Kohtaamisia uskontojen hämärissä: Kotitapaaminen Jehovan todistajien kanssa

Tällä kertaa raportoin tapaamisesta kahden Jehovan todistajan kanssa.

Edellistä kokousta seuraavana päivänä menin siis tähän tapaamiseen, jonka olimme sopineet erään Jehovan todistajan kanssa. Paikkana oli hänen kotinsa, sillä omani ei tietystä henkilökohtaisesta syystäni sopinut tähän tarkoitukseen. Autokyydillä matka taittui nopeasti, eikä kodin löytämisessä saamani osoitteen perusteella ollut mitään ongelmaa.

Soitin ovikelloa ja pian mies tuli avaamaan. Myös eräs nuorempi henkilö oli läsnä, mitä en ehkä ollut aivan osannut odottaa. Ei minulla toki sitä vastaankaan mitään ollut, tosin ajattelin, että uskallanko yksin kahden muun kanssa ilmaista itseäni niin kuin haluan.

Kävimme istumaan ja aluksi juttelimme arkipäiväisistä asioista, muistaakseni esimerkiksi opiskelustani ja kielistä. Sitten sain kuulla, että Vartiotorni oli suurilevikkisin lehti maailmassa, ja että materiaalia on käännetty sellaisillekin kielille, joilla ei ole paljoakaan kaupallista merkitystä. Vartiotorni-lehti kuulemma tehdään talkoovoimin. Tähän mennessä saamani kokemuksen perusteella voin todeta, että tässä liikkeessä tosiaan on satsattu hyvin paljon painettuun sanaan, lehtiin ja monenlaiseen kirjalliseen materiaaliin. Toisaalta ilmeisesti myös nettisivuja on ryhdytty tekemään tunnetummiksi.

Pöydällä oli materiaalia, huomasin kahdessa kasassa päällimmäisinä Raamatut (ilmeisesti Uuden maailman käännöksinä), ja paljastui myös Hyvä uutinen Jumalalta -lehti, jonka erästä lukua käsittelisimme. Aiheena oli Jumalan valtakunta. Lehden takakannessa oli neljätoista aihetta, niiden joukossa muun muassa "Kuka on Jumala", "Kuka on Jeesus", "Miksi Jumala sallii pahuutta ja kärsimystä?", "Miten perheet voivat olla onnellisia?", "Miten voit tunnistaa tosi uskonnon?" ja "Mikä on Jumalan järjestö?". Kenties myöhemmin palaan käsittelemään tämän lehden aiheita. Keskustelussa kuitenkin – kuten sanottua – keskityimme Jumalan valtakuntaan.

Aihe ei ole ennestään vahvinta aluettani tietämyksessäni, mutta pyrin vastailemaan ja ottamaan kantaa näkemysteni mukaisesti. Lehden mukaan Jumalan valtakunta on taivaallinen hallitus, jonka kuningas on Jeesus Kristus. Jeesuksen mainittiin myös olevan ihanteellinen kuningas. Lehdessä oli kursiivilla kehoituksia lukea tiettyjä Raamatun paikkoja, ja niitä luimme tässä tapaamisessa kohtuullisen paljon. Yleensä lukijana oli joko toinen henkilö tai minä.

Minulla oli tietenkin vuosien 1933 ja 1938 käännös, josta vaihdoimme myös jokusen sanasen: sain kuulla, että mies, niin kuin minäkin, pitää sitä parempana käännöksenä kuin vuoden 1992 käännöstä.

Kohdissa 3. ja 4. tultiin oppeihin, joista olen kirjoista kohtuullisen paljon lukenut. Ne opit olivat, että taivaaseen menee 144 000 "voideltua" tai "pyhää" eli "pieni lauma", ja että Jeesus alkoi hallita vuonna 1914. Kumpikin näistä opeista on mielestäni sangen erikoinen ja luulisin, että pelkästään Raamattua lukemalla minun olisi hyvin vaikea päätyä näihin käsityksiin.

Jehovan todistajat uskovat, että uskovaiset on ikään kuin jaettu kahteen ryhmään. 144 000 ovat niitä, jotka menevät opin mukaan taivaaseen. He ovat niitä, jotka saavat osallistua "muistonviettoon" eli ehtoollisen vastineeseen Jehovan todistajilla. He ovat niitä, joita kutsutaan Jumalan lapsiksi (näin Uuras Saarnivaaran ja Wikipedian mukaan). Sen sijaan "suuri joukko" on kooltaan rajaamaton joukko, joka tulee opin mukaan saamaan mahdollisuuden elää maan päällä iankaikkisesti. Suurimman osan miljoonista Jehovan todistajista uskotaan olevan "suurta joukkoa".

Raamatussa todella mainitaan pari kertaa 144 000 ihmisen muodostama joukko, nimittäin Ilmestyskirjan luvuissa 7. ja 14. Mutta puhutaanko siellä todella siitä, että vain tämä joukko on Jumalan lapsia ja taivaaseen meneviä? Mitä Ilmestyskirjassa todella sanotaan? Otan lainauksen Uuras Saarnivaaran kirjasta Jehovan todistajat Raamatun valossa:

"Ilm. 7. luku kertoo enkelistä, joka painoi elävän Jumalan sinetin 144.000:n Israelin sukukunnista olevan otsiin. Ilm. 14. luvussa puhutaan jälleen näistä 144.000:sta, joiden otsiin on kirjoitettu Kristuksen ja Jumalan nimi. Heistä sanotaan, että he ovat ihmisistä Jumalalle ja Karitsalle esikoiseksi ostettuja."

Saarnivaara toteaa, että jos vain nuo 144 000 ovat Jumalan uudestisyntyneitä lapsia, heitä voitaisiin tuskin kutsua esikoisiksi, koska hehän olisivat tällöin ainoita lapsia. Sanassa myös sanotaan selkeästi, että kyseessä ovat Israelin sukukunnista olevat ihmiset, ja sukukunnat luetellaan Ilmestyskirjassa. Samoin jos vain 144 000 menisi taivaaseen, niin miten myös muiden, "suuren joukon", sanotaan olevan valtaistuimen edessä ja palvelevan Jumalaa hänen temppelissään, ottaen huomioon Ilmestyskirjan kohdat, joissa annetaan ymmärtää valtaistuimen ja temppelin olevan taivaassa (Ilm. 11:19 ja Ilm. 4:2)?

Ilmaisin keskustelussa näitä pointteja. Sain vastaukseksi, että Israel sukukuntineen tulee tässä ilmeisesti ymmärtää hengellisesti ja vertauskuvallisesti tarkoittamaan kristittyjä. Vertauskuvallinen tulkinta lienee selitys myös temppelille ja valtaistuimelle. Mutta olisiko johdonmukaista tulkita, että 144 000:n kohdalla "valtaistuimen edessä" (Ilm. 14:3) tarkoittaa taivaallista valtaistuinta ja "suuren joukon" (Ilm. 7:9) kohdalla se tarkoittaisi vertauskuvallisesti jotain muuta?

Mielenkiintoinen kysymys, jota en kuitenkaan toistaiseksi vielä esittänyt, olisi koskenut sitä, milloin "taivaan ovi sulkeutui" eli milloin 144 000 luku oli tullut täyteen. Pasi Turunen nimittäin toteaa kirjassaan "Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa", että tämä tapahtui vuonna 1935. Mikäli tämä vuosi pitäisi edelleen paikkansa, niin kaikkien nykyään elävien "valittujen" tulisi ilmeisesti olla vähintään noin 83-vuotiaita. Wikipedia tietää kuitenkin kertoa, että tässä kohtaa tapahtui oppimuutos vuonna 2007. Kun aiemmin oli opetettu, että luku oli tullut käytännössä täyteen vuonna 1935 ja tämän jälkeen ainoastaan luopuneiden voideltujen tilalle oli voinut tulla uusia, poistettiin nyt tuon vuoden merkitys ja alettiin uskoa, että täyttymisvuotta ei voida tietää.

Siitä päästäänkin oppiin vuodesta 1914, jolloin Jumalan valtakunnan nykyopetuksen mukaan sanotaan alkaneen hallita. Kysyin, mihin tämä perustuu. Mies sanoi, että sille kysymykselle voitaisiin antaa oma kertansa, mutta selitti kuitenkin lyhyesti sen suuntaisesti, mitä jo tiesinkin.

Saarnivaara kertoo kirjassaan, että vuosi on laskettu lisäämällä 2520 vuotta vuoteen 607 eaa., jolloin Jerusalemin sanotaan lakanneen olemasta. Tällöin uskotaan alkaneen niin sanottujen "pakanain aikojen", jotka sitten olisivat kestäneet 2520 vuotta, kuten Nebukadnessarin mielisairauskin oli kestänyt 2520 päivää, jos vuoteen lasketaan 360 päivää.

On kuitenkin lähes kiistaton tosiasia, että Jerusalemin hävitys ei suinkaan tapahtunut vuonna 607 eaa. vaan todennäköisemmin vuonna 587 eaa. tai 586 eaa., mille Pasi Turunen kirjassaan esittää mittavasti perusteita. Siten vuoden ei pitäisikään olla 1914, vaan 1934 tai 1935!

Entä saiko Jeesus kuninkuutensa Raamatun mukaan vasta vuonna 1914? Jeesus sanoi jo maan päällä ollessaan, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). Mikäli Raamatussa kerrottu juutalaisten kertoma väite (Ap. t. 17:7) on tosi, saarnattiin Jeesusta kuninkaana jo ensimmäisellä vuosisadalla.

Täten itse suhtaudun tietyllä varauksella Vartiotorniseuran oppeihin, mutta en pelkästään niihin, vaan myös todistajien menetelmään muuttaa oppeja sekä taipumukseen esittää lukuisia pieleenmeneitä ennustuksia.

Huolimatta siitä, että pidän tulkintaa 144 000 taivaaseen menevästä melko huonosti perusteltuna, uskon kyllä itse, että uskovien lopullinen sijoituspaikka voi olla (ehkä taivaan sijaan???) niin kutsuttu Uusi Jerusalem, joka laskeutui taivaasta Ilmestyskirjan mukaan. Mutta asiaa sietää tutkia tarkemmin Raamatusta, ennen kuin voin esittää varmempia päätelmiä siitä, ovatko uskovat lopulta maan päällä vai taivaassa.

Puhelimme vielä jonkin aikaa hengellisistä asioista, ja sain itsekin kertoa omasta uskostani ja uskonelämästäni. Mainitsin hengellisen heräämiseni ja kasteeni Vapaakirkossa, samoin sen, että en enää nykyään kuulu Vapaakirkkoon.

Tulimme puhuneeksi myös helvetistä. Jehovan todistajat (kuten myös adventistit) uskovat niin sanottuun annihilaatio-oppiin, eli että jumalattomien rangaistus ei ole iankaikkinen kärsimys helvetissä, vaan tyhjiinraukeaminen. Itse olen jonkin verran miettinyt asiaa, ja kannatan edelleen klassista iankaikkisen vaivan näkemystä, vaikkakin olen lukenut perusteluja myös sitä vastaan. En ryhtynyt väittämään vastaan miehen sanoessa klassista näkemystä epäraamatulliseksi harhaopiksi, sillä olen juurikin edelleen tietynlainen etsijä tässä kysymyksessä. Miehen perustelut omalle näkemykselleen eivät kuitenkaan olleet järin hyvät. Hän sanoi, että Jumala ei voisi olla rakkaudellinen, jos tuomitsisi iankaikkiseen vaivaan. Minusta taas Hän voi ilmaista rakkaudellisuuttaan juuri siten: että ei päästä tulevaan uskovien loppusijoituspaikkaan mitään pahaa. Mies myös ilmaisi, että synnin palkka on kuolema, ja että tulista järveäkin, jossa synnintekijöiden osa on, sanotaan 'toiseksi kuolemaksi'. Tämä on aivan totta ja raamatullista. Mutta miksi kuoleman, etenkään toisen kuoleman, pitäisi välttämättä ja aina tarkoittaa tiedottomuuden tilaa tai tyhjiinraukeamista? Miksi tällainen oletus, jolla sitten tulkitaan Raamatun kuolema-sanaa?

Pian syvät hengelliset keskustelut olivat ohi ja lähdimme pöytään, jossa oli mehua ja pientä syötävää. Puhuimme historiasta, musiikista, maailman tilanteesta ja muusta kevyemmästä. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista juttelua. Emme jatkaneet enää jälkeenpäin sitä, mitä olimme tehneet ennen mehutuokiota, joten lopetimme siltä päivältä aikoen kuitenkin vielä palata keskusteluihin. Mies tarjosi minulle kyydin kodilleni. Automatkalla puhuimme vielä kreikan kielestä. Mainitsin, että minun on tarkoitus aloittaa sen opiskelu, ja mies kertoi, että Jehovan todistajat eivät useinkaan käytä nimityksiä Vanha ja Uusi testamentti, vaan mieluummin heprealaiset ja kreikkalaiset kirjoitukset. Tähän syynä oli se, että osaa Raamatusta ei pidettäisi vanhentuneena. Tietyssä mielessä ihan hyvä ratkaisu, sillä Vanha testamentti on nykyäänkin validia Jumalan sanaa ja se sisältää paljon myös sellaista, mikä kuuluu kristityille.

Juttelimme myös Jumalan nimestä Raamatussa. Nykyisissä käännöksissä hyvin usein on Vanhassa testamentissa esiintyvä Jumalan nimi יהוה käännetty sanalla Herra. Tätä nimi ei kuitenkaan oikeastaan tarkoita, vaan käännöstapa lienee jäänyt kunnioittavasta pelosta mainita Jumalan nimeä laisinkaan ja korvata se sanalla Herra. Joskus sentään Herra saattaa olla muodossa HERRA niissä kohdissa, joissa Jumalan nimi esiintyy. Mutta itse pitäisin hyvänä ratkaisuna käyttää Jumalan nimeä myös eikä tilalla Herra-sanaa. Toisaalta nimen tarkka lausumistapa on tietääkseni enemmän tai vähemmän pimennossa nykyään, mutta sen arvellaan olevan Jahve. Tätä nimeä ei kristittyjen parissa kovinkaan paljoa nykypäivänä kuulla, se saatetaan mainita kuriositeetin omaisesti joissakin oppituntimaisissa Vanhan testamentin käsittelyissä.

Mikä on loppusana ensimmäisestä keskustelusta? Tilaisuus ei ollut niin vaivaannuttava kuin olin ehkä ajatellut. He olivat erittäin mukavia ihmisiä ja tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita asioistani ja iloisia huomatessaan, että olemme monista asioista samaa mieltä. Toki heidän tavoitteensa ja toiveensa keskustelujen suhteen lienee selvä, eli saada minusta Jehovan todistaja. Ja onhan minunkin tarkoitukseni kertoa avoimesti omista näkemyksistäni. Kenties tulevissa keskusteluissa voin kysyä kysymyksiä oppimuutoksista, toteutumattomista ennustuksista.