Ilmeisesti ainakin toistaiseksi Vineyard kokoontuu Andreaskyrkanin tiloissa, jotka siis käsitykseni mukaan kuuluvat ruotsinkieliselle vapaaseurakunnalle. Olin monesti kulkenut tuon rakennuksen ohi, mutta en vielä koskaan tehnyt sinne vierailua. Niinpä tuo kirkko mykisti minut astuessani sisään.
Sali oli sävähdyttävän koristeellinen, pääosin erilaisilla puumateriaaleilla sisustettu. Näin lukuisia taitavasti tehtyjä pylväitä ja kaiteita. Ylhäällä oli parvi, alhaalla kulkivat penkkirivit ja salin etuosassa oli kauniin näköinen alttarin tapainen asetelma. Sen yllä katseenvangitsijoina olivat risti ja ruotsinkieliset sanat Sanning och frid, Totuus ja rauha. Mieleen tällaisesta kirkkosalista tuli oikeastaan vanhanaikainen luterilainen kirkko, vaikka joitakin erojakin oli.
Sisällä soi musiikki, ihmisiä oli paikalla vasta vähän. Istuuduin alas ja otin valokuvia. Diat pyörivät kertoen esimerkiksi Vineyard-yhteisöstä ja ohjelmasta. Minua tultiin morjenstamaan ennen tilaisuuden alkua ja minulle kerrottiin, että sen jälkeen olisi tarjolla ruokaa ilmaiseksi. Tänään oli normaalista poikkeava ohjelma myös sen suhteen, että tilaisuus oli tavallista lyhyempi, vain noin tunnin mittainen.
Kun ylistys alkoi, noustiin seisomaan. Ensimmäisen kappaleen jälkeen lapset sai viedä lastenhoitoon. Väkeä oli paikalle valunut pikkuhiljaa lisää, ihmisiä vaikutti olevan kaikenikäisiä. Kaksi jälkimmäistä laulua tuntuivat olevan minulle tutumpia, keskimmäinen niistä kesti merkillepantavan kauan. Laulua säestettiin pianolla ja bassolla, varsinaisia esilaulajia oli kaksi.
Seuranneessa rukouksessa nousivat esille Jumala voittajana, myös parantuminen ja taloudelliset ahdistukset mainittiin. Uusia pyydettiin viittaamaan täällä samoin kuin aiemmassa kohteessani ja myös täällä sain lahjan. Se sisälsi yhteydenottolomakkeen, joka pyydettiin palauttamaan, tietoa yhteisöstä sekä jotain niinkin merkittävää kuin CD-levyn, joka käsittääkseni oli Vineyardin oma.
Kolehti kerättiin puheosuuden jo hieman alkaessa metallisiin kippoihin, joissa oli risti. Saarnan teemana oli Jeesus auttaa köyhiä, ja ilmeisesti täällä oli käytössä myös kuukausiteema: tässä kuussa se oli Jeesus Luukkaan evankeliumissa.
Saarnaa piti mies puhuen suomeksi, samalla taustalla kuului tulkkausta. Hauskaa oli se, että meille näytettiin puheen aikana hauskoja aiheeseen liittyviä kuvia Googlesta, muun muassa eräs, jossa pohdiskeltiin, mitä tai mistä Jeesus leikkaisi. Toisessa taas kysyttiin suomennettuna: "Miksi on niin, että milloin tahansa pyydän Jeesusta tulemaan elämääni, hän aina tuo ystävänsä?" Kuvassa oli Jeesus-hahmo puutteellisten ja huono-osaisten ympäröimänä.
Puhuja sanoi, että Jeesus on kiinnostunut joka elämänalueestamme, myös esimerkiksi pankkiasioistamme tai siitä, mitä teemme makuuhuoneessamme. Keskeinen osa puheessa oli riemuvuosi-tematiikalla. Vanhan testamentin aikana tunnettiin riemuvuosi, jolloin ihmiset saivat palata perintömailleen ja sukunsa luo. Puhuja mainitsi Jeesuksen autuaaksijulistusten suhteen riemuvuoteen ja painotti huono-osaisten kutsumista takaisin Jumalan luo ottaen esimerkin muun muassa Raamatun tuhlaajapojasta.
Sitten seurasi jotain yllättävää. Meitä pyydettiin jakautumaan 2–4 hengen ryhmiin, joissa oli tarkoitus pohtia, miksi ratkaisu köyhyyteen ei ole Jeesuksen opetuksessa "Näin köyhästä tulee rikas" vaan "Rikkaat, auttakaa köyhiä". Minä etsiydyin kahden lähellä istuvan ihmisen seuraan ja löysimme monia näkökulmia. Itse mietin, että noiden kahden asian välillä on tietty vivahde-ero. Ryhmäkeskustelujen jälkeen keskusteltiin aiheesta yhdessä, ja ihmisille oli noussut paljon ajatuksia. Jeesusta ei esimerkiksi erään mukaan kiinnosta niin paljon köyhyys vaan se, miten suhtaudumme toisiimme. Toisaalta rikkaat ja köyhät voivat myös oppia toisiltaan. Myös Raamatun pohjalta nousevat ajatukset rikkaan vaikeudesta päästä Jumalan valtakuntaan ja antamisesta riemullisin sydämin tulivat esille. Nopeimpia ryhmiä varten oli ollut myös lisätehtävä, jossa kyseltiin konkreettisia ehdotuksia sille, miten koko kristillinen kirkko voisi tänään olla julistamassa riemuvuotta köyhille.
Tilaisuuden lopulla oli laulamista seisten ja kädet kohotettuina. Myös rukouspalvelua oli tarjolla, muistaakseni erityisesti sellaisille, jo
illa oli sairautta. Eräässä vaiheessa tilaisuutta oli myös polvistuminen – mielenkiintoinen käytäntö, jota ei vapaissa suunnissa niin kovin usein tapaa.
Menin tilaisuuden jälkeen alakertaan syömään keittoa ja juomaan kahvia. Tutustuin myös muutamiin uusiin ihmisiin ja olin paikalla kohtuullisen kauan keskustellen ja vaihdellen kuulumisia.
Uskonnot Suomessa -sivuston mukaan tämän yhteisön juuret ovat kansainvälisessä Vineyard-liikkeessä, ja sain sellaisen kuvan, että liikkeen historiaa pidetään yhteisössä tärkeänä. Toinen ehkä hieman selkeämmin erottunut piirre oli sairaiden parantuminen, tosin sekään ei valtavan korostuneesti. Muilta osin yhteisö antoi kuvan melko normaalista uudemmasta vapaakristillisyydestä, ainakin näin yhden käynnin perusteella todettuna.
 |
| Etualalla oikealla Andreaskyrkanin risti, taustalla näkyvät myös Johanneksenkirkon tornit. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti