Kohtaamisia uskontojen hämärissä: Raportti Jehovan todistajien "Raamatullisesta puheesta" ja "Vartiotornin tutkistelusta"

Myrskysi. Sadetta tuli rankasti, en muista ihan äsken nähneeni sellaista kaatosadetta. Mutta tiesin, että oli tullut päivä, jolloin menisin käymään Jehovan todistajain Valtakunnansalilla. Olin aiemmin käväissyt rakennuksen lähistöllä ja iskenyt silmäni ovessa olevaan lappuun, jossa kerrottiin tilaisuuksien ajankohdat. Siispä näin hetkeni koittaneen.

Täysin valmistautumattomana en tätä matkaa halunnut tehdä. Kesän mittaan olin lukenut lukuisia kirjoja Jehovan todistajista, näissä kirjoissa oli edustettuna monta vuosikymmentä, ja niissä tehtiin kriittistäkin analyysia tästä uskonnosta. Omaksuttuani suuren tietomäärän perehtymiseni seurauksena koin, että olin valmis katsomaan, mitä tuleman pitää. Hyvin todennäköisesti kohtaamiset eivät jäisi vain tilaisuudessa käymiseen, ajattelin. Ja itse asiassa halusinkin, että eivät jäisi.

Rukoiltuani lähdin siis menemään. Vielä ulkona ollessani, jo nähdessäni lukuisat autot Valtakunnansalin edustalla, käännyin Jumalan puoleen. Sitten astuin sisälle suorittaakseni tiedustelukäynnin tuohon maailmaan.

Rakennuksessa oli lukuisia ihmisiä keskustelemassa keskenään. Eipä kulunut kauaakaan, kun minulle tultiin jo juttelemaan, kuten olin arvellutkin. Hymyilevät ihmiset tekivät selväksi, että olin tervetullut. Minulta kysyttiin, olinko kastunut, ja hetken päästä jo ohjattiin istumaan salin puolelle. Valitsin takimmaisen rivin.

Tila oli melko yksinkertainen, etuosassa oli verhot, joiden edessä muistaakseni jonkinlainen puhujanpönttö. Seinällä oli kirjoitus: "Tulkoon sinun valtakuntasi." ja suluissa Matt. 6:10. Minulle tuotiin pian Vartiotorni-lehti sekä laulukirja. Sain kuulla myös tilaisuuden kulusta, ja selveni muun muassa se, että salin takaosassa olevassa huoneessa (josta näki saliin, jossa istuin) käytettiin englanninkieltä. Vartiotorni määrittelisi tilaisuuden jälkimmäisen osan kulkua ja sisältöä lauluja myöten (ne oli painettu lehden kanteen).

Millainen ensivaikutelmani oli? Sain "normaalin" vaikutelman, jos näin voi sanoa. Tarkoitan sitä, että asioista vähemmän tietävä olisi todennäköisesti voinut kuvitella tulleensa melkein mihin tahansa vapaiden suuntien tyyppiseen kirkkoon. Penkkirivit, iloisesti juttelevat ihmiset, laulukirjat ja niin edelleen. "Poikkeuksellisuutta" ei silmiini osunut niin paljoa kuin olin odottanut. Huomionarvoista oli kuitenkin se, että merkille panemillani naisilla oli yllään hameet ja suurella osalla miehistä hienot vaatteet solmioita myöten.

Aluksi oli laulu. Laulajat nousivat seisomaan laulujen aikana. Itse istuin tehden muistiinpanojani ja silmäillen sylissäni olevaa aineistoläjää. Laulun jälkeen rukoiltiin käyttäen Jehova-nimeä. Sitten olikin jo ensimmäistä osiota leimaavan puheen vuoro. Mies meni eteen ja alkoi puhua aiheesta valta ja vallankäyttö. Puheessa ei ollut paljoakaan merkittäviä eroavaisuuksia perusopetuspuheeseen, jollaisia kuulee vaikkapa Vapaakirkon tai helluntaiherätyksen jumalanpalveluksissa. Puheessa oli aihealueet: maalliset vallanpitäjät, valta perheessä ja seurakunnan vallankäyttö. Jokaista käsiteltiin lyhyehkösti. Otettiin esimerkkejä koulumaailmasta sekä ruumiimme vallankäytöstä meihin (itse asiassa ymmärsin, että Jehova käytti valtaansa meihin ruumiin kautta esimerkiksi herättäen ruumiin kautta tarpeita nukkua ja syödä). Jehovan sanottiin myös säätäneen painovoimalain ja moraaliohjeet.

Viranomaisten vallankäytön kohdalla ilmeni selkeä halu noudattaa viranomaisten määräyksiä, kunhan ne eivät ole ristiriidassa Jehovan ohjeiden kanssa. Perheen kohdalla korostettiin sitä, että mies on naisen pää, mutta hänen tulee kuunnella vaimoaan. Ja lapsillekin oli omat neuvonsa. Seurakunnan vallankäytön kohdalla puhuttiin siitä, että seurakunnan paimenuus on vanhimmilla.

Itse asiassa suuri osa puheen sisällöstä oli sellaista, johon minun on uskossani helppo yhtyä, jos Jehovan kohdalla ajatellaan Raamatun Jumalaa. Muutamia erikoishuomioita kuitenkin teen. Ensimmäisenä on se, että kun puheessa mainittiin Raamatunpaikkoja, ne luettiin käsittääkseni Jehovan todistajien omasta Raamatun käännöksestä eli niin kutsutusta Uuden maailman käännöksestä. Tämän vuoksi kohdat kuulostivat minusta oudoilta. Esimerkiksi kohdassa Room. 13:1 mainitaan olemassa olevien valtojen olevan suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Ilmausta suhteellisista asemista en löydä Raamatun alkutekstistä. Olen tietoinen siitä, että Uuden maailman käännöstä ei arvosteta kovin laajalti muiden kuin Jehovan todistajien keskuudessa, sillä sen katsotaan poikkeavan alkutekstistä erityisesti niissä kohdin, joissa alkuteksti ei välttämättä tue liikkeen opetusta.

Toinen asia, mitä mietin, liittyi ajatukseen puheen alussa, että vallanpitäjät voivat joskus käyttää valtaansa väärin. Ilmeisesti tällä viitattiin maallisiin vallanpitäjiin. Mutta päteekö sama Jehovan todistajien hallinnon suhteen? Entä jos se käyttää valtaansa väärin liikkeen jäseniä kohtaan? Onko tällainen tilanne mahdollinen?

Kolmanneksi huomiota herätti seurakunnan vanhimpien kohdalla sanottu asia, mikä, jos ymmärsin oikein, oli ajatukseltaan seuraavanlainen: "Mitä seuraisi, jos alettaisiin miettiä, että ei tuo, mitä vanhin sanoo tai tekee, ole oikein, eikä hän itsekään noudata sitä, mitä sanoo? Se ei olisi hyvä asia."

Puheen lopuksi kerrattiin sisältöä ja sitten puhujalle annettiin taputukset. Siirryttiin Vartiotornin tutkisteluun. Ensin laulettiin Vartiotornin kannessa määritelty laulu 125, jonka otsikko/teema oli mielenkiintoinen: Alistu uskollisesti teokraattiseen järjestykseen (1. Korinttilaisille 14:33).

Vartiotornin osan aiheena oli "Jehova on järjestyksen Jumala". Eteen meni kaksi miestä, toinen luki Raamatun kohdan 1. Kor. 14:33 ja toinen, ensimmäisen pyytäessä, luki kappaleen tai pari Vartiotornin artikkelista. Kaava oli sellainen, että kappaleiden luvun jälkeen ensimmäinen mies esitti kysymyksiä, jotka oli kirjoitettu lehden sivujen alareunoihin. Sitten annettiin puheenvuoro sanomalla "Sisar" tai "Veli" ja henkilön sukunimi. Vastaaja vastasi hyvin usein samaa, mitä Vartiotornista oli juuri luettu, joskus tosin myös lehdessä ilmaistujen tai muiden Raamatun paikkojen perusteella. Kysymykset olivat hyvin yksinkertaisia, ja normaalilla tekstinymmärtämisellä ei pitäisi olla mitään ongelmaa löytää niihin vastauksia artikkelin kappaleesta. Tekstin seassa oli toisinaan suluissa lihavoituja kehoituksia lukea jokin tietty Raamatun paikka, jolloin joku muistaakseni aina luki sen ääneen. Huomasin vähän myöhemmin, että penkkien välissä oli mikrofonit, joihin vastaajat puhuivat.

Rakenteeltaan Vartiotornin tutkistelu oli hyvin samanlainen kuin adventistien Raamatun tutkistelu, joka yleensä edeltää heidän jumalanpalvelustaan. Edessä on ihminen ja erityisen painotuotteen avulla käydään aihetta läpi kysyen läsnäolevilta kysymyksiä. Jehovan todistajilla on ilmeisesti jonkinlainen yhteys adventismiin 1800-luvulla. Edelleenkin kummassakin yhteisössä uskotaan ainakin kadotuksesta samoin: että se on niin sanottua tyhjiin raukeamista, ei ikuista kärsimystä.

Aihe eteni siten, että aluksi puhuttiin Jehovasta ja väitettiin, että Jeesus oli hänen ensimmäinen luomuksensa (minkä suuri osa kristityistä kiistää, sillä he näkevät Jeesuksen olevan Jumala ja syntynyt eikä luotu). Puhuttiin enkelien keskuudessa vallitsevasta järjestyksestä ja maailmankaikkeuden järjestyksellisyydestä (galakseineen, galaksijoukkoineen ja superjoukkoineen), jonka perusteella oli järkevää olettaa, että Jehovan palvelijoiden keskuudessa on järjestelmällinen organisaatio.

Seuraavaksi puhuttiin siitä, miten Jumalan tarkoituksen toteutuminen ihmisperheen suhteen keskeytyi syntiinlankeemuksessa, sitten kerrottiin Nooasta (vedenpaisumuksen alkamisen vuosiluvuksi ilmoitettiin yllättävän tarkasti 2370 eaa.) ja hänen saamastaan suosiosta Jumalan edessä. Myös Vartiotornissa olevia Nooan kertomukseen liittyviä kuvia analysoitiin hyvin yksityiskohtaisesti.

Kerrottaessa Israelin kansasta mainittiin, että järjestyksenä sen parissa oli laki. Sitten kerrottiin Joosuasta ja Jerikon lähelle leiriytymisestä (lehden mukaan vuonna 1473 eaa.), Rahabista, ja mikä on mielenkiintoista, Israelia kutsuttiin tilaisuudessa "silloiseksi Jumalan järjestöksi". Lehden mukaan Jumala hylkäsi tämän kansakunnan ensimmäisellä vuosisadalla, ja kuvaan astui "dynaaminen uusi järjestö, joka keskittyi Jeesukseen Kristukseen, ja hänen opetuksiinsa". Tämän järjestön mainittiin koostuvan Kristuksen opetuslapsista ja alkaneen toimia helluntaipäivänä vuonna 33.

Vielä puhuttiin järjestön tehtävästä saarnata Jumalan valtakuntaa, Jerusalemin hävityksestä vuonna 70 ja kristittyjen vainoista. Mieleeni jäi lehden kommentti, että Jehovan todistajien nykyinen palvonta ja ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen palvonta kuulemma muistuttivat toisiaan hämmästyttävästi.

Jäin miettimään, että olisi ollut kiintoisaa kuulla, mikä oli Jehovan järjestö vaikkapa vuosien 313 ja 1870 välillä, ja miten se toimi tuona aikana. Eikö tuo ollut Jehovan todistajien harhaoppisina pitämien katolisen kirkon ja protestanttisten kirkkojen valta-aikaa, jolloin ei heidän opetuksensa mukaan ilmeisesti enää toisaalta toimittu täysin alkuseurakunnan mallin mukaan, mutta vielä ei ollut Vartiotorni-seuraakaan? Miksi hyvin harvat jos ketkään vaikuttavat tuona aikana uskoneen sellaisiin oppeihin, joita Jehovan todistajat ovat modernina aikana opettaneet? Millainen oli "Jehovan järjestön" johto tuona aikana?

Luettuaan Vartiotornista viimeisen kappaleen lukija lähti takaisin istumaan ja häntä kiitettiin. Lopussa oli kertausosio, ja kysyttiin kolme kysymystä. Kokous päätettiin lauluun teemalla Työskentelemme ykseydessä (Efesolaisille 4:3). Melkeinpä heti luokseni tuli jälleen juttelemaan mies, joka oli puhunut minulle paljon ennen tilaisuutta. Sain paperin liikkeen nettisivuista ja vaihdoimme muutaman sanasen. Kuten olin odottanut, nyt koitti hetki, jossa minulle tuotiin mahdollisuus käydä keskustelua Jehovan todistajan kanssa. Suostuin lähtemään käymään todistajan luona.

Katseeni kääntyy nyt tuohon lähitulevaisuudessa, jos Jumala suo, odottavaan keskusteluun. Hän johdattakoon minua puhumaan tahtonsa mukaiset sanat ja antakoon uskon vahvuutta, että en taipuisi sellaisten asioiden edessä, joiden edessä ei kuulu taipua. Vielä en tiedä paljoa siitä, mihin tuo keskustelu, tai todennäköisesti keskustelut, johtavat. Toivon, että johonkin hedelmälliseen, jolla on iankaikkisuusmerkitystä.

Tilaisuudessa Jehovan todistajiin viitattiin kristittyinä, vaikkakaan heitä ei yleensä sisällytetä kristillisyyden käsitteeseen, vaan liikettä pidetään "kristillisperäisenä". On totta, että jos tekisin arvioni liikkeestä vain tämän yhden käynnin perusteella, voisin luultavasti hyvin mieltää sen melko kristilliseksi. Mutta tällaista arviota vastaan puhuu valitettavasti se, mitä olen kirjoista lukenut. Lienen kokemusmaailmassa vasta raapaissut pintaa, ja odotankin, alkaako myös kokemukseni pian antaa samanlaista kuvaa kuin se, mikä perustuu kirjatietoon. Oma aikeeni tämän liikkeen jäsenten suhteen on asettua rehellisesti Raamatun ja kristillisen uskon taakse, mutta ennen kaikkea kohdata rakastavasti Jehovan todistajia, muistaen, miten arvokkaita lähimmäisiä he minulle ovat.