Musiikista

Ajattelin kirjoittaa siitä, mitä musiikki merkitsee elämässäni ja millaisesta musiikista pidän. Olen taiteellinen ihminen, myös musiikillisesti aktiivinen. Tässä aiheeltaan hiukan kevyemmässä kirjoituksessa käsittelen erityisesti loppuosassa myös hengellisen musiikin teemaa.


Soittamisesta ja laulamisesta

Ensinnäkin lienee selvää, että minulla on ainakin jonkinmoisia lahjoja tämän erinomaisen hienon taidemuodon suhteen. Oli muistaakseni jouluna 2005, kun sain ensimmäisen noin kolmen oktaavin kosketinsoittimeni. Saadessani tämän instrumentin en osannut järin paljoa soittaa, oikeastaan vaatimaton puuhasteluni soittimen kanssa oli lähinnä erilaisten äänivaihtoehtojen kuuntelua ja koskettimien painelua niin, että välillä saattoi tulla sointuja ja pieniä melodioitakin.

Vaikea pala oli opetella soittamaan kummallakin kädellä samanaikaisesti eri kuvioita. Mutta opin sen, ja kahdella kädellä soittaminen sai enemmän sijaa. Näiden vuosien aikana olen pikkuhiljaa kehittynyt yhä taidokkaammaksi, vaikka en edelleenkään ole mikään haka. Sanottakoon, että kykyni kohtaavat rajansa, ja tuo raja ei todellakaan ole millään ammattitasolla. Minulla ei esimerkiksi ole kovinkaan hyviä valmiuksia säestää yhteislauluja, osaisin ehkä heittää sointuja, jos ne on kirjoitettu paperille, sekä bassosäveliä. Toki laulun tunteminen auttaisi luultavasti myös.
Tämä raja ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisin täysi poropeukalo. Itse asiassa osaan vetää muutamia kappaleita hieman yksinkertaistettuna aika hyvin. Kun esimerkiksi soitan versioni J. S. Bachin Toccatasta, d-molli, minua luullaan tosi taitavaksi. Pianotunteja en ole muistaakseni ottanut ainuttakaan, suurimmaksi osaksi uskon osaamiseni johtuvan itseopettelusta. Koulussa ja lukiossa sain sitä tietoa, mitä siellä opetetaan, ja olen hieman kirjojakin silmäillyt. Mutta olennaisimpia oppimistapojani on ollut nettivideoiden katselu. Sellaisten, joissa näytetään, mitä koskettimia tulee painaa tietyn kappaleen soittamiseksi, tähän tapaan: http://www.youtube.com/watch?v=qRgpKfhquME

Niin, ja arvioikaa toki itsekin sitä "taidokkuuttani", sillä kuvasin videolle soittoani, kun pääsin urkuparvelle: http://www.youtube.com/watch?v=Y6dcAXfXgWE
Nuoteista osaan soittaa hyvin vaivalloisesti, en lähes yhtään. Jos minulle annetaan nuotit eteen, en luultavasti pysty soittamaan kappaletta niistä. Muistan joistakin nuoteista, millä paikalla ne ovat koskettimistossa, minkä perusteella sitten osaisin kaiketi erittäin hitaasti mennä kappaletta läpi. Ja pitäisi vielä miettiä nuottien aika-arvoja ja teoksen ylennys- tai alennusmerkkejä. Huh!

Mutta jos katson netistä videon, oppiminen on helpompaa ja kun muistan kappaleen ulkoa, sen soittaminen on hyvin helppoa, edellyttäen tietenkin, että se ei vaadi ylivoimaista teknistä osaamista. Lienee syytä mainita, että vaikka soitan nuoteista huonosti, osaan luultavasti tapailla kuulemani sävellyksen melodiaa kosketinsoittimella pelkästään korvakuuloni perusteella, ehkä löytää muutaman soinnunkin.

No, vähän aikaa kestäneen kuoroharrastukseni aikana opin lukemaan nuotteja edes hieman paremmin, tosin oma stemmani alkoi olla hallussa parhaiten sitten, kun aloin muistaa sen ja tuntea kappaleen. Nuotteja katsoin lähinnä muistinvirkistykseen, ne toivat mieleeni, mentiinkö seuraavaksi ylemmäs vai alemmas. Aloin pikkuhiljaa niitä katsomalla muistaa omaa osuuttani.

En liene sangen virtuoosi laulajanakaan, mutta nuotissa pysyn kohtuullisen hyvin. Lauluääneni laadukkuudesta en oikein osaa sanoa, mutta tuskin se korviakiduttavan kuuloista on, vaikka ei kenties häikäisekään.


Säveltämisestä

Olen myös kunnostautunut säveltäjänä. Kovin paljoa en ole valmiiksi kappaleita saanut, mutta yleensä pyrin pistämään mieleeni tulleen teeman muistiin. Joskus kuluu pitkiäkin aikoja, ennen kuin se saa jatkoa.

Saatatte ajatella, että jos olen niin tumpelo nuottien lukemisessa, miten sitten sävellyksen suhteen? Olen toki oppinut koulussa ja lukiossa musiikin teoriaa, jota pidän hyvin hyödyllisenä sävellystyötä ajatellen. Nuottikirjoitus aika-arvoineen, ylennys- ja alennusmerkit ja tahtilajit ovat minulle kohtuullisen tuttuja sillä tavalla, että osaan kirjoittaa niiden avulla sävellyksen muistiin. Mutta miten se käy?

Nykyinen keyboardini näyttelee suurta roolia. Yleensä, kun mieleeni tulee teema, pyrin kosketinsoittimeni avulla "löytämään, miten se soitetaan". Siten opin käymään sen läpi. Toisinaan teema voi syntyä myös silloin, kun olen soittimen ääressä ja tulen soittaneeksi jotain hyvää. Mutta vaikka osaankin soittaa teeman, on oma hommansa siirtää se nuottiviivastolle. Kenties haastavinta on miettiä nuoteille aika-arvot, sillä minun ei tarvitse teemaa soittaessani miettiä niitä paljoakaan. Tiedän mielessäni, miten se menee ja minkä pituisia sävelten tulee olla. Mutta aika-arvoprosessin joudun käymään läpi nuotinnuksessa. Kyllä se onnistuu, ei siinä mitään, mutta mietintää se vaatii. Nuottien korkeuden saan katsottua kätevästi soittimestani, sillä se näyttää nuotin paikan nuottiviivastolla, kun painan kosketinta. Nykyisin tosin alkanen jo hiljalleen oppia nuotintamaan myös siten, että ei tarvitse aina kosketinta painaen katsoa nuotin paikkaa.

Nuotintamiseen käytän nuotinnusohjelmaa. Sen avulla on kätevää tehdä sähköisiä tiedostoja ja soittaa aikaansaannosta läpi tarvittaessa ja huomata virheet. Saan valita haluamani soitinkokoonpanon, ja suuri valikoima sävel- ja tahtilajejakin löytyy. Plussaa on tietenkin se, että jo kirjoitettua tahtia tai useamman tahdin sarjaa saa kopioitua ja monistettua, joten jokaista nuottia ei tarvitse kirjoittaa erikseen. Myös jonkin osuuden muuntelu hoituu näin helposti, voin kopioida tahtomani osuuden ja muuttaa kopiota haluamaani suuntaan.
Olen ottanut videolle myös urkusävellykseni, joka soitettiin eräässä konsertissa. Tämä valmiiksi saamani hieman venäläisen kuuloinen teos on rakenteeltaan laulumainen (tosin siinä ei ole sanoja), minusta itsestänikin mukavan kuuloinen kappale. Tässä linkki: http://www.youtube.com/watch?v=1wVZ7R3ManM
Millaista musiikkia haluan säveltää? Musiikkityylin suhteen en halua tehdä paljoakaan rajoituksia, enkä halua sitoa itseäni vain yhteen tyyliin. Mielelläni säveltäisin niin klassista orkesterimusiikkia, sinfoniaa, konserttoa ja fuugia, kuin nykyaikaisempaa rytmistä musiikkia. Nytkin on työn alla popahtava kappale, samoin pianosävellys. Hengellisen musiikin, niin vanhemman kuin uudemman mallisen, säveltäminen on totta kai ajatuksena lähellä sydäntäni. Muutamia mielenkiintoisia ideoitani olisi esimerkiksi säveltää eri kirkkokuntia musiikiksi ja Raamatun kirjojen innoittamaa musiikkia. On myös hiukan kummallisia ideoita, kuten musiikin säveltäminen Madeiran Desertassaarista! Tähän sain idean käydessäni Madeiralla. Pääkaupunki Funchalista nuo saaret erottuvat hienosti horisontissa, ne ovat eri muotoisia ja pituisia. Niinpä pääsaaria kuvaavat osuudetkin voisivat olla erilaisia pituudeltaan ja tyyliltään... Minua kiinnostaa myös erikoisten soittimien kokeilu ja eri maiden kansanmusiikillisten ainesten hyödyntäminen.


Musiikkimaustani ja musiikin kuuntelusta

Pidän hyvin monenlaisesta musiikista. Kuten ehkä arvasitte, on urkumusiikki minusta erittäin miellyttävää. Olen nauttinut siitä lapsesta asti. Jokin tuon instrumentin äänessä on minusta tavattoman hienoa, etenkin, kun soitetaan eeppisen kuuloisesti. Mieliteoksiani uruilla soitettuina ovat esimerkiksi J. S. Bachin Toccata ja fuuga, d-molli (http://www.youtube.com/watch?v=ho9rZjlsyYY); hänen niin kutsuttu "Pieni fuugansa", g-mollissa (http://www.youtube.com/watch?v=PhRa3REdozw); Bachin kantaatin "Wir danken dir, Gott, wir danken dir, Sinfonia-osa (http://www.youtube.com/watch?v=_E7f00J0hDw) ja Camille Saint-Saënsin Fantasia, Es (http://www.youtube.com/watch?v=8agfIvVSYws). Näistä Toccataan ja fuugaan, d-molli, tykästyin jo lapsena, ja eritoten sen loppu on liikuttanut minut kyyneliin asti useasti. Minulle on myös avautunut syvä hengellinen merkitys tästä teoksesta, eräänlainen tapa tulkita se. Minulle tämä sävellys kertoo jollain tavalla menettämisestä ja pelosta. Tykkään kuunnella myös urkusovituksia toisista kappaleista, niin klassisista kuin nykyaikaisemmista.

Myös muilla soittimilla soitettu klassinen musiikki on minulle mieleen. Olen pitänyt Beethovenin Sinfoniasta nro 5 (http://www.youtube.com/watch?v=6z4KK7RWjmk) yhä laajemmin useiden kuuntelukertojen jälkeen. Jean Sibeliuksen Finlandia on sykähdyttävä, ja hänen Karelia-sarjansa osat Intermezzo ja Alla marcia ovat mukavaa kuunneltavaa. Antonio Vivaldin neljä vuodenaikaa (http://www.youtube.com/watch?v=GRxofEmo3HA), Gioachino Rossinin Wilhelm Tellin alkusoiton finaaliosuus (http://www.youtube.com/watch?v=c7O91GDWGPU), Saint-Saënsin Eläinten karnevaali (http://www.youtube.com/watch?v=5LOFhsksAYw), Smetanan Vltava (http://www.youtube.com/watch?v=3G4NKzmfC-Q)... Mielenkiintoinen sävellys, jossa urut ja orkesteri on yhdistetty, on Saint-Saënsin Sinfonia nro 3 (http://www.youtube.com/watch?v=P2wNAWBPFiI).

Olen myös oopperaihmisiä. Vaikka en olekaan livenä yleisöstä oopperaesitystä koskaan katsonut, olen ollut töissä oopperajuhlissa ja sitä kautta tykästynyt taidemuotoon. Suosikkioopperani on W. A. Mozartin Don Giovanni, jo sen alkusoitto (http://www.youtube.com/watch?v=k5eC9Aa9T5c) on valtaisan hieno. Muutenkin musiikki on oopperassa mielestäni hyvää ja se on loppuratkaisultaan opettavainen ja puhutteleva.

Klassisessa musiikissa pidän nimenomaan siitä klassisuudesta. Moderni, atonaalinen musiikki ei ole minulle oikein avautunut tähän mennessä.

Hengellisen musiikin suhteen pidän lukuisista vanhemmista lauluista, esimerkiksi Amazing Grace (On armo suuri ihmeinen), ja myös uudemmasta musiikista. Misty Edwardsin tuotannossa on paljon sellaista, mistä pidän, erityisesti kappale Arms Wide Open on koskettava. Pidän myös lukuisista Petrus Ahosen ja Pekka Simojoen lauluista.

Ei-hengellisen musiikin suhteen pidän esimerkiksi Ragtime-pianomusiikista, varsinkin Scott Joplinin kappaleista. Tyyleinä minua miellyttävät kelttityyli, myös jossain määrin techno, jazz ja kansanmusiikki. Harmonikka kuuluu urkujen lisäksi mielisoittimiini, siitä voi saada oikein hienon soundin. Ja ai niin, elokuvamusiikin piirissä, jos tällainen tyyli on olemassa, on minusta paljon hyvää musiikkia.


Hengellinen musiikki

Minua miellyttää musiikissa tietynlainen eeppisyys ja majesteettisuus. Mutta musiikki voi vedota myös muulla tavalla, esimerkiksi kauneudellaan tai kekseliäisyydellään. Ehkä kuitenkin kaikista eniten hengellisellä sanomalla. Jos käy oikein hienosti, ihminen voi tulla kosketetuksi musiikin kautta ja jotain hänessä saattaa muuttua parempaan suuntaan. Tämän näen kaikista korkeimpana tarkoituksena ainakin omalle musiikilleni. Ei pelkästään se, että musiikki viihdyttää eikä edes välttämättä se, että se aikaansaa voimakkaan esteettisen kokemuksen. Vaan että se vetoaa sielun lisäksi myös henkeen.

Hengellinen musiikki, virsien ja laulujen laulaminen, on mielestäni oleellinen osa seurakunnan elämää. Raamatussa on hienoja kohtia tästä aiheesta:

18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.(Ef. 5:18-20)

16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.(Kol. 3:16)

Virrellä on paikka seurakunnan kokouksissa, tällöin se voi rakentaa uskovaisia hengellisesti:

26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.(1. Kor. 14:26)

Näkisin myös, että Jumalalle laulaminen voi toimia lisäksi lähetys- tai evankeliointimielessä. Hengellisten laulujen laulaminen vaikkapa kadulla tai muuten julkisesti voi koskettaa ja tavoittaa ihmisiä sanomallaan.

25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.(Ap. t. 16:25)

Kovasti uskovaisten piireissä on keskustelua aiheuttanut se, minkä tyylistä hengellinen musiikki saa olla ja minkä tyylistä ei. Mitä soittimia saa käyttää, mikä on maailmallista ja synnillistä...

Itse en näe tarvetta rajoittaa tyyliä paljoakaan. Minuun vetoavat vanhat virret samoin kuin nykyaikainen ylistysmusiikki. Kummatkin ovat koskettaneet minua hengellisesti. Sähkökitara ei ole minulle kiellettyjen soittimien listalla, enkä pidä haitariakaan pirunkeuhkoina. En sulje lähtökohtaisesti kaikkea rock-musiikkia hengellisyyden ulkopuolelle, en myöskään rap- tai pop-musiikkia. Minulle merkitsee hengellisessä musiikissa paljon enemmän sanoma kuin tyyli.

Rytminen kappale, jossa on käytetty sähkökitaraa, voi koskettaa syvästi hengellisellä sanomallaan. Toisaalta taas klassinen musiikki voi olla kaunista ja musiikillisesti hyvää, mutta se ei välttämättä kosketa hengellisesti.

En kuitenkaan sano, että esitystavalla ei olisi merkitystä. Minusta maailmallisuus ja maailman liikkeet, tavat ja kuviot näkyvät joissakin hengellisen musiikin piirissä olevissa kappaleissa ikävällä tavalla. En pidä siitä, että hengelliset artistit matkivat maailman tapaa esiintyä, laulaa tai soittaa. Jos jokin ajaa sanoman edelle, ei se mielestäni ole hyvä asia.

Eräs toinen oma mielipiteeni on se, että en koe hirvittävän aggressiivista musiikkia kovin hengelliseksi. Musiikki voi olla liian kovalla ja laulaja karjua mikrofoniin oikein räkäisellä tai käheällä äänellä. Vaikutelma on vihainen ja hyökkäävä. Toivon, että hengellisessä musiikissa saisi olla läsnä tietynlainen arvokkuus, nöyryys ja kunnioitus. Toivon, että Henki saa olla läsnä ja vaikuttaa tahtonsa mukaan.

Hengellisen musiikin erilaisten tyylien ja esitystapojen suhteen saa kuitenkin olla jossain määrin tarkkana, sillä kaikki uskovaiset eivät välttämättä ole niin avoimia musiikin suhteen kuin toiset. Joillekin voi olla loukkaus soittaa tietyntyylistä musiikkia, vaikka se ei sinänsä väärin olisikaan. Silloin tällaisen musiikin soitosta kannattanee pidättäytyä ja rukoilla Jumalaa avuksi, niin että heikot kasvaisivat, ja että osattaisiin menetellä oikeilla tavoilla toisemme huomioon ottaen.

Saakoon Jumala johdattaa hengellisen musiikin säveltämistä, sanoittamista, soittamista ja laulamista. Uskon, että jos Jumala on musiikillinen johtajamme, lopputulos ei voi olla huono, ja hengellinen musiikki voi parhaiten täyttää sen tarkoituksen, mitä varten se on olemassa.