Israel - ainutlaatuisten elämysten tyyssija

Edesmenneen eksegetiikan professori Aimo T. Nikolaisen kerrotaan sanoneen, että jokaisen teologin velvollisuus on käydä Israelissa. En muista tarkkaan, milloin aloin vakavammin haaveilla pääseväni luvattuun maahan, mutta teologian opintojeni aikana tuo haave on jatkuvasti vahvistunut.

Nyt kirjoitan tätä kirjoitusta Israelin matkan tehneenä. Matka oli monella tapaa uskomaton: matkaa odotellessani en täysin varmaan ymmärtänyt, että tämä todella tapahtuu, Israelissa kaikki tuntui ajoittain olevan kuin unten ihmemaata, ja matkan jälkeen taas on erikoista ajatella, että todella olin siellä! Koko reissun ajatus käytännössä syntyi hyvin matkaporukassamme spontaanisti yksien asioiden johtaessa toisiin niin, että kuukauden kuluttua matkaidean saamisesta olimme jo takaisin kotimaan kamaralla. Ennalta kuitenkin aavistin, että tässä oli kauan kaipaamani tilaisuus päästä Israeliin edullisesti, hyvässä seurassa ja hyvään aikaan elämässäni. Tämä on kirjoitus kokemuksistani tällä unohtumattomalla retkellä Pyhään maahan.

Saapuminen sapattina

Lentokoneemme tömähti Israelin kamaralle Ben Gurionin kansainväliselle lentoasemalle perjantain ja lauantain välisenä yönä. Vastailtuamme tarkastuksessa muutamiin melko helppoihin kysymyksiin pääsimme omillemme, ja oli aika ruveta etsimään kyytiä Jerusalemiin. Normaalisti julkiset kulkuvälineet palvelivat mallikkaasti, mutta koska saapuessamme oli meneillään sapatti, oli matkustaminen hiukan hankalampaa. Pikkubussi kuitenkin vei meidät pääkaupunkiin yön kähmässä.

Ja ennen kuin arvasinkaan, tuijotin Jerusalemin vanhaa kaupunkia ympäröiviä jyhkeitä muureja silmästä silmään. Koska vasta monen tunnin kuluttua pääsisimme jättämään laukut hostelliin, päätimme kuluttaa aikaa vanhassa kaupungissa. Astelimme sisälle hiljaisille kaduille ja autioihin basaareihin. Jossain kulki hattupäinen ortodoksijuutalainen, toisaalla kissat tonkivat roskiksia. Kävelimme rauhallisesti Pyhän haudan kirkolle, joka oli lähettyvillä kristillisessä korttelissa.

Tämä vanha ja usean tunnustuskunnan jakama kirkko on eräs mahdollinen Jeesuksen kuolin- ja hautapaikka. Rakennus on sokkeloinen ja sisältää monia erilaisia sisustustyylejä. Keskeisellä paikalla kupolin alla huomion vangitsee niin kutsuttu aedicula, ikään kuin pieni kirkko kirkon sisällä, jonka sisällä Jeesuksen haudankin kaiketi uskotaan sijaitsevan. Saimme tulevilla vierailuilla todistaa, kuinka pitkät jonot aediculaan normaalisti oli, mutta sapattiaamuna koko kirkko oli ihanan rauhallinen. Jokunen ihminen liikkui siellä täällä, kirkon pihassa vaikutti olevan käynnissä ortodoksinen rukous ja eräässä ylemmässä kammiossa ehtoollinen. Kirkossa käydessämme ja istuessamme sen edessä aurinko nousi. Se tapahtui hyvin nopeasti, tässä maassa ei juuri ollut hämärän aikaa.

Aedicula

Kirkon koristeellista sisustaa

Kristityn korttelin katu

Kierreltyämme vanhan kaupungin kaduilla aloimme liikkua hiljalleen hostellia kohti. Maasto ei ollut tasaisin mahdollinen: laskeuduttuamme Jaffa-portilta vanhan kaupungin vierustaa etelään oli vuorossa uusi nousu. Loimme silmäyksen Hinnomin laaksoon, jossa muinaisuudessa oli uhrattu lapsia Molok-jumalalle ja joka oli Jeesuksen aikana toiminut eräänlaisena kaatopaikkana, jossa sanotaan tulen palaneen jatkuvasti. Puhuessaan helvetistä Jeesus käytti sanaa gehenna, joka ihmisten mielissä lienee yhdistynyt tähän laaksoon.

Vanhan kaupungin muuria

Hinnomin laakso

Laukkujen jättämisen jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen varsinaista sisäänkirjautumista, joten jatkoimme sapattikävelyämme. Päädyimme erääseen puistoon, josta avautuivat huikeat näkymät noin kahden kilometrin päässä häämöttävään vanhaan kaupunkiin. Istuimme päivän kuumimpana hetkenä alas ja vietimme tuossa puistossa hyvän tovin. Lukaisin erään Augustinuksen saarnan, joka minulla oli mukanani, mutta silmien kiinni painumista vastaan piti väsyneen matkalaisen taistella. Pitkään myös vain katselin kaupunkia edessäni miettien, että täällä minä nyt todella olen. Asian ihmeellisyyttä korosti vielä entisestään hiljaisuus. Välillä ei oikeasti kuulunut äännähdystäkään, toisinaan kykeni erottamaan lintujen liverrystä ja liikenteen etäistä kohinaa. Tunne oli erikoinen ja pysäyttävä, nautin siitä. Oli kuin koko kaupunki olisi vain paistatellut auringossa. Kaikki huokui rauhaa.

Hostelliin päästyämme lepäsimme jonkin aikaa ja lähempänä auringonlaskua lähdimme moderniin keskustaan, joka sijaitsee vanhan kaupungin länsipuolella. Tämä osa kaupunkia muistutti monia muita elämäni aikana kokemiani matkakohteita kauppoineen ja ravintoloineen. Keskeinen kohde oli Jaffa-katu, jonka läheisyyteen kaikki kiinnostavimmat paikat olivat sijoittuneet. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kaupunki heräsi hiljaa eloon noin puolentoista tunnin kuluttua sapatin päättymisestä auringonlaskussa. Koitti aika syödä ensimmäinen falafel!

Kiertelyä ja ylistystä

Sunnuntaina oli vuorossa lisää samoamista vanhan kaupungin sokkeloissa, jotka olivat viimein heränneet eloon sapatin jälkeen. Basaarit olivat täynnänsä kaikenlaisia tuotteita ja rihkamaa, löysipä tarkkasilmäinen joukosta parturin ja kuntosalinkin. Tiemme kulki Jaffa-portin läheiseltä anglikaanikirkolta kohti Itkumuuria, matkalla kävimme muun muassa eräällä katolla luomassa silmäyksen Kalliomoskeijaan ja löysimme muinaisia pylväikköjä. Näimme myös valtavan määrän sotilaita, jotka tässä kaupungissa olivat tavanomainen näky. He vaikuttivat minun silmiini olevan leppoisaa porukkaa, poseerasivat mielellään turisteillekin rynkkyjensä kanssa. Silti pieni kuumotus ilmaantui aina, kun sotilaan näin.

Näkymä Kalliomoskeijalle eräältä katolta

Itkumuurille pääsy oli avoin, mutta sinne piti mennä turvatarkastuksen läpi. Itse muurin läheisin edusta oli jaettu miesten ja naisten puoliin, joista jälkimmäinen oli ehkä puolet edellisen koosta. Miesten puolella olikin hyvin väljää siinä missä naisten puolella piti jonottaakin päästäkseen muurin ääreen. En tiedä, olisiko minun pitänyt ottaa kipa päähäni mennessäni muurille, joka tapauksessa selvisin ilman. Siinä minä sitten katselin rukouslappuja, jotka muurin rakoihin oli työnnetty. Tämä rakennelma on ainoana jäänyt jäljelle temppelistä, joka tuhottiin lähes kaksituhatta vuotta sitten, ja se on käytännössä pyhin paikka, jonne juutalaiset voivat mennä. Itse temppelin kaikkeinpyhin huone toki olisi vielä pyhempi, mutta kukaan ei oikein tiedä, missä se tarkalleen sijaitsi. Siksipä monet juutalaiset eivät halua mennä Itkumuuria lähemmäs Temppelivuorta, joka tänä päivänä on muslimien hallussa. On kuitenkin olemassa ryhmittymiä, jotka suunnittelevat niin kutsutun kolmannen temppelin rakentamista, suuri määrä temppelikalustoakin on jo tehty valmiiksi.

Itkumuuri

Huomaa ero miesten (vas.) ja naisten puolessa (oik.)

Itkumuurin jälkeen käväisimme uudestaan Pyhän haudan kirkossa, tällä kertaa päästäksemme eräässä sivuhuoneessa olevaan muinaiseen hautaan. Tämän kaltaiseen ahtaaseen hautaan Jeesuskin todennäköisesti aikanaan haudattiin.

Koskapa oli sunnuntai, oli kaupungissa tarjolla paljon myös hengellistä ravintoa. Meille oli ystävällisesti suositeltu King of Kings -nimistä yhteisöä modernissa keskustassa, ja kello viiden tilaisuuteen sitten menimme. Kyseessä oli mielenkiintoinen sekoitus Hillsong-ilmiötä ja messiaanista juutalaisuutta: menevää ja musiikillisesti taidokasta ylistysmusiikkia ja vapaa- tai yleiskristillistä opetusta yhdistettynä esimerkiksi Yeshua-nimen käyttöön ja Israelin tottumaani suurempaa huomioimiseen. Tilaisuus oli valtaosin englanninkielinen, mutta osa lauluista laulettiin hepreaksi. Lauluosio, jonka aikana seistiin, kesti alussa kohtuullisen kauan, tämän jälkeen edettiin melko nopeasti saarnaan. Koko tilaisuus oli ohi muistaakseni reilussa puolessatoista tunnissa, mikä olikin odotettavaa, sillä seitsemältä oli vielä toinen kokous.

Tilaisuuden jälkeen kävimme vielä ihailemassa yöllistä Jerusalemia saman rakennuksen yläkerrassa niin kutsutussa Rukoustornissa. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa toinen päivä Jerusalemissa, seuraavana päivänä olikin sitten vuorossa jotain aivan muuta.

Autiomaan vuori ja Suolameren lomakeidas

Maanantaina hyppäsimme bussiin, joka vei meidät kauas Jerusalemin ulkopuolelle. Oli vaikuttava tunne katsoa, kuinka laskeuduimme pääkaupungin korkeilta kukkuloilta yhä alemmas maiseman muuttuessa kuivemmaksi ja kuivemmaksi ja korvien mennessä lukkoon korkeuseron muutoksen vuoksi. Kiidimme kotvan matkaa Länsirannalla kunnes viimein näimme Kuolleenmeren kimmeltävän ehtymättömältä tuntuneessa auringonpaisteessa. Bussimme kulki pitkin rantaa, mutta monesti niin korkealla, että näkymät olivat sävähdyttävät. Vastaranta näkyi paremmin kuin odotin, siellä kohosivat jo Jordaniaan kuuluvat vuoret.

Kuljimme ohi Qumranin, jossa 1940- ja 1950-luvuilla tehtiin eräs merkittävimmistä raamatuntutkimukseen liittyvistä löydöistä nykyaikana: Kuolleenmeren kääröt. Näiden kirjoitusten joukossa oli paljon Vanhan testamentin tekstejä sekä koko joukko muutakin kirjallisuutta, jotka omalla tavallaan aikanaan mullistivat useita tutkimussuuntauksia. Länsirannalta päästyämme ajoimme ohi Ein Gedin, joka Raamatussakin mainitaan. Täällä Daavid aikoinaan pakoili Israelin kuningas Saulia (1. Sam. 23:29), Laulujen laulu kehuu Ein Gedin viinitarhoja ja Hesekielin kirja profetoi, että kun temppelistä joskus kumpuaa virta itään päin, saa tämä vesi Kuolleenmeren heräämään henkiin ja sen ranta on yhtä verkkoapajaa "Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti" (Hes. 47:10).

Pian vasemmalla avautuva meri alkoi kaventua, ja tiesin meidän olevan lähellä ensimmäistä kohdettamme, Masadaa. Kyseessä ovat jyrkkärinteiselle vuorelle rakennetun muinaisen linnoituksen rauniot. Kun juutalaiset nousivat kapinaan Rooman valtakuntaa vastaan, alkoi vuonna 66 ensimmäinen juutalaissota. Roomalaiset onnistuivat kukistamaan kapinaa kunnes lopulta vain Masadan linnoitus piti puoliaan heitä vastaan. Piiritystä jatkui noin kaksi vuotta, jona aikana juutalaiset menestyksekkäästi onnistuivat puolustautumaan kymmenen kertaa voimakkaampaa vihollista vastaan. Viimein roomalaiset onnistuivat puhkaisemaan muurin, ja tappion näyttäessä väistämättömältä juutalaiset päätyivät tekemään joukkoitsemurhan vuonna 73.

Vuoren juurella oli rakennuskompleksi, josta ostimme liput ja jossa täydensimme vesivarantomme. Sitten alkoi patikointi kiemurtelevaa serpentiinitietä myöten. Ylös linnoitukseen kulki myös köysiratahissi, mutta kävely tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Maisemat olivat hienot ja sääkin vallan mainio. Pitkään koin jaksavani oikein hyvin, kunnes vähitellen askelmien jyrkentyessä vauhtini hidastui. Olin viittä vaille hyytynyt, kun viimein huomasin saapuneeni ylös asti. Oli aika levähtää ja samalla ihailla muinaisia raunioita ja jylhiä näkymiä, jotka joka suuntaan avautuivat.

Aikanaan alas päästyämme (ja minun saatuani sääreeni haavat innostuttuani juoksemaan paluumatkalla) oli aika jatkaa vielä etelämmäs. Kun oikea bussi viimein saapui, vaihtui ympäristö kertaheitolla kuivasta autiomaasta vehreään vihreyteen. Kuljimme lyhyen matkan Ein Bokekin loma-alueelle Kuolleenmeren rannalla. Historiallisina aikoina täällä oli ilmeisesti ollut ainakin parfyymitehtailua sekä roomalainen linnoitus, nykyään alue on täynnä hienoja hotelleja ja turistimyymälöitä, paikasta löytyy myös Kosher-McDonald's, jonka juustotonta hampurilaista tuli itsekin maistettua. Koko vierailun kuitenkin kruunasi käynti Kuolleessameressä Ein Bokekin viihtyisällä rannalla.

Kun astelin mereen, en ihan aluksi huomannut mitään outoa. Ensimmäinen kummallisuus oli tunne siitä, että meri ikään kuin haluaisi työntää minut pois itsestään. Kun laitoin käteni veteen, tuntui vesi hyvin erikoiselta: se oli tavallaan "kiinteämmän tuntuista", käsissä ikään kuin "limaista", ja iholle jäi pienen pieniä suolakiteitä. Masadalla saamani ruhjeen ansiosta ymmärsin, mitä tarkoittaa hieroa suolaa haavoihin. Mutta se vasta kirvelsikin, kun vettä roiskahti silmään! Luulin jo menettäväni näköni, kun silmää ei millään saanut aluksi auki.

Kelluminen oli helppoa tyhjinkin keuhkoin, luonnollisia asentoja olivat mahallaan ja selällään kelluminen. Keksin itse myös miellyttävän asennon, jossa ei juurikaan tarvinnut jännittää lihaksia: laitoin kädet polvien alle ja ikään kuin "istuin" vedessä. Maisema oli sanalla sanoen omalaatuinen: vesi sai vihreän sävyjä, horisontissa näkyvät vuoret taas värjäytyivät sinisiksi ja vaaleanpunaisiksi. Meren pohja oli vähänkin etäämpänä rannasta silkkaa suolaa. Oli rentouttavaa vain kellua ympäriinsä tyyneyden keskellä auringon painuessa mailleen.

Kuolleenmeren pohjaa

Ein Bokekissa oli meren jälkeen vielä hiukan aikaa shoppailuun, jonka jälkeen käynnistyi noin kahden tunnin bussimatka takaisin Jerusalemiin, tällä kertaa pimeydessä.

Raamatun paikoilla samoten

Tiistaina oli ensiksi vuorossa Puutarhahauta, joka sijaitsee nykyisten vanhan kaupungin muurien pohjoispuolella. Jerusalem on siitä mielenkiintoinen kaupunki, että se on väestöltään hyvin selkeästi jakautunut eri kaupunginosiin. Edellisen päivän bussimatkalla olimme palatessamme selkeästi kulkeneet ortodoksijuutalaisten alueen halki, Puutarhahauta puolestaan oli ilmeisellä arabialueella. Muutoksen siirryttäessä kaupunginosasta toiseen huomaa tietysti etenkin ihmisten ulkonäöstä, mutta myös kulttuurista ja kaupunginosan olemuksesta.

Puutarhahauta on toinen mahdollisena pidetty Jeesuksen hautapaikka Pyhän haudan kirkon ohella. Siinä missä kirkon oikeellisuutta yleensä puolustavat vanhat kirkkokunnat, kuten katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä monilta osin myös luterilaisuus, on Puutarhahauta tyypillisesti enemmän vapaiden suuntien oikeana pitämä sijainti. Niin tai näin, vastaa Puutarhahauta tänä päivänä aika suurilta osin omaa mielikuvaani Jeesuksen haudasta, vaikka perimätieto ei sen puolella taidakaan olla. Pienehköllä lehdolla on tarjota myös mielenkiintoinen kallio, jollaisen kaltaiseksi olen Golgatan kuvitellut.

"Pääkallonpaikka"

Ihmisiä jonottamassa Puutarhahautaan

Puutarhahauta sisältä

Matkasimme seuraavaksi kohti Getsemanen puutarhaa. Olin entuudestaan tiennyt Getsemanen sijainnin kartalla hieman pohjoiseen itse Öljymäen pääosasta, mutta en ollut koskaan osannut hahmottaa, miten matalalla puutarha oli. Se ei oikeastaan ollut Öljymäen rinteellä vaan enemmänkin sen juurella. Paikalle on rakennettu upea fransiskaanikirkko, jonka alttaritaulun aihe on nähdäkseni melko harvinainen: enkeli tekemässä palvelusta Jeesukselle, joka on puutarhassa kamppaillut oman kutsumuksensa kanssa. Kirkon vieressä oli itse puutarha, jonka puista osa oli paksuja ja taatusti tuhottoman vanhoja. Ympäriinsä oli aseteltu kylttejä, jotka toistivat osia Raamatun kertomuksesta. Täällä Jeesus rukoili ja täällä Juudas kavalsi hänet.

Getsemanen puutarha

Nousimme Getsemanen jälkeen Öljymäen huipulle, josta tiesin hyvien näkymien avautuvan kohti Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Myös tällä paikalla on tärkeä raamatullinen merkitys: Daavid nousi itkien Öljymäelle paetessaan Absalomia (2. Sam. 15:30), ja Jeesus ratsasti täältäpäin Jerusalemiin, piti täällä lopunaikoja koskevan puheensa ja käytti tätä mäkeä yöpymispaikkanaan. Hän myös Apostolien tekojen mukaan nousi taivaaseen Öljymäeltä (Ap. t. 1:12). Sakarjan mukaan Herra itse tulee seisomaan Öljymäellä, joka halkeaa itä-länsi-suuntaisesti (Sak. 14:4). Jeesuksen odotetaan palaavan Öljymäelle, minkä vuoksi käsittääkseni monet ovat halunneet tulla haudatuiksi sinne. Mäen rinne onkin mielenkiintoisen näköinen lukuisien kivipaasien peittämänä.

Öljymäen hautoja

Vanhakaupunki Öljymäeltä nähtynä

Yksi kaupungin lukuisista kissoista

Öljymäeltä laskeuduimme Kidronin laaksoon, josta nousimme taas vanhan kaupungin muurin suuntaisesti Al-Aqsan moskeijan edustalle. Sieltä käännyimme vasemmalle Daavidin kaupunkiin. Siihen aikaan kun Daavid itse on kaupungissa oleillut, oli varsinainen kaupunki juuri tällä rinteellä. Myöhemmin temppeli rakennettiin tämän kaupunginosan pohjoispuolelle. Monesti on vaikea uskoa, miten pieni Jerusalem onkaan pitkään ollut.

Sakarjan hauta Kidronin laaksossa

Al-Aqsan moskeija

Daavidin kaupungista löytyi mielenkiintoisia raunioita, mutta ennen kaikkea sieltä pääsi metkaan paikkaan nimeltä Hiskian tunneli. Noin 2700 vuotta sitten eläneen Juudan kuningas Hiskian mainitaan Raamatussakin rakentaneen vesitunnelin, joka mutkittelee Jerusalemin alla (2. Kun 20:20). Tämä noin puolen kilometrin mittainen tunneli on mestarillista työtä: sitä kerrotaan hakatun kahdesta suunnasta siten, että työläiset lopulta kohtasivat toisensa maan alla.

Tunneliin oli hiukan jännittävää mennä, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ehdottomasti sen arvoista! Koskaan ennen en ole kahlannut ahtaassa maanalaisessa käytävässä, jossa vesi ylettyy lähes polviin saakka ja jossa ihminen ei mahdu ohittamaan toista eikä alkuvaiheessa välttämättä seisomaan suoranakaan. Jos omaa taskulampun eikä pelkää ahtaita paikkoja tai kenkien kastumista, voin lämpimästi tätä kohdetta suositella!

Tunneli päättyi jälleen erääseen raamatulliseen paikkaan, nimittäin Siloan altaalle. Johanneksen evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus siveltyään tahnaa sokeana syntyneen miehen silmille käski tämän peseytyä Siloan altaalla, ja kuinka mies tämän jälkeen sai näkönsä (Joh. 9:1-7).

Siloan allas

Kaupunginosa Daavidin kaupunkia vastapäätä

Loppupäivä sujuikin sitten syömisen, ostosten ja lomakuvailujen merkeissä. Seuraavana päivänä oli aika poistua Jerusalemista.

Tel Avivin kautta pohjoisen perukoille

Keskiviikkona täytyi kirjautua hostellista ulos jo aamupäivän puolella, ja lähdimmekin matkalaukkujen kanssa etenemään kohti bussiasemaa toimittaen matkalla vielä pari asiaa. Kuljimme myös ohi Knessetin, Israelin parlamenttitalon, joka jäi vasemmalle puolellemme. Linja-autoja lähti tihein väliajoin ja suhteellisen huokeaan hintaan kohti Välimeren rannikkoa. Noin kolmen vartin matkalla oli jälleen aikaa ihastella maisemia: läntistä osaa maasta ei tullessa ollut pystynyt yön vuoksi niin selkeästi näkemään.

Maa muuttui vähitellen alavammaksi, ja lopulta saavuimme suurkaupunki Tel Aviviin, joka osittain kaiketi toimittaa Israelin tosiasiallisen pääkaupungin virkaa. Sää oli lämmin, ja vielä oli rutkasti aikaa syömiselle ja rannalla käymiselle. Tel Avivin pitkällä rannalla pääsimmekin todistamaan auringonlaskua horisontin taa. Itselleni tämä vaikuttava näky oli varmaan ensimmäinen laatuaan elämässäni.

Kotimatka oli pitkä, mutta rattoisa. Sitä vietin hauskojen jutustelujen, lentokentän kauppojen, lentokoneen virvokkeiden ja pienten unostenkin parissa. Välilaskulla Istanbuliin sain myös ensimmäisen kokemukseni lentokentällä nukkumisesta: kentältä löytyi moskeijan vierestä "Rukoushuone", joka oli kylmä mutta tyhjillään. Siellä sitten tuli lattialla uinahdettua parisen tuntia.

Kotimaassa odotti valkoinen, sohjoinen maa ja kylmä ilma. Kesäiseen säähän tottuneena teki melkein mieli välittömästi lähteä takaisin ulkomaille, mutta sen sijaan lähdin vielä samana päivänä rentoutumaan sukutilalleni.

Kootut matkavinkit ja nippelitiedot

• Kannattaa hyödyntää maan hyvää bussiverkostoa. Bussiyhtiö Egged liikennöi kiitettävästi sekä paikallis- että kansallisella tasolla, ja monista busseista löytyy niin teknisten välineiden latausmahdollisuus kuin WiFikin.
• Rahayksikkönä on sekeli, joka jakautuu sataan agoraan. Yksi euro vastaa karkeasti noin neljää sekeliä. Hintataso maassa ei mielestäni ole kohtuuttoman kallis, mutta ei myöskään halvimmasta päästä. Esimerkiksi ruokapaikkoja on mahdollista löytää hyvinkin halvalla, jos vaivautuu hieman liikuskelemaan. Etenkään vanhassa kaupungissa ei usein ole matkamuistoille merkitty minkäänlaisia hintoja, ja asiakkaiden oletetaan käsittääkseni harrastavan tinkimistä.
• Suuria ruokakauppoja on ainakin Jerusalemissa aika harvassa, sen sijaan paljon enemmän on kioskin kaltaisia pikkukauppoja. Kannattaa muuten säilyttää kassakuitti: ulko-ovella saattaa istua joku, joka haluaa kuittisi leimata (syytä tälle en tiedä).
• Maassa on monena vuodenaikana todella lämmin ja etenkin Jerusalemissa ja autiomaassa saatat kohdata hyvin mäkistä maastoa. Kannattaa siis ehdottomasti pitää huoli nesteytyksestä ja ravinnonsaannista! Itselleni eräänä päivänä kostautui se, että olin aliarvioinut nämä tarpeet.
• Israelissa osataan erittäin hyvin englantia, joten ei ole yleensä ottaen ongelma, jos heprea ei taitu! Esimerkiksi lähes kaikki katukyltit ja opasteet on kirjoitettu myös latinalaisin kirjaimin. Hyödyllisin hepreankielinen oppimani sana lienee יְצִיאָה (ääntyy suunnilleen: jetsi'a), joka tarkoittaa uloskäyntiä.
• Varaudu sapattina siihen, että juuri mikään paikka ei ole auki. Esimerkiksi eväitä kannattaa ostaa jo etukäteen. Sapatti on loistava päivä rauhallisille kävelyille ja levolliselle oleilulle.
• Palvelu maassa on ainakin tämän matkan perusteella joko todella hyvää tai todella huonoa. Parhaimmillaan ihmiset olivat todella mukavia, selostivat kaikesta ummet ja lammet ja auttoivat uutterasti parhaansa mukaan, missä vain apua kaivattiin. Huonoimmillaan esimerkiksi kassapäivystäjä ei ollut välillä huomaavinaankaan asiakasta ja palvelu oli erittäin tympeää ja vaitonaista.

Israel hengellisenä kokemuksena

Kuten alussa kirjoitin, on tämä matka ollut minulle enemmän tai vähemmän unenomainen kokemus. Tunnun vasta hiljalleen alkavan sisäistää, missä olenkaan ollut. Koko reissu haaveilemaani maahan tuntui niin sanomattoman ihanalta lahjalta elämääni, että sitä on jopa vaikea käsittää.

Kuten arvatenkin monella muullakin Israelin matkalaisella, oli yksi myös minun odotuksistani suurten hengellisten kokemusten saaminen päästessäni viimein käymään Raamatun paikoilla. Ajatellaan nyt vaikka Jerusalemia! Täällä uskotaan jo Abrahamin käyneen ja lähes uhranneen poikansa Iisakin ennen kuin enkeli esti. Tämän kaupungin Daavid valloitti ja rakensi siitä valtakuntansa pääkaupungin. Tämän paikan Jumala valitsi läsnäolonsa tyyssijaksi, ja Salomo rakensi tänne temppelin Jumalan asumukseksi. Täältä Raamatun mainitsemat Juudan kuninkaat pitivät valtaansa, kunnes se murrettiin Babylonian pakkosiirtolaisuuden alkaessa. Täällä Jeesus itse eli viimeiset vaiheensa ja kuoli. Tällä alueella maailman synnit sovitettiin ja ihmiskunta sai toivon. Tällä seudulla tapahtui ylösnousemus pääsiäisenä ja Pyhän Hengen vuodatus helluntaina, täällä tehtiin noita monia ihmetekoja, joita Raamattu kuvaa. Tämän kaupungin herruudesta ovat sotineet lukemattomat kansat ja uskonnot, ja sitä on pidetty maailman keskuksena. Tänne Kristuksen uskotaan kerran palaavan.

Jerusalemiin on latautunut valtava hengellinen ja teologinen merkitys. Ja kuvitelkaa: kun minä itse olen siellä ja käyn pyhillä paikoilla, en näissä hetkissä koekaan mitään hengellistä. Toki matkailuelämys ja ajatustason fiilistely ovat läsnä, mutta minkäänlaista hengellistä "päräyttävää" kokemusta en juuri missään saanut. Juuri ollessani käymässä näillä paikoilla en oikein jostain syystä osannut kokea mitään syvällistä. Rukoilin kyllä muistaakseni ahkerasti, olin sitten Pyhän haudan kirkossa, Hiskian tunnelissa tai kellumassa Kuolleessameressä. Siitä huolimatta monesti kokemuksellinen hengellisyys on ollut paljon korkeammalla tasolla vaikka esimerkiksi kotimaan ehtoollispöydässä.

Israelin matkoihin tuntuu sisältyvän kirjoittamaton oletus, että matkalla koetaan jotain hurmoksellista ja elämä uudistuu jotenkin merkittävästi. Tässä suhteessa opin kuitenkin tärkeän läksyn kotimaahan päästyäni. Ehkä se, että en juurikaan saanut hengellisiä kokemuksia pyhillä paikoilla, oli Jumalan tapa kertoa minulle, että loppujen lopuksi kristinusko ei ole sidottu paikkoihin tai rakennuksiin. Kristinusko on jotain muuta, se on viime kädessä sydämen asia.

En kuitenkaan kertoisi koko totuutta, jos väittäisin, että matka ei mitenkään vaikuttanut minuun hengellisesti. Aluksikin voin lisätä, että eräällä paikalla liikutuin syvästi, ja tuo paikka oli Getsemane, Kristuksen ahdistuksen ja kavalluksen paikka. Tämä tapahtui loppuvaiheessa matkaa, jolloin huomasin olevani jonkin verran herkistyneempi kuin tavallisesti. Oli jotenkin tavattoman koskettavaa ajatella Jeesuksen kärsimystä ja sen suhdetta omaan elämääni.

Huomasin matkan aikana elämäni muuttuvan ainakin hetkellisesti "pyhemmäksi" siinä merkityksessä että en haaskannut aikaani joutavanpäiväiseen ja harjoitin melkein huomaamattani tiiviimpää rukous- ja hartauselämää. Kaikenlaisia koettelemuksia oli tässä maassa jotenkin kummasti paljon vähemmän kuin Suomessa.

Vaikka kotimaassa elämän palautuessa urilleen olen jonkin verran huomannut asiaintilan palautuneen kohti samaa vanhaa, minulla on silti jotenkin siunattu olo muistellessani matkaa. Koen vahvasti, että tämä retki antoi minun elämääni siunauksia ja voimavaroja jatkaa arkeani toisella tavalla kuin ennen. Pystyisin näitä siunauksia erittelemäänkin, mutta täällä blogissa ei liene syytä ryhtyä siihen.

Tällä matkalla tuntuu olevan elämääni jokin sanoma, jota en itse ole kyennyt täysin sanoittamaan. Koen kuitenkin, että kaksi asiaa on elämässäni matkan myötä korostunut: toivo ja rauha. Matkan aikana koettu "pyhempi" elämä antoi minulle toivoa siitä, että tällainen elämä todella on mahdollista minulle - ja uskon sen olevan sitä myös tässä ja nyt. Rauha taas on ominaisuus, jota näin omin silmin Jerusalemin huokuvan sapattina, ja jolla lienee jotain syvempää tekemistä myös kaupungin olemuksen kanssa. Eräs mahdollinen käännös nimelle Jerusalem on rauhan sade, minkä en usko olevan sattumaa. Tässä minulle riittää pohdittavaa varmaan pitkäksi aikaa.

Voin suositella matkaa Israeliin kaikille kristityille, mutta en lähtisi linjaamaan sitä minkäänlaiseksi velvoitteeksi. Kristinuskon keskeiset tapahtumat tapahtuivat Israelissa, mutta itse kristinusko on tarkoitettu koko maailmalle. Israelissa käymisestä Jumala ei tietääkseni myöskään ole erityisesti luvannut mitään siunauksia, mutta en pitäisi lainkaan outona tai tavattomana, jos niitä matkan seurauksena sattuu tulemaan. Parhaimmillaan Israelin matka on kristitylle kuin eräänlainen hieno bonus: ei välttämätön tai pelastuksen suhteen oleellinen, mutta mahdollisesti siunaava ja uudistava. Matkailulliselta kannalta voin maata suositella kaikille, se on hyvin kaunis.

Olen kiitollinen matkasta Israeliin. Sieluni kääntyy ylistämään Jumalaa siitä, että hän soi minulle elämääni jotain niin hyvää ja ihanaa kuin tämän matkan. Mieleeni piirtyvät selvinä sanat, jotka haluan tähän loppuun sanoa: Jumala on niin hyvä.

Tikkutiistai

Kuivettuneen viikunapuun opetus

Mark. 11:20–26

20. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut".
22. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.
23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
24. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Jae 26 Bibliasta 1776:

26 Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.

Millä vallalla

Mark. 11:27–33

27. Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa
28. ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"
29. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
30. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
31. Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
32. Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.
33. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".

Kaksi poikaa

Matt. 21:28–32

28. Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.
29. Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
31. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

Vertaus viinitarhan vuokraamisesta

Luuk. 20:9–19

9. Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa.
10. Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.
11. Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
12. Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos.
13. Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.'
14. Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'.
15. Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille?
16. Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!"
17. Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'?
18. Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
19. Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.

Vertaus kuninkaanpojan häistä

Matt. 22:1–14

1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

Jeesus puhuu keisarille maksettavasta verosta

Matt. 21:15–22

15. Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
16. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
19. Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
21. He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
22. Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

Jeesus puhuu ylösnousemuksesta

Luuk. 20:27–40

27. Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
28. sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'.
29. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna.
30. Niin toinen otti sen vaimon,
31. ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia.
32. Viimeiseksi vaimokin kuoli.
33. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut."
34. Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle.
35. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle.
36. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.
37. Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi.
38. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."
39. Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit".
40. Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.

Kirjanoppinut tiedustelee suurinta käskyä

Mark. 12:28–34

28. Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
32. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
33. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."
34. Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

Jeesus puhuu Kristuksesta

Matt. 22:41–46

41. Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
42. sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
43. Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
44. 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
45. Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"
46. Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

Jeesus puhuu kirjanoppineista ja fariseuksista

Matt. 23

1. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.

Jae 14 Bibliasta 1776:

14 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen.

15. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
16. Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!
17. Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?
18. Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'.
19. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?
20. Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on.
21. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu.
22. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu.
23. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
24. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!
25. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!
27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28. Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
29. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30. ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!
31. Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.
32. Täyttäkää siis te isäinne mitta.
33. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?
34. Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35. että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.
37. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.
39. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."

Jeesus kehottaa kavahtamaan kirjanoppineita

Luuk. 20:45–47

45. Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa:
46. "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,
47. noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".

Lesken ropo

Mark. 12:41–44

41. Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

Kreikkalaisia tulee katsomaan Jeesusta, ja Jeesus puhuu kirkastumisestaan ja pelastuksesta

Joh. 12:20–50

20 Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.

21 Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
22 Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.

23 Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.

24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
27 Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.
28 Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
29 Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".
30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.
31 Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.
32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
33 Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
34 Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?"
35 Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.
36 Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.
37 Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,
38 että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
40 "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
41 Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
42 Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
43 Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
44 Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
45 Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."

Jeesus puhuu pyhäköstä ja tulevista ajoista

Mark. 13:1–2

1. Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"
2. Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta."

Mark. 13:3–13

3. Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:
4. "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?"
5. Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
6. Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta.
7. Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.
8. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
9. Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.
10. Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.
11. Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.
12. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
13. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Matt. 24:15–31

15. Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa - joka tämän lukee, se tarkatkoon -
16. silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
17. joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on,
18. ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.
19. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
20. Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.
21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
23. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
26. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
28. Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.

29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt. 24:32–44

32. Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
33. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
34. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.
35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.
36. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
38. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.
40. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
41. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
44. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

Matt. 24:45–55

45. Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
46. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
47. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
48. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',
49. ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
50. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
51. ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Matt. 25

1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
14 Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
19 Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
21 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
23 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."