Kun Suomen Eksistentialistinen Puolue asetti minut ehdokkaaksi arkkipiispanvaaliin, harva arvasi, mitä kaikkea tästä seuraisi. Käynnistin kampanjani viikkoa ennen vaaleja, ja vaikka visioni kieltämättä oli kirkas kuin supernova, oli minulla edessäni kova työ. Sovinkin heti alkajaisiksi haastattelun erään innokkaan toimittajan kanssa, jonka pyysin jututtamaan minua ennen saunailtaa. Sain kerrottua ajamani asiat vakuuttavasti ja vetoavasti, ja pian video julkaistiin.
Suoraselkäisempää kaveria saa hakea!
Mikä julkisuushullunmylly tuosta pikku videosta seurasikaan. Yhtäkkiä huomasin kuinka esiintuloni alkoi muuttua jo pienimuotoiseksi viraalihitiksi, joka sai suosiota yli kirkkokuntarajojen ja muidenkin rajojen. Tulin pysäytetyksi niin yliopistolla luennoitsijan toimesta kuin sunnuntaina kirkossa (en edes jaksanut laskea, kuinka moni tuli puhumaan kampanjastani taikka kyselemään jotain). Selfietä, kättelyä, jopa useampi sananvaihto erään toisen ehdokkaan kanssa. Kaikista erikoisinta oli nähdä, kuinka lähettäessäni työhakemuksen erääseen seurakuntaan sieltäkin vastattiin, että minulla on hauskoja juttuja YouTubessa ja että ehdokas on hulvaton!
Ja mikäs siinä. En voi kieltääkään sitä, että olen nauttinut tästä kampanjasta ja sen seurauksista. Mukavaahan se on saada näkyvyyttä puolueelle ja yleville päämäärille!
Päädyinkin vaalipäivän aamuksi tekemään vielä erään julkisuustempun, ja TV-väkihän totta kai riensi paikalle näin merkittävää miestä haastattelemaan.
Tämä oli hieno hetki!
Mutta ah, mikä pettymys, kun tulokset tulivat! En ollut heti uskoa silmiäni, kun ne väittivät, että en ollut päässyt toiselle kierrokselle. Kaikki oli sujunut niin hyvin. Mittavaksi paisunut kannattajakuntanikin rupesi utelemaan, että kai tähän vielä jokin ratkaisu on? Kai minä voisin vielä jotenkin päästä toiselle kierrokselle, huhutaanhan Paavo Väyrysenkin sellaista hautoneen?
Rupesinkin pohtimaan vaihtoehtoja, mutta samaan aikaan olemustani nakersi tappion karvas kalkki niin, että menin ehkä hieman tolaltani. Kävin yliopistolla hieman nuhtelemassa siellä olevia epäjumalien patsaita ja kovaan ääneen käskin niitä kalpenemaan monoteismin edessä. Pahaksi onneksi kaikki tallentui ja pian odotin tuomiokapitulin ratkaisua tähän "papille sopimattomaan käytökseen". Oikeastaan jo ennen naurettavaksi osoittautunutta tuomiota olin kypsynyt päätökseen: minun ja kirkon tiet erkanisivat. Koin nimittäin sisimmässäni suuren uudistumisen ja yhtäkkiä kykenin höyhenenkevyenä nousemaan kamalasta kuopastani. Jereformaationhan voi toki toteuttaa muutoinkin kuin kansankirkkomme yhteydessä, ehkäpä vieläkin paremmin. Näin sai (ja vieläpä uuden tunnussävelmän siivittämänä!) alkunsa Vapaa Intergalaktinen Seurakunta. Minut pyydettiin vieraaksi taannoiseen B-studioon, jossa seurakuntani toimintaa myös päästiin esittelemään.
Toimittajan kysymykset olivat kylläkin melkein pelkästään turhaa provokaatiota.
Mutta olen kokenut sisimmässäni vieläkin merkittävämmän kutsun, joka ei voi rajoittua vain omaan aurinkokuntaamme. Nytkin kirjoitan tätä toistaiseksi viimeistä tervehdystä kaukaa Joutsenen tähdistön suunnalta.
Saimme tosiaan varat kerättyä Neptunuslaisten kipeästi kaipaamiin liturgisiin esineisiin, ja katsoin, että veli Zorg toimitti savukoneen ja kahdeksankoskettimiset urut juhlallisesti Neptunuksen patriarkalle.
Lähdin sitten lähetysmatkalle kohti syvän taivaan sisäänsä kätkeviä kohteita, kiisin komeettojen kanssa ja tanssin tähtisumuissa. Näiden ehtymättömien valovuosien, aurinkojen, kuiden, asteroidien ja planeettojen kautta, tähtijärjestelmä tähtijärjestelmältä ja galaksi galaksilta, kulkee minun tieni kuin mustia aukkoja valaisevan kiertotähden, etsien maailmoita, joissa edes parhaat evankelistat eivät ole vielä käyneet.
Siunaavin (X) terveisin,
Intergalaktinen pastori J. Hannikainen,Saimme tosiaan varat kerättyä Neptunuslaisten kipeästi kaipaamiin liturgisiin esineisiin, ja katsoin, että veli Zorg toimitti savukoneen ja kahdeksankoskettimiset urut juhlallisesti Neptunuksen patriarkalle.
Lähdin sitten lähetysmatkalle kohti syvän taivaan sisäänsä kätkeviä kohteita, kiisin komeettojen kanssa ja tanssin tähtisumuissa. Näiden ehtymättömien valovuosien, aurinkojen, kuiden, asteroidien ja planeettojen kautta, tähtijärjestelmä tähtijärjestelmältä ja galaksi galaksilta, kulkee minun tieni kuin mustia aukkoja valaisevan kiertotähden, etsien maailmoita, joissa edes parhaat evankelistat eivät ole vielä käyneet.
Siunaavin (X) terveisin,
Kepler-16b, planeetta, jossa seuranasi on aina kaksi varjoa.
P.S. Neptunuslaisten ystävien opettamalla astraaliruumistekniikalla saatan tulla vierailemaan toisinaan Maapallolle - älkää siis ihmetelkö, jos näette minut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti