Sök efter sanningen

Olen miettinyt, että alkaisin julkaista blogissani myös muuta kuin suomenkielistä materiaalia. Osaan kohtuullisen hyvin englantia ja ruotsia, joten olisi kivaa tehdä aluevaltauksia näillä kielillä. Tässäpä nyt alkajaisiksi ruotsiksi kirjoittamani tarina pienin korjauksin. Kyseessä on tehtävä, jonka tein opiskellessani aiemmassa opiskelupaikassani.

Jos ajattelette, miksi käytin niin monia lukusanoja: se oli osa tehtävää.

Antakaa mahdolliset virheeni anteeksi!

Jag har tänkt att jag skulle börja offentliggöra också material på andra språk än finska i min blogg. Jag talar ganska väl på svenska och på engelska, så skulle det vara kul att göra inmutningar på de här språken. Jag ska börja med den här berättelsen som jag har skrivit på svenska med små korrigeningar. Den är en uppgift som jag gjorde när jag studerade vid min tidigare högskola.

Om ni tänkar varför jag använde så många antal ord: de var en del av uppgiften.

Förlåt minä möljiga missar!


Sök efter sanningen


Den följande berättelsen är fiktiv.

Det var en gång när hälften av studerandena vid Akademien började forska filosofi och logik. Livsverket av filosof som hade levat på 1800-talet inspirerade dem. De ville hitta den absoluta sanningen genom sina vetenskaper. De drömde att allt skulle bli bättre med den här sanningen, de skulle kontrollera allt och hjälpa alla, till exempel den tredje världen. Därifrån flyttade ju hundratals flyktingar eftersom de fruktade krig. Forskarna tänkte att de skulle kunna lösa alla problem i framtiden med sanningen.

Så funderade de. De arbetade med sina hjärnor och sina kunskaper. De grundade en vetenskaplig organisation och fick hälften miljon medlemar under fem år. Var tredje vecka samlade forskarna, som var kallade ”den första delen” i sin skola klockan halv sex och delade ut sina resultat. Projektet blev populärt. Forskarena använde fem miljoner kronor till sin undersökning.

Tiden led. Först en sjättedel gav upp, sen fyra femtedelar. Bara somliga fortsatte. En av dem var Matthias Granström som hade varit med för ett och ett halvt år. Den här unga mannen skulle hitta någonting väldig.

Den var den sjätte december. Matthias var i sitt arbetsrum med sin assistent Oleg. Matthias tänkte metafysiska teorier som han hade läst.

”Har du funderat att påståendet ’det finns ingen sanning’ måste logiskt vara osannt?” sade Oleg. ”Om man säger att det finns ingen sanning, satsen avbryter sig själv.”

”Den där uppfattade jag redan för tre månader sedan!” sade Matthias. ”Det finns en sanning. Jag kan hitta den. Vetenskapet ska vinna! Med det kan jag bevittna absolut sanningen en dag.”

”Ja, och ingen kan ifrågasätta den”, sade Oleg.

”Javisst.”

Matthias tittade ut genom fönstret.

”Varför inte?” frågade han. Oleg såg förvånad ut. Matthias fortsatte: ”Varför kan man inte ifrågasätta vetenskapet? Är det inte människans uppfinning? Har människan inte uppfann den vetenskapliga metoden? Vem säger att vetenskapliga metoden berättar den absoluta sanningen?”

Klockan var kvart i elva. Då, på 1990-talet, hittade han sitt genombrott: vetenskapet inte nödvändigtvis kunde berätta sanningen om allt. Det här fyndet gjorde han i 25-årsåldern. Hans värld rasade när han ifrågasatte den vetenskapliga metoden. Han kunde ha gett upp men han ville hitta sanningen. Bara visste han inte hur.

Det fanns ingen grund i hans forskning. Han tyckte att han kunde ifrågasätta allt, så kände det omöjligt att hitta den absoluta sanningen. Han blev sjuk.

Den nästa stora saken hände när Matthias var på en vetenskaplig konferens som arrangerades vart tredje år. Där läste han om Ludvig Wittgenstein, som hade satt: ”Världens mening måste ligga utanför världen.” (Wittgenstein). Heureka.

Han funderade igen och tänkte att sanningen inte kan vara i världen. Den tvang honom att tänka på ett nytt sätt. Ett par månader led. Sen, en dag, klockan sju över åtta, hittade han den.

Den trettonde mars, vid niotiden på kvällen stod han på järnvägstationen med Oleg. De talade. Sen måste Matthias gå. Han gick till tågets dörr och sade: ”Varför vill du inte komma och följa?”

”Om allt vad du sade inte grundar sig på vetenskapet, jag vill inte veta om det”, sade Oleg.

”Synd. Du vet ju att man kan ifrågasätta nästan allt. Det är sant, du kan ifrågasätta min väg. Men varför ifrågasätter du inte alla andra saker? Jag tycker att vetenskapet grundar sig på antaganden. Du måste anta. Nej, jag skulle säga bättre: du måste tro. Jag tror att jag har hittat sanningen. Lika som de här vännerna. Men du sade att du inte vill veta om det.”

”Ja. Inte nu. Farväl, Matthias.”

”Hejdå.”

Så avreste han från staden med sina vänner. Det fanns ett fyrtiotal passagerare som hade varit forskare men nu var de något annat. Så åkte de bort med sanningen som var inte från den här världen.

 

Lähde

Wittgenstein. WWW-dokumentti. http://www.filosofi.gotland.se/wittgens.htm. Luettu 28.4.2013.

Suvivirsikeskustelun innoittamana

Päätin heittää hieman ajatuksiani ja teen sen pilke silmäkulmassa. Seuraavaa kirjoitusta ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta tausta-ajatuksen suhteen olen tosissani.

___________________________________________

Entä uskomattomat? Miten yhteiskunnassa otetaan huomioon ne, jotka eivät usko? Annetaanko heille vapaus olla uskomatta vai painostetaanko heitä uskomaan muiden mukana?

Suomessa on oppivelvollisuus. 7- sekä jopa 6-vuotiaiden lasten on lähdettävä koulutielle. Koulussa heille opetetaan erilaisia tieteitä ja tieteellistä tietoa. Matematiikkaa, lukemista ja kirjoittamista, biologiaa, maantiedettä, historiaa, yhteiskuntaoppia, fysiikkaa, kemiaa... Näiden aineiden kautta ainakin itse omaksuin kasapäin tietoa ja informaatiota. Jos sitä nyt tiedoksi voi kutsua.

Voisin paremminkin nimittää sitä uskoksi. Uskoksi, jota tuputetaan lapsille nuoresta iästä lähtien. Uskoa tieteeseen, aisteilla havaittaviin asioihin ja siihen, että tieteellinen menetelmä on ainoa, jolla saa luotettavaa tietoa.

Mutta tämä on uskoa. Me uskomme, luotamme tieteeseen. Luotamme siihen, että tieteellisellä menetelmällä voidaan selvittää tosiasioita. Luotamme lähtöoletukseen. Viimeistään oletamme, että se maailma, jota tieteellä tutkimme, on olemassa. Luotamme siihen, että lentokone vie kohteeseensa. Luotamme siihen, että 1 + 1 = 2. Luotamme siihen, että tietyt sanat loogisesti merkitsevät jotain. Luotamme siihen, että norsuja on olemassa. Luotamme siihen, että Suomi on olemassa. Luotamme siihen, että Napoleon Bonaparte on joskus elänyt. Luotamme siihen, että tietyt asiat ovat väärin ja tietyt oikein. Luotamme siihen, että aineet koostuvat atomeista.

Nämä ovat yleisiä uskomuksia. Mutta entä jos joku ei usko niihin, eikä edes halua uskoa? Miksi hänet pakotetaan senkaltaiseen kouluun, jossa hänelle tuputetaan tätä uskoa? Eikö tätä voida kutsua manipulaatioksi? Uskonnon harjoittamiseen painostamiseksi?

Miksi skeptikot eivät saisi olla vapaasti skeptikoita? Miksi ne, jotka eivät halua uskoa kertakaikkiaan mihinkään (vaikka mitä luultavammin he kuitenkin uskovat) eivät saisi olla sitä, mitä ovat?

Miksi koulumaailmassa ja yhteiskunnassa pitäisi mennä yhtään sen enemmän tieteellisen maailmankuvan ehdoilla kuin vaikkapa kristinuskon? Eivätkö kumpikin ole skeptikon näkökulmasta uskomusjärjestelmiä? Miksi neitseestäsyntyminen ja vaikkapa ihmeiden tapahtuminen olisivat huuhaauskomuksia, joihin uskominen ja niiden mukainen uskonelämä eivät kuulu kouluun, mutta tiettyjen historiankirjoissa esiintyvien henkilöiden, kuten vaikka Napoleonin, olemassaolo otetaan tosiasiana?

Mikä määrittää sen, kenen uskomuksien mukaan yhteiskunnan pitäisi pyöriä? Vai pitäisikö kenenkään? Miksi olla epäloogisia siten, että vastustetaan toisia uskomuksia mutta tuetaan toisia? Eikö loogisesti pitäisi pyrkiä olemaan uskomatta mihinkään, jos sen tien haluaa valita?

Yhteiskunnasta on todella vaikeaa tehdä uskoton tai uskonnoton. Uskallan väittää (tai oikeastaan USKON), että ihminen tarvitsee uskoa elämässään ja että lähes kaikki uskovat johonkin. On mielestäni hyvä välillä herätä ymmärtämään, että saatan itse tehdä samaa, mistä toisia syytän.

(P. S. USKON, että lentokoneella voi päästä kohteeseen; että 1 + 1 =2; että sanoilla on merkityksensä; uskon norsuihin ja Suomeen ja atomeihin ja siihen, että on oikeaa ja väärää ja siihen että Napoleon on elänyt; uskon myös Kristuksen neitseestäsyntymiseen, ihmeisiin ja Jumalaan.)