Ekskursio adventistiseen jumalanpalvelukseen

Sapatti oli koittanut ja heräsin kohtalaisen aikaisin ehtiäkseni adventtiseurakunnan tilaisuuteen. Olin jo aiemmin aikonut mennä, mutta asiassa tuli sekaannus.

Adventtiseurakunnan kokoustila oli pieni, ikään kuin huoneisto eräässä rakennuksessa. Ovi oli avoinna ja menin sisään. Eräs mies tuli sanomaan minulle: "Sapatin rauhaa." Sanoin nimeni. Se minua yhdistää adventisteihin, että vietän itsekin lauantaita lepopäivänä, tarkemmin sanoen perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Tämä siitä huolimatta, että en ole koskaan ollut adventisti.

Näin kirjahyllyssä E. G. Whiten nimen kirjassa. Ennestään jo tiesin, että tämä nainen on hyvin kunnioitettu adventistien piireissä. Kävin normaalia keskustelua miehen kanssa ja pian sen jälkeen oli tilaisuuden alkamisaika.

Lauluja laulettiin kirjasta, jonka nimi oli muistaakseni Seurakunta laulaa. Tilaisuudessa oli myös muita kuin suomenkielisiä, ja kaksikielisyys ilmeni ainakin Raamatun paikan luvussa ja rukouksessa.

Puhetta tuli pitämään eräs naishenkilö. Mies kirjoitti taululle raamatunpaikkaviitteitä. Aiheena oli "adventtia edeltävä tuomio". Puhe ei ollut sikäli sellainen opetus, johon olen tottunut, että nainen kyseli yleisöltä kysymyksiä ja yleisö myös luki kahdella kielellä Raamatun paikkoja. Puhe oli siis kokemukseni mukaan yleisöä aktivoivampi.

Aihe oli hieman outo, etenkin kun jossain vaiheessa sanottiin jotain tämän suuntaista: "Me adventisteina uskomme, että tutkiva tuomio alkoi... minä vuonna?" "1844", vastattiin. Olin kuullut tästä "tutkiva tuomio" -opista aiemmin, mutta en edelleenkään tiedä kovin syvällisesti, mitä se on. Mutta lieneeköhän se syntynyt siksi, että Jeesus ei palannutkaan 1840-luvulla, kuten oli odotettu...

Myös elämän kirjasta puhuttiin. Olin hieman yllättynyt, mutta kuitenkin iloinen, kun sanottiin: "Siellä ei ole ainoastaan adventistien nimiä." Yllättynyt siksi, että eikö tämä ole melkein itsestään selvää, ja iloinen siksi, että tuon myöntäminen on sentään hyvin hedelmällinen lähtökohta ajatellen suhdetta liikkeen ulkopuolisiin kristittyihin. Sellainen ajatus kuitenkin esitettiin, että adventisteille on annettu suuri valo.

Ellen G. Whiten nimi vilahti myös tilaisuudessa. Puhuttaessa maailman houkutuksista ja esimerkkinä internetistä mainittiin, että netissä on hyvääkin, esim. Adventtikirkon medialähetyksen puolella sanottiin olevan paljon hyviä saarnoja.

Puheosuuden jälkeen laulettiin ja kerättiin rahaa. Myös toisenkieliset lauloivat laulun. Vielä tultiin lukemaan muistaakseni psalmi. Keskustelin sen miehen kanssa ja puhuin myös puhetta pitäneen naisen kanssa.

Tilaisuuden aikana minulla oli jälleen keskittymis- ja jaksamisvaikeuksia, joiden syytä en osaa sanoa. En tiedä, milloin menen seuraavan kerran, mutta yhteydessä haluan kuitenkin paikkakuntani kristittyihin olla.