsi hiljaa eloon noin puolentoista tunnin kuluttua sapatin päättymisestä auringonlaskussa. Koitti aika syödä ensimmäinen falafel!

Kiertelyä ja ylistystä

Sunnuntaina oli vuorossa lisää samoamista vanhan kaupungin sokkeloissa, jotka olivat viimein heränneet eloon sapatin jälkeen. Basaarit olivat täynnänsä kaikenlaisia tuotteita ja rihkamaa, löysipä tarkkasilmäinen joukosta parturin ja kuntosalinkin. Tiemme kulki Jaffa-portin läheiseltä anglikaanikirkolta kohti Itkumuuria, matkalla kävimme muun muassa eräällä katolla luomassa silmäyksen Kalliomoskeijaan ja löysimme muinaisia pylväikköjä. Näimme myös valtavan määrän sotilaita, jotka tässä kaupungissa olivat tavanomainen näky. He vaikuttivat minun silmiini olevan leppoisaa porukkaa, poseerasivat mielellään turisteillekin rynkkyjensä kanssa. Silti pieni kuumotus ilmaantui aina, kun sotilaan näin.

Näkymä Kalliomoskeijalle eräältä katolta

Itkumuurille pääsy oli avoin, mutta sinne piti mennä turvatarkastuksen läpi. Itse muurin läheisin edusta oli jaettu miesten ja naisten puoliin, joista jälkimmäinen oli ehkä puolet edellisen koosta. Miesten puolella olikin hyvin väljää siinä missä naisten puolella piti jonottaakin päästäkseen muurin ääreen. En tiedä, olisiko minun pitänyt ottaa kipa päähäni mennessäni muurille, joka tapauksessa selvisin ilman. Siinä minä sitten katselin rukouslappuja, jotka muurin rakoihin oli työnnetty. Tämä rakennelma on ainoana jäänyt jäljelle temppelistä, joka tuhottiin lähes kaksituhatta vuotta sitten, ja se on käytännössä pyhin paikka, jonne juutalaiset voivat mennä. Itse temppelin kaikkeinpyhin huone toki olisi vielä pyhempi, mutta kukaan ei oikein tiedä, missä se tarkalleen sijaitsi. Siksipä monet juutalaiset eivät halua mennä Itkumuuria lähemmäs Temppelivuorta, joka tänä päivänä on muslimien hallussa. On kuitenkin olemassa ryhmittymiä, jotka suunnittelevat niin kutsutun kolmannen temppelin rakentamista, suuri määrä temppelikalustoakin on jo tehty valmiiksi.

Itkumuuri

Huomaa ero miesten (vas.) ja naisten puolessa (oik.)

Itkumuurin jälkeen käväisimme uudestaan Pyhän haudan kirkossa, tällä kertaa päästäksemme eräässä sivuhuoneessa olevaan muinaiseen hautaan. Tämän kaltaiseen ahtaaseen hautaan Jeesuskin todennäköisesti aikanaan haudattiin.

Koskapa oli sunnuntai, oli kaupungissa tarjolla paljon myös hengellistä ravintoa. Meille oli ystävällisesti suositeltu King of Kings -nimistä yhteisöä modernissa keskustassa, ja kello viiden tilaisuuteen sitten menimme. Kyseessä oli mielenkiintoinen sekoitus Hillsong-ilmiötä ja messiaanista juutalaisuutta: menevää ja musiikillisesti taidokasta ylistysmusiikkia ja vapaa- tai yleiskristillistä opetusta yhdistettynä esimerkiksi Yeshua-nimen käyttöön ja Israelin tottumaani suurempaa huomioimiseen. Tilaisuus oli valtaosin englanninkielinen, mutta osa lauluista laulettiin hepreaksi. Lauluosio, jonka aikana seistiin, kesti alussa kohtuullisen kauan, tämän jälkeen edettiin melko nopeasti saarnaan. Koko tilaisuus oli ohi muistaakseni reilussa puolessatoista tunnissa, mikä olikin odotettavaa, sillä seitsemältä oli vielä toinen kokous.

Tilaisuuden jälkeen kävimme vielä ihailemassa yöllistä Jerusalemia saman rakennuksen yläkerrassa niin kutsutussa Rukoustornissa. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa toinen päivä Jerusalemissa, seuraavana päivänä olikin sitten vuorossa jotain aivan muuta.

Autiomaan vuori ja Suolameren lomakeidas

Maanantaina hyppäsimme bussiin, joka vei meidät kauas Jerusalemin ulkopuolelle. Oli vaikuttava tunne katsoa, kuinka laskeuduimme pääkaupungin korkeilta kukkuloilta yhä alemmas maiseman muuttuessa kuivemmaksi ja kuivemmaksi ja korvien mennessä lukkoon korkeuseron muutoksen vuoksi. Kiidimme kotvan matkaa Länsirannalla kunnes viimein näimme Kuolleenmeren kimmeltävän ehtymättömältä tuntuneessa auringonpaisteessa. Bussimme kulki pitkin rantaa, mutta monesti niin korkealla, että näkymät olivat sävähdyttävät. Vastaranta näkyi paremmin kuin odotin, siellä kohosivat jo Jordaniaan kuuluvat vuoret.

Kuljimme ohi Qumranin, jossa 1940- ja 1950-luvuilla tehtiin eräs merkittävimmistä raamatuntutkimukseen liittyvistä löydöistä nykyaikana: Kuolleenmeren kääröt. Näiden kirjoitusten joukossa oli paljon Vanhan testamentin tekstejä sekä koko joukko muutakin kirjallisuutta, jotka omalla tavallaan aikanaan mullistivat useita tutkimussuuntauksia. Länsirannalta päästyämme ajoimme ohi Ein Gedin, joka Raamatussakin mainitaan. Täällä Daavid aikoinaan pakoili Israelin kuningas Saulia (1. Sam. 23:29), Laulujen laulu kehuu Ein Gedin viinitarhoja ja Hesekielin kirja profetoi, että kun temppelistä joskus kumpuaa virta itään päin, saa tämä vesi Kuolleenmeren heräämään henkiin ja sen ranta on yhtä verkkoapajaa "Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti" (Hes. 47:10).

Pian vasemmalla avautuva meri alkoi kaventua, ja tiesin meidän olevan lähellä ensimmäistä kohdettamme, Masadaa. Kyseessä ovat jyrkkärinteiselle vuorelle rakennetun muinaisen linnoituksen rauniot. Kun juutalaiset nousivat kapinaan Rooman valtakuntaa vastaan, alkoi vuonna 66 ensimmäinen juutalaissota. Roomalaiset onnistuivat kukistamaan kapinaa kunnes lopulta vain Masadan linnoitus piti puoliaan heitä vastaan. Piiritystä jatkui noin kaksi vuotta, jona aikana juutalaiset menestyksekkäästi onnistuivat puolustautumaan kymmenen kertaa voimakkaampaa vihollista vastaan. Viimein roomalaiset onnistuivat puhkaisemaan muurin, ja tappion näyttäessä väistämättömältä juutalaiset päätyivät tekemään joukkoitsemurhan vuonna 73.

Vuoren juurella oli rakennuskompleksi, josta ostimme liput ja jossa täydensimme vesivarantomme. Sitten alkoi patikointi kiemurtelevaa serpentiinitietä myöten. Ylös linnoitukseen kulki myös köysiratahissi, mutta kävely tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Maisemat olivat hienot ja sääkin vallan mainio. Pitkään koin jaksavani oikein hyvin, kunnes vähitellen askelmien jyrkentyessä vauhtini hidastui. Olin viittä vaille hyytynyt, kun viimein huomasin saapuneeni ylös asti. Oli aika levähtää ja samalla ihailla muinaisia raunioita ja jylhiä näkymiä, jotka joka suuntaan avautuivat.

Aikanaan alas päästyämme (ja minun saatuani sääreeni haavat innostuttuani juoksemaan paluumatkalla) oli aika jatkaa vielä etelämmäs. Kun oikea bussi viimein saapui, vaihtui ympäristö kertaheitolla kuivasta autiomaasta vehreään vihreyteen. Kuljimme lyhyen matkan Ein Bokekin loma-alueelle Kuolleenmeren rannalla. Historiallisina aikoina täällä oli ilmeisesti ollut ainakin parfyymitehtailua sekä roomalainen linnoitus, nykyään alue on täynnä hienoja hotelleja ja turistimyymälöitä, paikasta löytyy myös Kosher-McDonald's, jonka juustotonta hampurilaista tuli itsekin maistettua. Koko vierailun kuitenkin kruunasi käynti Kuolleessameressä Ein Bokekin viihtyisällä rannalla.

Kun astelin mereen, en ihan aluksi huomannut mitään outoa. Ensimmäinen kummallisuus oli tunne siitä, että meri ikään kuin haluaisi työntää minut pois itsestään. Kun laitoin käteni veteen, tuntui vesi hyvin erikoiselta: se oli tavallaan "kiinteämmän tuntuista", käsissä ikään kuin "limaista", ja iholle jäi pienen pieniä suolakiteitä. Masadalla saamani ruhjeen ansiosta ymmärsin, mitä tarkoittaa hieroa suolaa haavoihin. Mutta se vasta kirvelsikin, kun vettä roiskahti silmään! Luulin jo menettäväni näköni, kun silmää ei millään saanut aluksi auki.

Kelluminen oli helppoa tyhjinkin keuhkoin, luonnollisia asentoja olivat mahallaan ja selällään kelluminen. Keksin itse myös miellyttävän asennon, jossa ei juurikaan tarvinnut jännittää lihaksia: laitoin kädet polvien alle ja ikään kuin "istuin" vedessä. Maisema oli sanalla sanoen omalaatuinen: vesi sai vihreän sävyjä, horisontissa näkyvät vuoret taas värjäytyivät sinisiksi ja vaaleanpunaisiksi. Meren pohja oli vähänkin etäämpänä rannasta silkkaa suolaa. Oli rentouttavaa vain kellua ympäriinsä tyyneyden keskellä auringon painuessa mailleen.

Kuolleenmeren pohjaa

Ein Bokekissa oli meren jälkeen vielä hiukan aikaa shoppailuun, jonka jälkeen käynnistyi noin kahden tunnin bussimatka takaisin Jerusalemiin, tällä kertaa pimeydessä.

Raamatun paikoilla samoten

Tiistaina oli ensiksi vuorossa Puutarhahauta, joka sijaitsee nykyisten vanhan kaupungin muurien pohjoispuolella. Jerusalem on siitä mielenkiintoinen kaupunki, että se on väestöltään hyvin selkeästi jakautunut eri kaupunginosiin. Edellisen päivän bussimatkalla olimme palatessamme selkeästi kulkeneet ortodoksijuutalaisten alueen halki, Puutarhahauta puolestaan oli ilmeisellä arabialueella. Muutoksen siirryttäessä kaupunginosasta toiseen huomaa tietysti etenkin ihmisten ulkonäöstä, mutta myös kulttuurista ja kaupunginosan olemuksesta.

Puutarhahauta on toinen mahdollisena pidetty Jeesuksen hautapaikka Pyhän haudan kirkon ohella. Siinä missä kirkon oikeellisuutta yleensä puolustavat vanhat kirkkokunnat, kuten katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä monilta osin myös luterilaisuus, on Puutarhahauta tyypillisesti enemmän vapaiden suuntien oikeana pitämä sijainti. Niin tai näin, vastaa Puutarhahauta tänä päivänä aika suurilta osin omaa mielikuvaani Jeesuksen haudasta, vaikka perimätieto ei sen puolella taidakaan olla. Pienehköllä lehdolla on tarjota myös mielenkiintoinen kallio, jollaisen kaltaiseksi olen Golgatan kuvitellut.

"Pääkallonpaikka"

Ihmisiä jonottamassa Puutarhahautaan

Puutarhahauta sisältä

Matkasimme seuraavaksi kohti Getsemanen puutarhaa. Olin entuudestaan tiennyt Getsemanen sijainnin kartalla hieman pohjoiseen itse Öljymäen pääosasta, mutta en ollut koskaan osannut hahmottaa, miten matalalla puutarha oli. Se ei oikeastaan ollut Öljymäen rinteellä vaan enemmänkin sen juurella. Paikalle on rakennettu upea fransiskaanikirkko, jonka alttaritaulun aihe on nähdäkseni melko harvinainen: enkeli tekemässä palvelusta Jeesukselle, joka on puutarhassa kamppaillut oman kutsumuksensa kanssa. Kirkon vieressä oli itse puutarha, jonka puista osa oli paksuja ja taatusti tuhottoman vanhoja. Ympäriinsä oli aseteltu kylttejä, jotka toistivat osia Raamatun kertomuksesta. Täällä Jeesus rukoili ja täällä Juudas kavalsi hänet.

Getsemanen puutarha

Nousimme Getsemanen jälkeen Öljymäen huipulle, josta tiesin hyvien näkymien avautuvan kohti Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Myös tällä paikalla on tärkeä raamatullinen merkitys: Daavid nousi itkien Öljymäelle paetessaan Absalomia (2. Sam. 15:30), ja Jeesus ratsasti täältäpäin Jerusalemiin, piti täällä lopunaikoja koskevan puheensa ja käytti tätä mäkeä yöpymispaikkanaan. Hän myös Apostolien tekojen mukaan nousi taivaaseen Öljymäeltä (Ap. t. 1:12). Sakarjan mukaan Herra itse tulee seisomaan Öljymäellä, joka halkeaa itä-länsi-suuntaisesti (Sak. 14:4). Jeesuksen odotetaan palaavan Öljymäelle, minkä vuoksi käsittääkseni monet ovat halunneet tulla haudatuiksi sinne. Mäen rinne onkin mielenkiintoisen näköinen lukuisien kivipaasien peittämänä.

Öljymäen hautoja

Vanhakaupunki Öljymäeltä nähtynä

Yksi kaupungin lukuisista kissoista

Öljymäeltä laskeuduimme Kidronin laaksoon, josta nousimme taas vanhan kaupungin muurin suuntaisesti Al-Aqsan moskeijan edustalle. Sieltä käännyimme vasemmalle Daavidin kaupunkiin. Siihen aikaan kun Daavid itse on kaupungissa oleillut, oli varsinainen kaupunki juuri tällä rinteellä. Myöhemmin temppeli rakennettiin tämän kaupunginosan pohjoispuolelle. Monesti on vaikea uskoa, miten pieni Jerusalem onkaan pitkään ollut.

Sakarjan hauta Kidronin laaksossa

Al-Aqsan moskeija

Daavidin kaupungista löytyi mielenkiintoisia raunioita, mutta ennen kaikkea sieltä pääsi metkaan paikkaan nimeltä Hiskian tunneli. Noin 2700 vuotta sitten eläneen Juudan kuningas Hiskian mainitaan Raamatussakin rakentaneen vesitunnelin, joka mutkittelee Jerusalemin alla (2. Kun 20:20). Tämä noin puolen kilometrin mittainen tunneli on mestarillista työtä: sitä kerrotaan hakatun kahdesta suunnasta siten, että työläiset lopulta kohtasivat toisensa maan alla.

Tunneliin oli hiukan jännittävää mennä, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ehdottomasti sen arvoista! Koskaan ennen en ole kahlannut ahtaassa maanalaisessa käytävässä, jossa vesi ylettyy lähes polviin saakka ja jossa ihminen ei mahdu ohittamaan toista eikä alkuvaiheessa välttämättä seisomaan suoranakaan. Jos omaa taskulampun eikä pelkää ahtaita paikkoja tai kenkien kastumista, voin lämpimästi tätä kohdetta suositella!

Tunneli päättyi jälleen erääseen raamatulliseen paikkaan, nimittäin Siloan altaalle. Johanneksen evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus siveltyään tahnaa sokeana syntyneen miehen silmille käski tämän peseytyä Siloan altaalla, ja kuinka mies tämän jälkeen sai näkönsä (Joh. 9:1-7).

Siloan allas

Kaupunginosa Daavidin kaupunkia vastapäätä

Loppupäivä sujuikin sitten syömisen, ostosten ja lomakuvailujen merkeissä. Seuraavana päivänä oli aika poistua Jerusalemista.

Tel Avivin kautta pohjoisen perukoille

Keskiviikkona täytyi kirjautua hostellista ulos jo aamupäivän puolella, ja lähdimmekin matkalaukkujen kanssa etenemään kohti bussiasemaa toimittaen matkalla vielä pari asiaa. Kuljimme myös ohi Knessetin, Israelin parlamenttitalon, joka jäi vasemmalle puolellemme. Linja-autoja lähti tihein väliajoin ja suhteellisen huokeaan hintaan kohti Välimeren rannikkoa. Noin kolmen vartin matkalla oli jälleen aikaa ihastella maisemia: läntistä osaa maasta ei tullessa ollut pystynyt yön vuoksi niin selkeästi näkemään.

Maa muuttui vähitellen alavammaksi, ja lopulta saavuimme suurkaupunki Tel Aviviin, joka osittain kaiketi toimittaa Israelin tosiasiallisen pääkaupungin virkaa. Sää oli lämmin, ja vielä oli rutkasti aikaa syömiselle ja rannalla käymiselle. Tel Avivin pitkällä rannalla pääsimmekin todistamaan auringonlaskua horisontin taa. Itselleni tämä vaikuttava näky oli varmaan ensimmäinen laatuaan elämässäni.

Kotimatka oli pitkä, mutta rattoisa. Sitä vietin hauskojen jutustelujen, lentokentän kauppojen, lentokoneen virvokkeiden ja pienten unostenkin parissa. Välilaskulla Istanbuliin sain myös ensimmäisen kokemukseni lentokentällä nukkumisesta: kentältä löytyi moskeijan vierestä "Rukoushuone", joka oli kylmä mutta tyhjillään. Siellä sitten tuli lattialla uinahdettua parisen tuntia.

Kotimaassa odotti valkoinen, sohjoinen maa ja kylmä ilma. Kesäiseen säähän tottuneena teki melkein mieli välittömästi lähteä takaisin ulkomaille, mutta sen sijaan lähdin vielä samana päivänä rentoutumaan sukutilalleni.

Kootut matkavinkit ja nippelitiedot

• Kannattaa hyödyntää maan hyvää bussiverkostoa. Bussiyhtiö Egged liikennöi kiitettävästi sekä paikallis- että kansallisella tasolla, ja monista busseista löytyy niin teknisten välineiden latausmahdollisuus kuin WiFikin.
• Rahayksikkönä on sekeli, joka jakautuu sataan agoraan. Yksi euro vastaa karkeasti noin neljää sekeliä. Hintataso maassa ei mielestäni ole kohtuuttoman kallis, mutta ei myöskään halvimmasta päästä. Esimerkiksi ruokapaikkoja on mahdollista löytää hyvinkin halvalla, jos vaivautuu hieman liikuskelemaan. Etenkään vanhassa kaupungissa ei usein ole matkamuistoille merkitty minkäänlaisia hintoja, ja asiakkaiden oletetaan käsittääkseni harrastavan tinkimistä.
• Suuria ruokakauppoja on ainakin Jerusalemissa aika harvassa, sen sijaan paljon enemmän on kioskin kaltaisia pikkukauppoja. Kannattaa muuten säilyttää kassakuitti: ulko-ovella saattaa istua joku, joka haluaa kuittisi leimata (syytä tälle en tiedä).
• Maassa on monena vuodenaikana todella lämmin ja etenkin Jerusalemissa ja autiomaassa saatat kohdata hyvin mäkistä maastoa. Kannattaa siis ehdottomasti pitää huoli nesteytyksestä ja ravinnonsaannista! Itselleni eräänä päivänä kostautui se, että olin aliarvioinut nämä tarpeet.
• Israelissa osataan erittäin hyvin englantia, joten ei ole yleensä ottaen ongelma, jos heprea ei taitu! Esimerkiksi lähes kaikki katukyltit ja opasteet on kirjoitettu myös latinalaisin kirjaimin. Hyödyllisin hepreankielinen oppimani sana lienee יְצִיאָה (ääntyy suunnilleen: jetsi'a), joka tarkoittaa uloskäyntiä.
• Varaudu sapattina siihen, että juuri mikään paikka ei ole auki. Esimerkiksi eväitä kannattaa ostaa jo etukäteen. Sapatti on loistava päivä rauhallisille kävelyille ja levolliselle oleilulle.
• Palvelu maassa on ainakin tämän matkan perusteella joko todella hyvää tai todella huonoa. Parhaimmillaan ihmiset olivat todella mukavia, selostivat kaikesta ummet ja lammet ja auttoivat uutterasti parhaansa mukaan, missä vain apua kaivattiin. Huonoimmillaan esimerkiksi kassapäivystäjä ei ollut välillä huomaavinaankaan asiakasta ja palvelu oli erittäin tympeää ja vaitonaista.

Israel hengellisenä kokemuksena

Kuten alussa kirjoitin, on tämä matka ollut minulle enemmän tai vähemmän unenomainen kokemus. Tunnun vasta hiljalleen alkavan sisäistää, missä olenkaan ollut. Koko reissu haaveilemaani maahan tuntui niin sanomattoman ihanalta lahjalta elämääni, että sitä on jopa vaikea käsittää.

Kuten arvatenkin monella muullakin Israelin matkalaisella, oli yksi myös minun odotuksistani suurten hengellisten kokemusten saaminen päästessäni viimein käymään Raamatun paikoilla. Ajatellaan nyt vaikka Jerusalemia! Täällä uskotaan jo Abrahamin käyneen ja lähes uhranneen poikansa Iisakin ennen kuin enkeli esti. Tämän kaupungin Daavid valloitti ja rakensi siitä valtakuntansa pääkaupungin. Tämän paikan Jumala valitsi läsnäolonsa tyyssijaksi, ja Salomo rakensi tänne temppelin Jumalan asumukseksi. Täältä Raamatun mainitsemat Juudan kuninkaat pitivät valtaansa, kunnes se murrettiin Babylonian pakkosiirtolaisuuden alkaessa. Täällä Jeesus itse eli viimeiset vaiheensa ja kuoli. Tällä alueella maailman synnit sovitettiin ja ihmiskunta sai toivon. Tällä seudulla tapahtui ylösnousemus pääsiäisenä ja Pyhän Hengen vuodatus helluntaina, täällä tehtiin noita monia ihmetekoja, joita Raamattu kuvaa. Tämän kaupungin herruudesta ovat sotineet lukemattomat kansat ja uskonnot, ja sitä on pidetty maailman keskuksena. Tänne Kristuksen uskotaan kerran palaavan.

Jerusalemiin on latautunut valtava hengellinen ja teologinen merkitys. Ja kuvitelkaa: kun minä itse olen siellä ja käyn pyhillä paikoilla, en näissä hetkissä koekaan mitään hengellistä. Toki matkailuelämys ja ajatustason fiilistely ovat läsnä, mutta minkäänlaista hengellistä "päräyttävää" kokemusta en juuri missään saanut. Juuri ollessani käymässä näillä paikoilla en oikein jostain syystä osannut kokea mitään syvällistä. Rukoilin kyllä muistaakseni ahkerasti, olin sitten Pyhän haudan kirkossa, Hiskian tunnelissa tai kellumassa Kuolleessameressä. Siitä huolimatta monesti kokemuksellinen hengellisyys on ollut paljon korkeammalla tasolla vaikka esimerkiksi kotimaan ehtoollispöydässä.

Israelin matkoihin tuntuu sisältyvän kirjoittamaton oletus, että matkalla koetaan jotain hurmoksellista ja elämä uudistuu jotenkin merkittävästi. Tässä suhteessa opin kuitenkin tärkeän läksyn kotimaahan päästyäni. Ehkä se, että en juurikaan saanut hengellisiä kokemuksia pyhillä paikoilla, oli Jumalan tapa kertoa minulle, että loppujen lopuksi kristinusko ei ole sidottu paikkoihin tai rakennuksiin. Kristinusko on jotain muuta, se on viime kädessä sydämen asia.

En kuitenkaan kertoisi koko totuutta, jos väittäisin, että matka ei mitenkään vaikuttanut minuun hengellisesti. Aluksikin voin lisätä, että eräällä paikalla liikutuin syvästi, ja tuo paikka oli Getsemane, Kristuksen ahdistuksen ja kavalluksen paikka. Tämä tapahtui loppuvaiheessa matkaa, jolloin huomasin olevani jonkin verran herkistyneempi kuin tavallisesti. Oli jotenkin tavattoman koskettavaa ajatella Jeesuksen kärsimystä ja sen suhdetta omaan elämääni.

Huomasin matkan aikana elämäni muuttuvan ainakin hetkellisesti "pyhemmäksi" siinä merkityksessä että en haaskannut aikaani joutavanpäiväiseen ja harjoitin melkein huomaamattani tiiviimpää rukous- ja hartauselämää. Kaikenlaisia koettelemuksia oli tässä maassa jotenkin kummasti paljon vähemmän kuin Suomessa.

Vaikka kotimaassa elämän palautuessa urilleen olen jonkin verran huomannut asiaintilan palautuneen kohti samaa vanhaa, minulla on silti jotenkin siunattu olo muistellessani matkaa. Koen vahvasti, että tämä retki antoi minun elämääni siunauksia ja voimavaroja jatkaa arkeani toisella tavalla kuin ennen. Pystyisin näitä siunauksia erittelemäänkin, mutta täällä blogissa ei liene syytä ryhtyä siihen.

Tällä matkalla tuntuu olevan elämääni jokin sanoma, jota en itse ole kyennyt täysin sanoittamaan. Koen kuitenkin, että kaksi asiaa on elämässäni matkan myötä korostunut: toivo ja rauha. Matkan aikana koettu "pyhempi" elämä antoi minulle toivoa siitä, että tällainen elämä todella on mahdollista minulle - ja uskon sen olevan sitä myös tässä ja nyt. Rauha taas on ominaisuus, jota näin omin silmin Jerusalemin huokuvan sapattina, ja jolla lienee jotain syvempää tekemistä myös kaupungin olemuksen kanssa. Eräs mahdollinen käännös nimelle Jerusalem on rauhan sade, minkä en usko olevan sattumaa. Tässä minulle riittää pohdittavaa varmaan pitkäksi aikaa.

Voin suositella matkaa Israeliin kaikille kristityille, mutta en lähtisi linjaamaan sitä minkäänlaiseksi velvoitteeksi. Kristinuskon keskeiset tapahtumat tapahtuivat Israelissa, mutta itse kristinusko on tarkoitettu koko maailmalle. Israelissa käymisestä Jumala ei tietääkseni myöskään ole erityisesti luvannut mitään siunauksia, mutta en pitäisi lainkaan outona tai tavattomana, jos niitä matkan seurauksena sattuu tulemaan. Parhaimmillaan Israelin matka on kristitylle kuin eräänlainen hieno bonus: ei välttämätön tai pelastuksen suhteen oleellinen, mutta mahdollisesti siunaava ja uudistava. Matkailulliselta kannalta voin maata suositella kaikille, se on hyvin kaunis.

Olen kiitollinen matkasta Israeliin. Sieluni kääntyy ylistämään Jumalaa siitä, että hän soi minulle elämääni jotain niin hyvää ja ihanaa kuin tämän matkan. Mieleeni piirtyvät selvinä sanat, jotka haluan tähän loppuun sanoa: Jumala on niin hyvä.

Pitkäperjantai

Jeesus Hannaan edessä

Joh. 18:19–24

19. Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan.
20. Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään.
21. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut."
22. Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?"
23. Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"
24. Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo.

Jeesus Kaifaan edessä

Mark. 14:55–64

55. Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.
56. Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä.
57. Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:
58. "Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty'."
59. Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.
60. Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
61. Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"
62. Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä".
63. Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?
64. Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.

Jeesusta pilkataan

Luuk. 22:63–65

63. Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä.
64. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!"
65. Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.

Pietari kieltää Jeesuksen kolmesti

Matt. 26:69(alkuosa)

69. Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa.

Mark. 14:66–67

66. Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista;
67. ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa".

Joh. 18:25b

Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?"

Matt. 26:70

70. Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot".

Mark. 14:68b

Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.

Matt. 26:71

71. Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa".

Joh. 18:17a

17. Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?"

Luuk. 22:58

58. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä".
Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole".

Matt. 26:73

73. Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut".

Mark. 14:71–72a

71. Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: "En tunne sitä miestä, josta te puhutte".
72. Ja samassa kukko lauloi toisen kerran.

Luuk. 22:61a

61. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin;

Mark. 14:72b

Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".

Luuk. 22:62

62. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

Jeesus neuvoston edessä

Luuk. 22:66–71

66. Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen
67. ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko;
68. ja jos kysyn, ette vastaa.
69. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella."
70. Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".
71. Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa."

Mark. 15:1a

1. Ja heti aamulla ylipapit ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätöksen,

Juudas tekee itsemurhan

Matt. 27:3–10

3. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille
4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."
5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
6. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta".
7. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.
8. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi.
9. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,
10. ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt".

Jeesus Pilatuksen edessä

Joh. 18:28

28. Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta.

Joh. 18:29–32

29. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?"
30. He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi".
31. Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa";
32. että Jeesuksen sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva.

Luuk. 23:2

2. Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: "Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi".

Mark. 15:2

2. Niin Pilatus kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi ja sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanot".

Matt. 12:12–14

12. Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.
13. Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"
14. Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.

Luuk. 23:4–7

4. Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En minä löydä mitään syytä tässä miehessä".
5. Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: "Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti".
6. Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi hän, oliko mies galilealainen.
7. Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin niinä päivinä oli Jerusalemissa.

Jeesus Herodeksen edessä

Luuk. 23:8–12

8. Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä, koska oli kuullut hänestä, ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen.
9. Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään.
10. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti.
11. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen.
12. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.

Jeesus jälleen Pilatuksen edessä

Luuk. 23:13

13. Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan

Mark. 15:6–8

6. Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat.
7. Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.
8. Ja kansa meni sinne ylös ja rupesi pyytämään, että hän tekisi heille, niinkuin hänen tapansa oli.

Joh. 18:33–39

33. Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
34. Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"
35. Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"
36. Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
37. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
38. Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
39. Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"

Matt. 27:17

17. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"

Mark. 15:10

10. Sillä hän tiesi, että ylipapit kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.

Matt. 27:20–22

19. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
20. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan".

Luuk. 23:14–23

14. ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte,
15. eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman.
16. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
Jae 17 Bibliasta 1776:
17 Mutta hänen piti joka juhlana päästämän heille yhden vallallensa.

18. Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!"
19. Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta.
20. Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.
21. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!"
22. Niin hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
23. Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.

Matt. 27:24–25

24. Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."
25. Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".

Luuk. 23:24–25

24. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.
25. Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa.

Joh. 19:1

1. Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet.

Matt. 27:27

27. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon.

Mark. 15:17–19

17. Ja he pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä
18. ja rupesivat tervehtimään häntä: "Terve, juutalaisten kuningas!"
19. Ja he löivät häntä päähän ruovolla, sylkivät häntä ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.

Joh. 19:4–16a

4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä".
5. Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!"
6. Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä".
7. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi".
8. Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän
9. ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei hänelle vastannut.
10. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?"
11. Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."
12. Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan".
13. Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.
14. Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"
15. Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
16. Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi.

Mark. 15:20

20. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois, ristiinnaulitakseen hänet.

Tie Golgatalle

Joh. 19:16b–17

Ja he ottivat Jeesuksen.
17. Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

Mark. 15:21

21. Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä.

Luuk. 23:27–32

27. Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.
28. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
29. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
30. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'.
31. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?"
32. Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.

Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema

Matt. 27:33–34

33. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: pääkallon paikaksi -
34. he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.

Joh. 19:18

18. Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

Luuk. 23:34a

34. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".

Joh. 19:19–24

19. Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".
20. Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
21. Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'."
22. Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin".
23. Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.
24. Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa". Ja sotamiehet tekivät niin.

Matt. 27:36

36. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.

Mark. 15:25–26

25. Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat.
26. Ja päällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä: "Juutalaisten kuningas".

Luuk. 23:35a

35. Ja kansa seisoi ja katseli.

Matt. 27:39–40

39. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä
40. ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä".
41. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:
42. "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.
43. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'."
44. Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

Luuk. 23:35b–43

Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu".
36. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä
37. ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi".
38. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas".
39. Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Luuk. 23:44–45a

44. Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen,
45. sillä aurinko oli pimentynyt.

Mark. 15:34–35

34. Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
35. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Katso, hän huutaa Eliasta".

Joh. 19:25–29a

25. Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.
26. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
28. Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".
29. Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä;

Matt. 27:48–49

48. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.
49. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan".

Joh. 19:30a

30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty",

Luuk. 23:46a

46. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni".

Joh. 19:30b

ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Matt. 27:51–53

51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.
53. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

Matt. 27:54

54. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".

Luuk. 23:48

48. Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa.

Mark. 15:40–41

40. Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, ja Salome,
41. jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä, sekä useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin.

Jeesuksen hautaaminen

Joh. 19:31–37

31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,
34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".
37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet".

Mark. 15:42–46a

42. Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä,
43. tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
44. Niin Pilatus ihmetteli, oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
45. Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin Joosefille.
46. Tämä osti liinavaatteen

Joh. 19:38c–42

Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.
39. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
40. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.
41. Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.
42. Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

Matt. 27:60b

Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.

Luuk. 23:54–56a

54. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.
55. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin.
56. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita;