Eilen kävin toista kertaa Jehovan todistajien valtakunnansalilla. Tiistaina oli näet vuorossa kolme muunlaista kokousta kuin sunnuntaina olleet kaksi. Ajattelin, että haluan nähdä nekin. Hieman tosin epäröin menoa, koska luin etukäteen Wikipediasta, että tiistaiset kokoukset oli suunnattu ensisijaisesti Jehovan todistajille. Toisaalta ulkopuoliset olivat näihinkin kokouksiin tervetulleita, minkä Jehovan todistajien omat sivutkin vahvistivat.
Kävellessäni kohti valtakunnansalia tunsin ahdistusta. En tiedä tarkkaan, mistä se johtui... Epämukavuusalueelleni menemisestä (en välttämättä kovin paljoa pidä sellaisesta huomiosta, että suuri määrä tuntemattomia tulevat luokseni juttelemaan) vai oliko se kenties hengellistä ahdistusta melko vieraan uskonnollisen yhteisön pariin menemisestä? Joka tapauksessa olin rohkea ja menin sisälle.
Samanlainen kuvio toistui kuin sunnuntainakin. Kohtasin miltei heti miehen, jonka olin sopinut tapaavani myöhemmin, sain jälleen hyvän vastaanoton. Käsipäivätkin tuli sanottua monen kanssa. Mies antoi minulle ohjelman ja selitti tilaisuuksien kulkua. Sain myös ensimmäisessä osiossa käsiteltävän kirjan (Lähesty Jehovaa) ja laulukirjan. Väkeä tuntui olevan enemmän kuin sunnuntaina.
Aluksi laulettiin laulu 58 teemalla "Vihkiytymisrukous (Matteus 22:37)". Sen jälkeen tuli rukous, jonka alussa oli Jehova-nimi ja lopussa amen.
Ensimmäisessä osiossa, "Seurakunnan raamatuntutkistelussa", käytiin siis läpi kirjaa, joka ei ollut Raamattu, mutta joka sisälsi jonkin verran Raamatunpaikkojen viitteitä. Otsikkona oli Jehovan palveleminen "koko voimasta". Systeemi meni hyvin samaan tapaan kuin Vartiotornin tutkistelussakin: edessä eräs luki kirjasta kappaleita ja sitten oli kyselyä ja yleisön vastailua. Jälleen vastaukset olivat hyvin linjassa kirjan kanssa.
Käsiteltävän aiheen sisältö oli seuraavanlaista: Toteamus, että rakkaus saa meidät täysin määrin osallistumaan kristilliseen sananpalvelukseen; kokosieluisen palvelemisen määrittelyä; sen toteaminen, että ei ole aiheellista verrata itseä toisiin; ihmisten erilaiset resurssit. Varsinaisten kappaleiden lisäksi kirjassa oli "Kysymyksiä mietittäväksi" -laatikko, jossa oli Raamatun kohtien viitteitä ja kysymyksiä.
Kun eräs laatikon ilmoittama Raamatun kohta luettiin mitä ilmeisimmin Uuden maailman käännöksestä, jokin pisti korvaani suuresti. Kun Raamatussa 1933/38 kerrotaan kohdassa Ap. t. 8:15, että Pietari ja Johannes rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen, Uuden maailman käännöksessä kerrotaan siitä, että saadaan pyhää henkeä. En ole varma, salliiko Raamatun kreikka kummatkin käännöstavat, mutta minulle tällainen käännös toi mieleen Jehovan todistajien opin siitä, että Pyhän Hengen ajatellaan olevan persoonaton voima Jumalan yhden persoonan sijaan.
Jokin kuitenkin jäi mietityttämään. Onko johdonmukaista ajatella, että persoonaton voima (tai vaikkapa sähkövirta, johon Jehovan todistajat tietääkseni Henkeä vertaavat) opettaa ja muistuttaa (Joh. 14:26), todistaa (Joh. 15:26), johdattaa, kuulee, puhuu ja julistaa (Joh. 16:13) ja että sen annetaan ymmärtää omaavan mielen (Room. 8:27)! Pyhä Henki käyttäytyy sillä tavalla, että siitä tulee todella helposti persoona mieleen.
Kun lukija oli lukenut viimeisen osuutensa, häntä kiitettiin ja hän lähti pois samaan tapaan kuin sunnuntaina, ja sitten esitettiin viimeinen kysymys. Raamatuntutkistelun loputtua oli vuorossa "Teokraattinen palveluskoulu", joka oli kenties kiintoisin osio. Tässä kokouksessa käsiteltiin aluksi Raamattua ja sitten tehtiin "tehtäviä". Kokouksen tarkoitus oli ilmeisesti se, että tietyt Jehovan todistajat saivat valmennusta julkista puhumista varten, niin kuin Wikipedia asian ilmaisee. Palveluskoulun tapahtumat eivät tosin ihan heti auenneet minulle.
Aluksi siis eteen meni eräs mies, joka selosti jonkin aikaa 4. Mooseksen kirjan alusta, joka oli ilmeisesti senkertainen Raamatun kohta. Lukuja ei kuitenkaan luettu, vaan puhuja keskittyi kertomaan siitä. Tämä puhe ei kestänyt kovinkaan kauaa (mainittakoon, että Valtakunnan palveluksemme -lehtisessä, jossa ohjelma oli, eri vaiheiden kestot oli mainittu melko tarkasti, esimerkiksi "10 min" tai "korkeintaan 4 min").
Ihmiset saivat esittää ajatuksia Raamatun kohdasta. Muutamia tuotiin julki, ja sitten mentiin "Tehtävään 1." Se oli lukutehtävä, eli eräs kävi lukemassa tietyn Raamatun paikan edessä. Sitten toinen nosti esiin positiivisia kommentteja tästä lukemisesta. (Suunnilleen tässä kohtaa muuten huomasin, miten tarkkaan organisoitu tilaisuus oli: lukuisten puhujien lisäksi tilaisuudessa ilmeisesti oli jopa mikrofonin asettelijan tehtävä, jonka tekijä laittoi mikin oikealle korkeudelle puhujan vaihtuessa).
Toisessa tehtävässä kaksi naista meni istumaan hieman sivuun salin etuosaan, jossa oli pöytä ja tuolit. He kävivät keskustelua aiheesta "pelastuvatko kaikki vai kaikenlaiset" ihmiset. Keskustelun edetessä hämmästyin suuresti, että toisella naisella vaikutti olevan 30-luvun Vanha Kirkkoraamattu Uuden maailman käännöksen sijaan! Mutta sitten ymmärsin, että kyseessä oli kaiketi jonkinlainen näytelmä. Tässä kohtauksessa lopulta annettiin ymmärtää, että Kirkkoraamatun käännös oli käsitellyssä kohdassa epätarkempi kuin Uuden maailman käännös. 30-luvun Raamattua käyttänyt nainen kysyi lopussa toiselta, joka oli selittänyt hänelle aihetta, että mitä uskontoa tämä edustaa. Toinen vastasi, että hän on Jehovan todistaja. Kohtauksen sanoma lienee ollut, että jos eteen tulee epäselvä Raamatunkohta, niin tulee ottaa useita muita aihetta käsitteleviä Raamatunkohtia ja tulkita niiden valossa.
Tehtävän 2. jälkeenkin suorittajia kehuttiin. Tehtävässä 3. oli puhe aiheesta "Miten syytökset käsiteltiin heprealaisen ja Rooman lain alaisuudessa?". Senkin jälkeen toistui sama myönteisten huomioiden esilletuominen.
Viimeisen kokouksen nimi oli "Palveluskokous". Ohjelman mukaan aloitettiin laululla 89 (Jehovan lämmin pyyntö: "Ole viisas, poikani" (Sananlaskut 27:11)). Eteen asteli jälleen mies, joka kertoi jotain sellaista, että osa-aikaiseen tienraivaukseen oli nippu anomuksia. Nimiä lueteltiin. "Tienraivaaja" on tietojeni mukaan arvostettu titteli, jolla nimitetään Jehovan todistajaa, joka tekee tietyn tuntimäärän lähetystyötä kuukaudessa.
Sitten mentiin ensimmäiseen ohjelman mukaan kymmenen minuutin pituiseen osaan, jonka aiheena oli "Oletko valmistautunut uuteen kouluvuoteen?". Jälleen oli aluksi puhe ja sitten kysymyksiä ja vastauksia. Käsiteltiin kiintoisaa kysymystä: Millaisia haasteita koulussa kohdataan? Ihmiset kertoivat niitä liudan. Haaste uskaltaa olla erilainen, joukon paine, kieltäytyminen tupakoinnista, päihteiden käytöstä ja perjantai-illan vapaa-aikana koulukavereiden kanssa kaupungille lähtemisestä, milloin on koulunvaihdon jälkeen luontevaa kertoa olevansa todistaja, juhlapyhien viettämättä jättäminen...
Toinen osa oli seurakunnan sihteerin haastattelu, joka toimitettiin sivustalla. Sain tietää, että jokaisessa seurakunnassa nähtävästi on yksi sihteeri, jonka tehtäviin kuuluu ainakin yhteystietojen ylläpito.
Kolmannessa osassa aiheena oli "Ottakaa malliksi profeetat – Sefanja". Tähän liittyen oli Valtakunnan palveluksemme -lehtisessä kirjoitus. Eteen meni taas mies, ja yleisö luki Raamatun kohtia. Tässä kohdalla, niin kuin jo aiemmin, silmiini pisti jokin, joka tietyllä tapaa tuntui leimaavan koko tilaisuutta. Se asia olivat teot.
Lähesty Jehovaa -kirjassa oli lukenut eräässä kohdassa: "Muista, että Jehova on hyvillään, kun annat parasta, mitä voit – mitä sielusi voi – antaa.". Muistaakseni Valtakunnan palveluksemme -lehtisessä oli vieläpä seuraavanlainen kirjoitus: "Etsimme vanhurskautta viettämällä moraalisesti puhdasta elämää."
Lopulta laulettiin vielä laulu 70 (Varmistautukaa tärkeämmistä asioista (Filippiläisille 1:10)) ja rukoiltiin. Tilaisuuden jälkeen toistui sama kuin tullessani, lukuisia kättelyjä. Juttelin vielä joidenkin ihmisten kanssa ja silmäilin pöydäntapaista, jolla oli julkaisuja, sekä ilmoitustaulua. Pian kuitenkin pujahdin pois.
Olin saanut tällä kertaa matkaani jo mainitut kirjat Lähesty Jehovaa ja Laulakaa Jehovalle (laulukirja). Kenties tutustun sopivalla ajalla ainakin ensimmäiseen. Sen sijaan en tiedä, tulenko enää vähään aikaan käymään kokouksissa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tämä riittäisi, mutta toki tahdon palata, jos Jumala niin tahtoo. Suunnannen kuitenkin valtaosan Jehovan todistajia varten suunnittelemastani ajasta kohti kotikeskusteluja.
Siunausta lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti