Musiikista

Ajattelin kirjoittaa siitä, mitä musiikki merkitsee elämässäni ja millaisesta musiikista pidän. Olen taiteellinen ihminen, myös musiikillisesti aktiivinen. Tässä aiheeltaan hiukan kevyemmässä kirjoituksessa käsittelen erityisesti loppuosassa myös hengellisen musiikin teemaa.


Soittamisesta ja laulamisesta

Ensinnäkin lienee selvää, että minulla on ainakin jonkinmoisia lahjoja tämän erinomaisen hienon taidemuodon suhteen. Oli muistaakseni jouluna 2005, kun sain ensimmäisen noin kolmen oktaavin kosketinsoittimeni. Saadessani tämän instrumentin en osannut järin paljoa soittaa, oikeastaan vaatimaton puuhasteluni soittimen kanssa oli lähinnä erilaisten äänivaihtoehtojen kuuntelua ja koskettimien painelua niin, että välillä saattoi tulla sointuja ja pieniä melodioitakin.

Vaikea pala oli opetella soittamaan kummallakin kädellä samanaikaisesti eri kuvioita. Mutta opin sen, ja kahdella kädellä soittaminen sai enemmän sijaa. Näiden vuosien aikana olen pikkuhiljaa kehittynyt yhä taidokkaammaksi, vaikka en edelleenkään ole mikään haka. Sanottakoon, että kykyni kohtaavat rajansa, ja tuo raja ei todellakaan ole millään ammattitasolla. Minulla ei esimerkiksi ole kovinkaan hyviä valmiuksia säestää yhteislauluja, osaisin ehkä heittää sointuja, jos ne on kirjoitettu paperille, sekä bassosäveliä. Toki laulun tunteminen auttaisi luultavasti myös.
Tämä raja ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisin täysi poropeukalo. Itse asiassa osaan vetää muutamia kappaleita hieman yksinkertaistettuna aika hyvin. Kun esimerkiksi soitan versioni J. S. Bachin Toccatasta, d-molli, minua luullaan tosi taitavaksi. Pianotunteja en ole muistaakseni ottanut ainuttakaan, suurimmaksi osaksi uskon osaamiseni johtuvan itseopettelusta. Koulussa ja lukiossa sain sitä tietoa, mitä siellä opetetaan, ja olen hieman kirjojakin silmäillyt. Mutta olennaisimpia oppimistapojani on ollut nettivideoiden katselu. Sellaisten, joissa näytetään, mitä koskettimia tulee painaa tietyn kappaleen soittamiseksi, tähän tapaan: http://www.youtube.com/watch?v=qRgpKfhquME

Niin, ja arvioikaa toki itsekin sitä "taidokkuuttani", sillä kuvasin videolle soittoani, kun pääsin urkuparvelle: http://www.youtube.com/watch?v=Y6dcAXfXgWE
Nuoteista osaan soittaa hyvin vaivalloisesti, en lähes yhtään. Jos minulle annetaan nuotit eteen, en luultavasti pysty soittamaan kappaletta niistä. Muistan joistakin nuoteista, millä paikalla ne ovat koskettimistossa, minkä perusteella sitten osaisin kaiketi erittäin hitaasti mennä kappaletta läpi. Ja pitäisi vielä miettiä nuottien aika-arvoja ja teoksen ylennys- tai alennusmerkkejä. Huh!

Mutta jos katson netistä videon, oppiminen on helpompaa ja kun muistan kappaleen ulkoa, sen soittaminen on hyvin helppoa, edellyttäen tietenkin, että se ei vaadi ylivoimaista teknistä osaamista. Lienee syytä mainita, että vaikka soitan nuoteista huonosti, osaan luultavasti tapailla kuulemani sävellyksen melodiaa kosketinsoittimella pelkästään korvakuuloni perusteella, ehkä löytää muutaman soinnunkin.

No, vähän aikaa kestäneen kuoroharrastukseni aikana opin lukemaan nuotteja edes hieman paremmin, tosin oma stemmani alkoi olla hallussa parhaiten sitten, kun aloin muistaa sen ja tuntea kappaleen. Nuotteja katsoin lähinnä muistinvirkistykseen, ne toivat mieleeni, mentiinkö seuraavaksi ylemmäs vai alemmas. Aloin pikkuhiljaa niitä katsomalla muistaa omaa osuuttani.

En liene sangen virtuoosi laulajanakaan, mutta nuotissa pysyn kohtuullisen hyvin. Lauluääneni laadukkuudesta en oikein osaa sanoa, mutta tuskin se korviakiduttavan kuuloista on, vaikka ei kenties häikäisekään.


Säveltämisestä

Olen myös kunnostautunut säveltäjänä. Kovin paljoa en ole valmiiksi kappaleita saanut, mutta yleensä pyrin pistämään mieleeni tulleen teeman muistiin. Joskus kuluu pitkiäkin aikoja, ennen kuin se saa jatkoa.

Saatatte ajatella, että jos olen niin tumpelo nuottien lukemisessa, miten sitten sävellyksen suhteen? Olen toki oppinut koulussa ja lukiossa musiikin teoriaa, jota pidän hyvin hyödyllisenä sävellystyötä ajatellen. Nuottikirjoitus aika-arvoineen, ylennys- ja alennusmerkit ja tahtilajit ovat minulle kohtuullisen tuttuja sillä tavalla, että osaan kirjoittaa niiden avulla sävellyksen muistiin. Mutta miten se käy?

Nykyinen keyboardini näyttelee suurta roolia. Yleensä, kun mieleeni tulee teema, pyrin kosketinsoittimeni avulla "löytämään, miten se soitetaan". Siten opin käymään sen läpi. Toisinaan teema voi syntyä myös silloin, kun olen soittimen ääressä ja tulen soittaneeksi jotain hyvää. Mutta vaikka osaankin soittaa teeman, on oma hommansa siirtää se nuottiviivastolle. Kenties haastavinta on miettiä nuoteille aika-arvot, sillä minun ei tarvitse teemaa soittaessani miettiä niitä paljoakaan. Tiedän mielessäni, miten se menee ja minkä pituisia sävelten tulee olla. Mutta aika-arvoprosessin joudun käymään läpi nuotinnuksessa. Kyllä se onnistuu, ei siinä mitään, mutta mietintää se vaatii. Nuottien korkeuden saan katsottua kätevästi soittimestani, sillä se näyttää nuotin paikan nuottiviivastolla, kun painan kosketinta. Nykyisin tosin alkanen jo hiljalleen oppia nuotintamaan myös siten, että ei tarvitse aina kosketinta painaen katsoa nuotin paikkaa.

Nuotintamiseen käytän nuotinnusohjelmaa. Sen avulla on kätevää tehdä sähköisiä tiedostoja ja soittaa aikaansaannosta läpi tarvittaessa ja huomata virheet. Saan valita haluamani soitinkokoonpanon, ja suuri valikoima sävel- ja tahtilajejakin löytyy. Plussaa on tietenkin se, että jo kirjoitettua tahtia tai useamman tahdin sarjaa saa kopioitua ja monistettua, joten jokaista nuottia ei tarvitse kirjoittaa erikseen. Myös jonkin osuuden muuntelu hoituu näin helposti, voin kopioida tahtomani osuuden ja muuttaa kopiota haluamaani suuntaan.
Olen ottanut videolle myös urkusävellykseni, joka soitettiin eräässä konsertissa. Tämä valmiiksi saamani hieman venäläisen kuuloinen teos on rakenteeltaan laulumainen (tosin siinä ei ole sanoja), minusta itsestänikin mukavan kuuloinen kappale. Tässä linkki: http://www.youtube.com/watch?v=1wVZ7R3ManM
Millaista musiikkia haluan säveltää? Musiikkityylin suhteen en halua tehdä paljoakaan rajoituksia, enkä halua sitoa itseäni vain yhteen tyyliin. Mielelläni säveltäisin niin klassista orkesterimusiikkia, sinfoniaa, konserttoa ja fuugia, kuin nykyaikaisempaa rytmistä musiikkia. Nytkin on työn alla popahtava kappale, samoin pianosävellys. Hengellisen musiikin, niin vanhemman kuin uudemman mallisen, säveltäminen on totta kai ajatuksena lähellä sydäntäni. Muutamia mielenkiintoisia ideoitani olisi esimerkiksi säveltää eri kirkkokuntia musiikiksi ja Raamatun kirjojen innoittamaa musiikkia. On myös hiukan kummallisia ideoita, kuten musiikin säveltäminen Madeiran Desertassaarista! Tähän sain idean käydessäni Madeiralla. Pääkaupunki Funchalista nuo saaret erottuvat hienosti horisontissa, ne ovat eri muotoisia ja pituisia. Niinpä pääsaaria kuvaavat osuudetkin voisivat olla erilaisia pituudeltaan ja tyyliltään... Minua kiinnostaa myös erikoisten soittimien kokeilu ja eri maiden kansanmusiikillisten ainesten hyödyntäminen.


Musiikkimaustani ja musiikin kuuntelusta

Pidän hyvin monenlaisesta musiikista. Kuten ehkä arvasitte, on urkumusiikki minusta erittäin miellyttävää. Olen nauttinut siitä lapsesta asti. Jokin tuon instrumentin äänessä on minusta tavattoman hienoa, etenkin, kun soitetaan eeppisen kuuloisesti. Mieliteoksiani uruilla soitettuina ovat esimerkiksi J. S. Bachin Toccata ja fuuga, d-molli (http://www.youtube.com/watch?v=ho9rZjlsyYY); hänen niin kutsuttu "Pieni fuugansa", g-mollissa (http://www.youtube.com/watch?v=PhRa3REdozw); Bachin kantaatin "Wir danken dir, Gott, wir danken dir, Sinfonia-osa (http://www.youtube.com/watch?v=_E7f00J0hDw) ja Camille Saint-Saënsin Fantasia, Es (http://www.youtube.com/watch?v=8agfIvVSYws). Näistä Toccataan ja fuugaan, d-molli, tykästyin jo lapsena, ja eritoten sen loppu on liikuttanut minut kyyneliin asti useasti. Minulle on myös avautunut syvä hengellinen merkitys tästä teoksesta, eräänlainen tapa tulkita se. Minulle tämä sävellys kertoo jollain tavalla menettämisestä ja pelosta. Tykkään kuunnella myös urkusovituksia toisista kappaleista, niin klassisista kuin nykyaikaisemmista.

Myös muilla soittimilla soitettu klassinen musiikki on minulle mieleen. Olen pitänyt Beethovenin Sinfoniasta nro 5 (http://www.youtube.com/watch?v=6z4KK7RWjmk) yhä laajemmin useiden kuuntelukertojen jälkeen. Jean Sibeliuksen Finlandia on sykähdyttävä, ja hänen Karelia-sarjansa osat Intermezzo ja Alla marcia ovat mukavaa kuunneltavaa. Antonio Vivaldin neljä vuodenaikaa (http://www.youtube.com/watch?v=GRxofEmo3HA), Gioachino Rossinin Wilhelm Tellin alkusoiton finaaliosuus (http://www.youtube.com/watch?v=c7O91GDWGPU), Saint-Saënsin Eläinten karnevaali (http://www.youtube.com/watch?v=5LOFhsksAYw), Smetanan Vltava (http://www.youtube.com/watch?v=3G4NKzmfC-Q)... Mielenkiintoinen sävellys, jossa urut ja orkesteri on yhdistetty, on Saint-Saënsin Sinfonia nro 3 (http://www.youtube.com/watch?v=P2wNAWBPFiI).

Olen myös oopperaihmisiä. Vaikka en olekaan livenä yleisöstä oopperaesitystä koskaan katsonut, olen ollut töissä oopperajuhlissa ja sitä kautta tykästynyt taidemuotoon. Suosikkioopperani on W. A. Mozartin Don Giovanni, jo sen alkusoitto (http://www.youtube.com/watch?v=k5eC9Aa9T5c) on valtaisan hieno. Muutenkin musiikki on oopperassa mielestäni hyvää ja se on loppuratkaisultaan opettavainen ja puhutteleva.

Klassisessa musiikissa pidän nimenomaan siitä klassisuudesta. Moderni, atonaalinen musiikki ei ole minulle oikein avautunut tähän mennessä.

Hengellisen musiikin suhteen pidän lukuisista vanhemmista lauluista, esimerkiksi Amazing Grace (On armo suuri ihmeinen), ja myös uudemmasta musiikista. Misty Edwardsin tuotannossa on paljon sellaista, mistä pidän, erityisesti kappale Arms Wide Open on koskettava. Pidän myös lukuisista Petrus Ahosen ja Pekka Simojoen lauluista.

Ei-hengellisen musiikin suhteen pidän esimerkiksi Ragtime-pianomusiikista, varsinkin Scott Joplinin kappaleista. Tyyleinä minua miellyttävät kelttityyli, myös jossain määrin techno, jazz ja kansanmusiikki. Harmonikka kuuluu urkujen lisäksi mielisoittimiini, siitä voi saada oikein hienon soundin. Ja ai niin, elokuvamusiikin piirissä, jos tällainen tyyli on olemassa, on minusta paljon hyvää musiikkia.


Hengellinen musiikki

Minua miellyttää musiikissa tietynlainen eeppisyys ja majesteettisuus. Mutta musiikki voi vedota myös muulla tavalla, esimerkiksi kauneudellaan tai kekseliäisyydellään. Ehkä kuitenkin kaikista eniten hengellisellä sanomalla. Jos käy oikein hienosti, ihminen voi tulla kosketetuksi musiikin kautta ja jotain hänessä saattaa muuttua parempaan suuntaan. Tämän näen kaikista korkeimpana tarkoituksena ainakin omalle musiikilleni. Ei pelkästään se, että musiikki viihdyttää eikä edes välttämättä se, että se aikaansaa voimakkaan esteettisen kokemuksen. Vaan että se vetoaa sielun lisäksi myös henkeen.

Hengellinen musiikki, virsien ja laulujen laulaminen, on mielestäni oleellinen osa seurakunnan elämää. Raamatussa on hienoja kohtia tästä aiheesta:

18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.(Ef. 5:18-20)

16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.(Kol. 3:16)

Virrellä on paikka seurakunnan kokouksissa, tällöin se voi rakentaa uskovaisia hengellisesti:

26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.(1. Kor. 14:26)

Näkisin myös, että Jumalalle laulaminen voi toimia lisäksi lähetys- tai evankeliointimielessä. Hengellisten laulujen laulaminen vaikkapa kadulla tai muuten julkisesti voi koskettaa ja tavoittaa ihmisiä sanomallaan.

25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.(Ap. t. 16:25)

Kovasti uskovaisten piireissä on keskustelua aiheuttanut se, minkä tyylistä hengellinen musiikki saa olla ja minkä tyylistä ei. Mitä soittimia saa käyttää, mikä on maailmallista ja synnillistä...

Itse en näe tarvetta rajoittaa tyyliä paljoakaan. Minuun vetoavat vanhat virret samoin kuin nykyaikainen ylistysmusiikki. Kummatkin ovat koskettaneet minua hengellisesti. Sähkökitara ei ole minulle kiellettyjen soittimien listalla, enkä pidä haitariakaan pirunkeuhkoina. En sulje lähtökohtaisesti kaikkea rock-musiikkia hengellisyyden ulkopuolelle, en myöskään rap- tai pop-musiikkia. Minulle merkitsee hengellisessä musiikissa paljon enemmän sanoma kuin tyyli.

Rytminen kappale, jossa on käytetty sähkökitaraa, voi koskettaa syvästi hengellisellä sanomallaan. Toisaalta taas klassinen musiikki voi olla kaunista ja musiikillisesti hyvää, mutta se ei välttämättä kosketa hengellisesti.

En kuitenkaan sano, että esitystavalla ei olisi merkitystä. Minusta maailmallisuus ja maailman liikkeet, tavat ja kuviot näkyvät joissakin hengellisen musiikin piirissä olevissa kappaleissa ikävällä tavalla. En pidä siitä, että hengelliset artistit matkivat maailman tapaa esiintyä, laulaa tai soittaa. Jos jokin ajaa sanoman edelle, ei se mielestäni ole hyvä asia.

Eräs toinen oma mielipiteeni on se, että en koe hirvittävän aggressiivista musiikkia kovin hengelliseksi. Musiikki voi olla liian kovalla ja laulaja karjua mikrofoniin oikein räkäisellä tai käheällä äänellä. Vaikutelma on vihainen ja hyökkäävä. Toivon, että hengellisessä musiikissa saisi olla läsnä tietynlainen arvokkuus, nöyryys ja kunnioitus. Toivon, että Henki saa olla läsnä ja vaikuttaa tahtonsa mukaan.

Hengellisen musiikin erilaisten tyylien ja esitystapojen suhteen saa kuitenkin olla jossain määrin tarkkana, sillä kaikki uskovaiset eivät välttämättä ole niin avoimia musiikin suhteen kuin toiset. Joillekin voi olla loukkaus soittaa tietyntyylistä musiikkia, vaikka se ei sinänsä väärin olisikaan. Silloin tällaisen musiikin soitosta kannattanee pidättäytyä ja rukoilla Jumalaa avuksi, niin että heikot kasvaisivat, ja että osattaisiin menetellä oikeilla tavoilla toisemme huomioon ottaen.

Saakoon Jumala johdattaa hengellisen musiikin säveltämistä, sanoittamista, soittamista ja laulamista. Uskon, että jos Jumala on musiikillinen johtajamme, lopputulos ei voi olla huono, ja hengellinen musiikki voi parhaiten täyttää sen tarkoituksen, mitä varten se on olemassa.

Branhamilaishenkinen tilaisuus

Enpä olisi vielä sinä aamuna arvannut, mihin iltapäivällä päätyisin. En sijoita tätä sen paremmin sarjaan "Yhteysmatkat" kuin "Kohtaamisia uskontojen hämärissä", koska en oikein osaa tällä hetkellä sanoa, miten voisin luokitella sitä, mitä koin. Nauttikaa kuvauksestani ja kommenteistani joka tapauksessa!

Olin sopinut meneväni tapaamaan ystävääni. Automatka paikkakunnalle ei ollut pitkä, ja hieman ennen keskipäivää olin jo perillä. Vietimme jonkin verran aikaa sisällä, mutta lopulta päätimme lähteä ulos kävelylle. Eipä aikaakaan, kun näin kyltin, jossa kerrottiin viiden aikaan olevasta hengellisestä tilaisuudesta. Katsoin kelloa ja totesin, että se oli viittä yli viisi. Emme aikailleet, vaan päätimme lähteä suunnistamaan kohti suuntaa, jossa otaksuimme kokouksen olevan. Kulman takana oli avonainen ovi, ja sisällä näkyi laulava ihmisjoukko. Kysyin, keitähän nämä oikein ovat.

Kyltissä oli lukenut jotain, että tilaisuus ei ole mihinkään kirkkokuntaan sidottu. Jo yksin se herätti mielenkiintoni. Kaverini oli kertonut, että paikkakunnalla ei juuri ollut muita yhteisöjä kuin luterilainen.

Astelimme sisään ja etsimme itsellemme paikat. Huone oli kohtalaisen pieni, ja ihmiset istuivat siellä luokkahuonemaisesti pöytien ääressä. Tilassa ei ollut kovinkaan paljoa viitteitä hengellisyydestä, eräällä hyllyllä oli tosin Virsikirjoja. Edessä soitettiin. Laulu tapahtui keltaisista lauluvihkoista, jotka myös minä ja kaverini saimme.

Silmäni osuivat melko pian kirjaan, joka oli edessämme olevan rivin pöydällä. Kirjassa oli nimi Branham. Ahaa! Voisiko tämä siis olla branhamilainen kokous? Kirjoitin nimen kännykkääni ja näytin kaverilleni.

Ajatus sai vahvistusta, kun eräs mies, joka myös soitti, puhui edessä lyhyesti Aikakirjasta. Hän mainitsi jossain kohtaa sanat "veli Branham". Totesin, että en muistanut kovin paljoa branhamilaisuudesta, joten kokouksen mittaan lueskelin vaivihkaa Wikipedia-artikkeleita siitä ja William Marrion Branhamista, ja annoin kaverinikin lueskella kokouksen aikana.

Wikipedian mukaan kyseessä oli amerikkalainen saarnaaja, joka eli vuosina 1909-1965. Suomessakin mies vieraili vuonna 1950. Branhamilaisiksi kutsutaan hänen seuraajiaan, vaikkakin liikkeen jäsenet ilmeisesti pitävät nimitystä halventavana ja kutsuvat itseään vain kristityiksi.

Erittäin mielenkiintoinen piirre branhamilaisuudessa on järjestäytyneiden kristillisten kirkkojen kritisointi. Muita oppikäsityksiä, joista liike tunnetaan, ovat oppi seitsemästä seurakuntavaiheesta Ilmestyskirjan 2. ja 3. lukujen mukaan, kaste Jeesuken nimeen, niin kutsuttu käärmeen siemen -oppi (jonka mukaan paratiisissa syntiinlankeemus oli luonteeltaan seksuaalinen ja käärme siitti Eevalle Kainin, jonka jälkeläisillä ei ole pelastuksen toivoa, koska he ovat "käärmeen siementä"), sekä modalistisvaikutteinen näkemys Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Näistä opeista monen kohtasin tapahtumassa muodossa tai toisessa.

Kun oltiin laulettu, tuli eteen mies, nähtävästi illan pääpuhuja. Hänen puheensa käsitteli kokonaisvaltaista kääntymystä, lähtöä pois paikasta, jossa harjoitetaan syntiä, sekä elävää suhdetta Jumalaan. Puheessa oli paljon hyvää ja kristillistä ja soisin, että samoista aihepiireistä puhuttaisiin paljon muuallakin. Mies myös puhui selkeästi, joskin välillä jopa hieman aggressiivisen oloisesti, ja hän otti esimerkkihenkilöitä Raamatusta: Aabraham, Pietari ja Paavali. Arvostin suuresti sitä, kun hän sanoi, että he eivät ole tällä paikkakunnalla värväämässä ketään liittymään johonkin. Heidän tavoitteensa liittyi ihmisen iankaikkisuuskohtaloon. Jopa rahan keräämistä he muistaakseni pitivät häpeällisenä evankelisessa kokouksessa.

Kiinnitin kuitenkin huomiotani muutamiin puheen kohtiin. Mies puhui profeetasta, Eliasta, joka oli lähetetty ja mennyt jo pois. Yleensä kristityt pitävät Johannes Kastajaa tuona Eliana. Mutta sain miehen puheista jostain syystä sellaisen kuvan, että hän piti Eliana Branhamia. Hän viittasi profeetasta puhumisen yhteydessä itsestään katsoen oikealle, siellä oli pöydällä ilmaista materiaalia. Kenties Branhamin saarnoja. Mies sanoi, että voi kertoa profeetasta kokouksen jälkeen. Minä selasin nettiä ja Wikipediassa sanottiin, että Branham uskoi olevansa Elia.

Mies arvosteli nykyajan ilmiöitä, kuten liberaaliutta ja menestysteologiaa. Hän mainitsi myös hyvin suoraan, että se, että naiset saarnaavat monissa yhteisöissä, on häpeällinen tapa.

Ehkä huomattavin erikoisuus miehen puheessa oli se, että hän julisti kolminaisuusopin olevan väärä. Mutta ei, älkää käsittäkö virheellisesti: hän vakuutti, että Vanhan testamentin Jahve on Uuden testamentin Jeesus. Vaikka usein kolminaisuusopin kieltäminen voi tuoda ihmisten mieleen Jehovan todistajien oppia muistuttavan käsityksen Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluuden kieltämisestä, ei tämä mies sellaista julistanut sen paremmin kuin kolminaisuuttakaan. Hänen julistuksensa lähenteli modalismia, jonka mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain saman persoonan eri ilmenemismuotoja. Hän siis kielsi Jumalan kolme persoonaa.

Minut sai ajattelemaan vielä miehen puhe kasteesta. Hän korosti hyvin vahvasti sitä, että kasteen tulee olla suoritettu Jeesuksen Kristuksen nimeen. Sain sellaisen kuvan, että hän kehoitti sellaisia henkilöitä, jotka on kastettu esimerkiksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, menemään kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen. Eräs henkilö sanoi käyneensä läpi kolme kastetta, lapsikasteen, helluntailaisen uskovien kasteen (eräänlaista yhdistelmämuotoa "kastan sinut Jeesukseen Kristukseen, nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen"), ja lopulta kasteen Jeesuksen nimeen. Puhuja sanoi jotain, että Jeesukseen Kristukseen ihminen ei voi kastaa, ja antoi ymmärtää, että Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimi, johon Jeesus käski Evankeliumissa Matteuksen mukaan kastaa, on Jeesus. Apostolien teoissahan kerrotaan nimen omaan kasteesta Jeesuksen Kristuksen tai Herran Jeesuksen nimeen, vaikka Evankeliumissa Matteuksen mukaan annettu käsky lieneekin ollut Jeesuksen nimeen kastavien kastajien muistissa. Itse pidän myös parempana kastetta Jeesuksen nimeen, vaikkakaan en ole varma, voinko todella sanoa kastetta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pätemättömäksi, saati sitten käydä itse uudella kasteella (minut on kastettu "yhdistelmämuodolla"). Jumala puhukoon minulle ja muillekin tämän asian suhteen.

Tilaisuudessa tuotiin rukousaiheita, joiden puolesta sitten rukoiltiin. Eräs henkilö ilmaisi ennen lähtöään puhujalle ilmeisen erimielisyytensä tämän naissaarnaaja-puheista, ja hänenkin puolestaan rukoiltiin hänen lähtemisensä jälkeen. Puhuja muistaakseni puolustautui sanomalla, että ei ole kyse miesten ja naisten eriarvoisuudesta, vaan siitä, että Jumala on säätänyt tietyn järjestyksen.

Tilaisuus läheni loppuaan ja juttelimme hetken aikaa erään kanssa. Kaverini kuitenkin koki, että haluaa tuoda muutamia asioita esille ja menikin hetken päästä puhujan luo. He istuutuivat alas ja minä menin katsomaan materiaalia, jonka puoleen mies oli viitannut profeetasta puhumisen yhteydessä. Branhamin nimihän siellä silmiin osui.

Suunnilleen kaikki huoneessa olijat alkoivat kuunnella kaverini ja puhujan välistä keskustelua kolminaisuudesta. Kaverini esitti, että Jeesuksen ja Isän välillä on oltava jonkinlainen eroavaisuus, sillä jos ei olisi, niin mitä esimerkiksi silloin tapahtuu, kun Jeesus puhuu Isän kanssa Raamatussa? Onko tällöin kyseessä eräänlainen vatsastapuhuminen? Puhuja esitti, että Jeesuksen omien sanojen mukaan se, joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän, ja että Raamatun mukaan Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa. Hän myös mielestäni hyökkäsi ikään kuin kolminaisuusopin ohi vastustaessaan sitä, että Pyhä Henki, kolmas persoona, olisi uhrannut Jeesuksen, toisen persoonan, Isälle, ensimmäiselle persoonalle. Kaverini ilmaisi, että vaikutti samoin hämmentävältä ajatella, että Jumala olisi uhrannut itsensä itselleen itsensä vuoksi.

Itseäni modalismi ei oikein vakuuta, sillä mielestäni Raamatusta käy selkeästi ilmi, että Isä on Poikaa tietyssä mielessä suurempi, että Isällä ja Pojalla voi tietyssä mielessä olla erilaiset tahdot, ja muutenkin se, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jotenkin erilaisia tai erillisiä. Kallistun sen puolelle, että he ovat persoonia kukin.

Kysyin itsekin puhujalta jotain, nimittäin sen, uskoiko hän Branhamin olevan se Elia. Hän sanoi jotenkin siten, että uskoi Elian hengen olleen Branhamissa. Samoin tämä henki oli ollut Johannes Kastajassa, ja ymmärsin, että tulisi vielä olemaankin Ilmestyskirjan säkkipukuisessa todistajassa tulevaisuudessa juutalaisia varten. Hän mainitsi Raamatun kohdan, jossa Jeesus sanoo: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen." Hän ilmeisesti ajatteli, että vielä Jeesuksenkin aikana Elia oli tulossa, eli että Jeesus olisi viitannut myös johonkuhun toiseen kuin Johannes Kastajaan. Kuten kaverini myöhemmin minua muistutti, Raamatun kohta jatkuu näin:

12 Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä."
13 Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Matt. 17:12-13)
Minusta näyttää siltä, että Jeesus kuitenkin puhui Johannes Kastajasta. Mutta jokainen koetelkoon itse puhujan käsitystä.

Hän kertoi minulle vielä, milloin ja miten oli itse kokenut Branhamin profeetaksi. Sain käsiini kaksi CD:tä ja paksun kirjan William Branhamin elämästä. Myös kaverini oli ottanut materiaalia mukaansa, ja pian päätimmekin lähteä. Juttelimme kokemuksestamme.

Kaverini tuumasi, että olimmekohan löytäneet Suomen viimeiset branhamilaiset. En ole paljoakaan törmännyt tähän liikkeeseen maassamme ja oletan, että se on suhteellisen marginaalinen ryhmä. Sain tilaisuudessa sellaisen kuvan, että tietyt henkilöt kävivät pitämässä tällaisia tilaisuuksia ympäri maata. Sitä, miten laajaa tai säännöllistä tämä työ on, en tiedä. Mutta nyt tiedän ja muistan hieman enemmän Branhamista ja hänen seuraajistaan sekä heidän hengellisyydestään. Olen kiitollinen siitä, että minulle suotiin omakohtainen kokemus, sillä omin aistein aistittu tapahtuma rikastuttaa eri tavalla kuin kirjatieto.
Nähtäväksi jää, tulenko uudelleen kosketuksiin näiden ihmisten ja käsistysten kanssa, ja milloin syvennyn – jos syvennyn – saamaani materiaaliin.

Sök efter sanningen

Olen miettinyt, että alkaisin julkaista blogissani myös muuta kuin suomenkielistä materiaalia. Osaan kohtuullisen hyvin englantia ja ruotsia, joten olisi kivaa tehdä aluevaltauksia näillä kielillä. Tässäpä nyt alkajaisiksi ruotsiksi kirjoittamani tarina pienin korjauksin. Kyseessä on tehtävä, jonka tein opiskellessani aiemmassa opiskelupaikassani.

Jos ajattelette, miksi käytin niin monia lukusanoja: se oli osa tehtävää.

Antakaa mahdolliset virheeni anteeksi!

Jag har tänkt att jag skulle börja offentliggöra också material på andra språk än finska i min blogg. Jag talar ganska väl på svenska och på engelska, så skulle det vara kul att göra inmutningar på de här språken. Jag ska börja med den här berättelsen som jag har skrivit på svenska med små korrigeningar. Den är en uppgift som jag gjorde när jag studerade vid min tidigare högskola.

Om ni tänkar varför jag använde så många antal ord: de var en del av uppgiften.

Förlåt minä möljiga missar!


Sök efter sanningen


Den följande berättelsen är fiktiv.

Det var en gång när hälften av studerandena vid Akademien började forska filosofi och logik. Livsverket av filosof som hade levat på 1800-talet inspirerade dem. De ville hitta den absoluta sanningen genom sina vetenskaper. De drömde att allt skulle bli bättre med den här sanningen, de skulle kontrollera allt och hjälpa alla, till exempel den tredje världen. Därifrån flyttade ju hundratals flyktingar eftersom de fruktade krig. Forskarna tänkte att de skulle kunna lösa alla problem i framtiden med sanningen.

Så funderade de. De arbetade med sina hjärnor och sina kunskaper. De grundade en vetenskaplig organisation och fick hälften miljon medlemar under fem år. Var tredje vecka samlade forskarna, som var kallade ”den första delen” i sin skola klockan halv sex och delade ut sina resultat. Projektet blev populärt. Forskarena använde fem miljoner kronor till sin undersökning.

Tiden led. Först en sjättedel gav upp, sen fyra femtedelar. Bara somliga fortsatte. En av dem var Matthias Granström som hade varit med för ett och ett halvt år. Den här unga mannen skulle hitta någonting väldig.

Den var den sjätte december. Matthias var i sitt arbetsrum med sin assistent Oleg. Matthias tänkte metafysiska teorier som han hade läst.

”Har du funderat att påståendet ’det finns ingen sanning’ måste logiskt vara osannt?” sade Oleg. ”Om man säger att det finns ingen sanning, satsen avbryter sig själv.”

”Den där uppfattade jag redan för tre månader sedan!” sade Matthias. ”Det finns en sanning. Jag kan hitta den. Vetenskapet ska vinna! Med det kan jag bevittna absolut sanningen en dag.”

”Ja, och ingen kan ifrågasätta den”, sade Oleg.

”Javisst.”

Matthias tittade ut genom fönstret.

”Varför inte?” frågade han. Oleg såg förvånad ut. Matthias fortsatte: ”Varför kan man inte ifrågasätta vetenskapet? Är det inte människans uppfinning? Har människan inte uppfann den vetenskapliga metoden? Vem säger att vetenskapliga metoden berättar den absoluta sanningen?”

Klockan var kvart i elva. Då, på 1990-talet, hittade han sitt genombrott: vetenskapet inte nödvändigtvis kunde berätta sanningen om allt. Det här fyndet gjorde han i 25-årsåldern. Hans värld rasade när han ifrågasatte den vetenskapliga metoden. Han kunde ha gett upp men han ville hitta sanningen. Bara visste han inte hur.

Det fanns ingen grund i hans forskning. Han tyckte att han kunde ifrågasätta allt, så kände det omöjligt att hitta den absoluta sanningen. Han blev sjuk.

Den nästa stora saken hände när Matthias var på en vetenskaplig konferens som arrangerades vart tredje år. Där läste han om Ludvig Wittgenstein, som hade satt: ”Världens mening måste ligga utanför världen.” (Wittgenstein). Heureka.

Han funderade igen och tänkte att sanningen inte kan vara i världen. Den tvang honom att tänka på ett nytt sätt. Ett par månader led. Sen, en dag, klockan sju över åtta, hittade han den.

Den trettonde mars, vid niotiden på kvällen stod han på järnvägstationen med Oleg. De talade. Sen måste Matthias gå. Han gick till tågets dörr och sade: ”Varför vill du inte komma och följa?”

”Om allt vad du sade inte grundar sig på vetenskapet, jag vill inte veta om det”, sade Oleg.

”Synd. Du vet ju att man kan ifrågasätta nästan allt. Det är sant, du kan ifrågasätta min väg. Men varför ifrågasätter du inte alla andra saker? Jag tycker att vetenskapet grundar sig på antaganden. Du måste anta. Nej, jag skulle säga bättre: du måste tro. Jag tror att jag har hittat sanningen. Lika som de här vännerna. Men du sade att du inte vill veta om det.”

”Ja. Inte nu. Farväl, Matthias.”

”Hejdå.”

Så avreste han från staden med sina vänner. Det fanns ett fyrtiotal passagerare som hade varit forskare men nu var de något annat. Så åkte de bort med sanningen som var inte från den här världen.

 

Lähde

Wittgenstein. WWW-dokumentti. http://www.filosofi.gotland.se/wittgens.htm. Luettu 28.4.2013.

Hengellisen slangin sanasto

Sain intoa tehdä sanaston, jossa pyrin tuomaan esille selityksiä lukuisille niin kutsutun "kaanaan kielen" tai hengellisen slangin sanoille, termeille ja käsitteille. Uskovaiset voivat toisinaan puhua tavalla, jota uskonelämää elämätön ihminen ei välttämättä ymmärrä tai käsitä oikein. Sanastoni on tarkoitus auttaa ymmärtämään tätä värikästä slangia. Olen käyttänyt apuna lähteitä, mutta joissain tapauksissa selitykset perustuvat myös omaan kokemusmaailmaani. Niinpä sanastoa ei kannata välttämättä ottaa yleispätevänä tai täysin tarkkana, vaan lukea erään uskovaisen selityksenä.

Olen tietoinen siitä, että kyseisestä aiheesta on ilmeisesti jo tehty kirja. Mutta koen, että on tarvetta saattaa sanasto saataville myös Internetissä. Tämä sanasto saattaa täydentyä ajan myötä ilman erillistä editointi-ilmoitusta, kun mieleeni tulee tai jos kohtaan uusia sanoja tai termejä.


Sanasto

Abba - Isää tarkoittava sana, jolla viitataan Jumalaan

Aktio - Tapahtuma, jossa uskovaiset menevät julistamaan evankeliumia ja kertomaan ihmisille Jeesuksesta

Alkukirkko - ks. Alkuseurakunta

Alkuseurakunta - Sana, jolla viitataan yleensä ainakin ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikoina olemassa olleeseen seurakuntaan, josta Apostolien teoissa ja Uuden testamentin kirjeissä paljon kerrotaan. Yleensä alkuseurakuntaan viitataan ihaillen ja sitä voidaan pitää seuraamisen arvoisena esikuvana nykyisille uskoville.

Alttari - Mikäli olen ymmärtänyt oikein, sanalla luultavasti tarkoitetaan hieman eri asioita puhujasta tai suuntauksesta riippuen. Vanhassa testamentissa mainitaan alttarit, joisa tunnetuimpia lienee polttouhrialttari, joka oli ilmestysmajan läheisyydessä. Myös suitsutusalttari mainitaan, samoin Jumala saattoi käskeä ihmisiä tekemään alttareita kivistä ja maasta. Alttarit liittyivät usein nimenomaan uhraamiseen. Nykyaikana esimerkiksi evankelis-luterilaisessa kirkossa alttarilla viitataan pöytään, joka sijaitsee kirkon päätyosassa, ja jolla ehtoollisaineet siunataan. Esimerkiksi helluntaiherätyksessä tai Vapaakirkossa ei tällaista pöytää kuitenkaan yleensä ole. Tästäkin huolimatta alttarista voidaan niissäkin puhua. Yleinen sanonta on "alttari on avoinna", mutta tällä ei juurikaan viitata ehtoolliseen, vaan siihen, että eteen saa mennä polvistumaan polvistumiskaiteelle sitä varten, että joku tulee rukoilemaan ihmisen puolesta tai siunaamaan häntä. En tiedä, viitataanko näissä suuntauksessa alttarilla nimenomaan polvistumiskaiteeseen. Esimerkiksi luterilaisuuden piirissä olen kuullut näitä kaiteita kutsuttavan nimenomaan polvistumiskaiteiksi. Ortodoksinen kirkko muodostaa vielä oman ryhmänsä: siellä alttariksi voidaan nimittää koko ikonostaasin eli ikonien täyttämän seinän takaista aluetta yleensä kirkon päädyssä.

Alttarikutsu - Yleensä joidenkin vapaiden suuntien (ks. Vapaat suunnat) piirissä tällä tarkoitetaan kokouksessa (ks. Kokous) esitettävää kutsua mennä salin eteen esimerkiksi syntisen rukousta (ks. Syntisen rukous) rukoilemaan.

Amen - Sana, joka tarkoittaa samaa kuin "Totisesti". Sanotaan yleensä rukouksen lopussa, mutta vaikkapa Vapaakirkossa tai helluntaiherätyksessä taikka muussa karismaattisemmassa (ks. Karismaattinen liike) tilaisuudessa olevat ihmiset toisinaan huutavat tämän sanan, kun puhuja sanoo jotain, johon he yhtyvät. Sanaa voidaan sanoa samassa tarkoituksessa myös normaalissa keskustelussa.

Antikristus - Kristuksen vastustaja. Sanalla voidaan viitata maailman lopun aikojen lähestyessä tulevaan tiettyyn pahaan olentoon, mutta myös yleensä ottaen Kristuksen vastustajiin. Täten kannattanee erottaa toisistaan tietty lopun aikojen Antikristus ja muut antikristukset. Raamattu 1933/38-käännöksessä antikristus-sanaa käytetään ainakin jälkimmäisistä. Lähde: Raamattu.uskonkirjat.net.

Apologetiikka - Uskon puolustamista. Kristillinen apologetiikka esittää usein perusteita ja argumentteja kristinuskon puolesta. Uskon puolustajaa voidaan nimittää apologeetaksi.

Apostoli - Virka seurakunnassa. Tunnetuimpia viran haltijoita lienevät Jeesuksen kaksitoista opetuslasta, joille Hän antoi apostolin nimen, sekä Paavali. Apostolin työhön näyttää alkuseurakunnan (ks. Alkuseurakunta) aikana liittyneen paikasta toiseen kulkemista, evankeliumin julistamista ja vanhimpien (ks. Vanhin) valitsemista seurakuntiin. Useissa kirkkokunnissa ei nykyaikana ole apostolin virkaa samassa mielessä kuin alkuseurakunnassa, ja onkin mielenkiintoista, miten apostolit on korvattu vai onko heitä jossain.

Armolahja - Termillä viitataan usein ainakin kohdassa 1. Kor. 12:8-10 mainittuun Hengen vaikuttamaan lahjojen joukkoon, joka sisältää sellaiset armolahjat kuin viisauden sanat, tiedon sanat, usko, terveeksitekemisen lahjat, lahja tehdä voimallisia tekoja, profetoimisen lahja, lahja arvostella henkiä, eri kielillä puhumisen lahja ja lahja selittää kieliä. Tämän lisäksi armolahjoiksi luetaan toisinaan myös kohdassa Room. 12:6-8 mainitut lahjat sekä lukuisien muiden kohtien ilmaisemia lahjoja, joidenkuiden mukaan Raamattu ei edes kerro kaikkia armolahjoja. Kaikkia armolahjoja ei välttämättä ole kaikilla uskovaisilla, vaan Henki jakaa kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. Erityisesti kielilläpuhuminen on vapaissa suunnissa hyvin yleistä, ja profetoimista, tiedon sanoja, viisauden sanoja ja terveeksitekemisen lahjojakin kokemukseni mukaan ilmennee jonkin verran. Sen sijaan en ole välttämättä niin paljoa nähnyt voimallisia tekoja, kielten selittämistä ja lahjaa arvostella henkiä.

Autuas - Sana, joka tarkoittaa siunattua tai onnellista. Lähde: Thayer's Greek Lexicon.

Baabelin portto - ks. Babylonin portto

Babylonin portto - Termi, jolla viitataan ilmeisesti Johanneksen ilmestyksen 17. luvussa esiintyvään porttoon, joka istuu pedon selässä, ja jonka otsaan on kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". Käsitetään vertauskuvaksi siitä suuresta kaupungista, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus. Babylonin portto on selkeästi Kristuksen vastainen voima tai taho, ja monet lienevät pohtineet, mikä se konkreettisesti on.

Eikkari - Ei-uskovainen, ei-kristitty

Eksegetiikka - Termillä viitataan yleensä Raamatun tutkimukseen ja selittämiseen, raamatunselitysoppiin. Lähde: http://www.suomisanakirja.fi/eksegetiikka

Ennaltamäärääminen - ks. Predestinaatio

Epäjumala - Sana, jolla tarkoitetaan muita jumalina palvottuja tahoja kuin Raamatun Jumalaa, mutta myös asiaa, joka tulee ihmiselle ikään kuin jumalaksi Jumalan tilalle.

Esirukous - Rukousta jonkun muun ihmisen tai jonkin asian puolesta

Esirukouspalvelu - Sanalla viitataan yleensä hengellisen tilaisuuden aikana, esimerkiksi sen loppuosassa olevaan palvelumuotoon, jossa esirukouspalvelijat ovat käytettävissä rukoilemaan halukkaiden asioiden puolesta. Toisinaan halukkaan on mahdollista mennä salin etuosaan ja polvistua polvistumiskaiteelle ja sitten joku tulee rukoilemaan henkilön tai hänen asiansa puolesta. Joskus rukoilija laittaa kätensä eteen tulleen henkilön päälle.

Etsikkoaika - Yleensä ei-uskovan ihmisen elämässä oleva ajanjakso, jossa Jumala kutsuu häntä tekemään parannuksen (ks. Parannus, parannuksenteko) ja uskomaan (ks. Usko ja Tulla uskoon).

Evankeliointi - Toimintaa, jossa julistetaan ei-uskoville evankeliumia

Evankeliumi - Ilosanoma. Jeesus on kuollut ihmisten puolesta sovittaen heidän syntinsä. Joka tekee parannuksen (ks. Parannus, parannuksenteko) ja uskoo (ks. Usko) Jeesukseen, uudestisyntyy (ks. Uudestisyntyminen) ja pelastuu (ks. Pelastus). Hän saa tällöin iankaikkisen elämän eikä joudu kärsimään sitä rangaistusta, jonka olisi joutunut kohtaamaan anteeksisaamattomien syntiensä takia. Evankeliumi on annettu kristityille julistettavaksi. Sanalla evankeliumi voidaan viitata myös johonkin Uudessa testamentissa olevista neljästä kirjoituksesta, jotka ovat yleensä järjestetyt Uuden testamentin alkuun.

Evankelista - Virka tai tehtävä seurakunnassa. Evankelistan toiminnassa lienee keskeistä evankeliumin julistaminen. Nykyään voidaan puhua laulaja-evankelistoista (yleensä puhumisen lisäksi laulavat hengellisiä lauluja) ja kiertävistä evankelistoista, jotka voivat kiertää ympäriinsä ja käydä kirkoissa puhumassa esimerkiksi herätyskokouksissa. Evankelistan puheet saattavat nykykielenkäytössä olla sekoittuneet enemmän tai vähemmän hengelliseen opetukseen ja opettajan (ks. Opettaja) tehtävään.

Farisealaiset - ks. Fariseukset

Fariseukset - Jeesuksen aikainen uskonnollinen lahko, jonka ohjelma oli Ison Raamatun Tietosanakirjan mukaan "tehdä totta uskonnosta". Fariseukset kuitenkin esitetään Raamatussa yleensä Jeesuksen vastustajina. Fariseuksiin liitetään uskovien keskuudessa muun muassa seuraavia piirteitä: tekopyhyys, teeskentely, ihmisen oman voiman korostaminen, perinteet ja perinnäissäännöt ja kohtuuttoman suurien uskonnollisten vaatimusten esittäminen ihmisille. Monet näistä piirteistä löytyvät Raamatusta Jeesuksen itsensä ilmaisemana. Jeesuksen tiedetään käyttäneen "kovaa" kieltä puhuessaan fariseuksia vastaan.

Halleluja - Wikipedian mukaan erään heprean sanan translitterointi, joka tarkoittaa: Kiittäkää Jahia. Jah on lyhenne Jumalan nimestä. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Halleluja

Hengellinen laulukirja - Vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat) käytössä oleva laulukirja

Hengellä täyttyminen - Käsitteellä yleensä viitataan erityiseen hengelliseen kokemukseen ihmisen elämässä, jolloin hän täyttyy Pyhällä Hengellä. Hengellä täyttymisen jälkeen voi ilmetä esimerkiksi profetoimista, kielilläpuhumista tai Jumalan sanan rohkeaa puhumista.

Henkikaste - ks. Kaste Pyhällä Hengellä

Henkivallat - Termillä viitataan yleensä nimenomaan pahan henkimaailman olentoihin, jotka voivat aikaansaada epäterveitä ilmiöitä ja aiheuttaa pahoja asioita.

Herra Sebaot - Jumalasta käytetty nimitys, viittaa ilmeisesti Jumalaan armeijoiden Herrana

Herätys - Termi, jolla tarkoitetaan sitä, että ihmisiä tulee paljon uskoon esimerkiksi jollain alueella.

Hoosianna - Wikipedian mukaan alun perin hepreankielinen ilmaus, joka merkitsee: "oi auta" tai "pelasta". Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoosianna

Iso Kirja - Keuruulla sijaitseva monipuolinen helluntailaishenkinen koulutus- ja konferenssikeskus. Iso Kirja -opistossa voi opiskella eri linjoilla. Juhannuskonferenssi (ks. Konffa) järjestetään Isossa Kirjassa. Lähteet: http://www.isokirja.fi/ ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso_Kirja

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous - Evankeliumin Johanneksen mukaan lukuun 17 sisältyvä Jeesuksen puhe Isälleen.

Jumalan Karitsa - Jeesuksesta käytetty nimitys. Myös juuri ennen ehtoollista laulettavan hymnin nimi luterilaisessa ja katolisessa kirkossa.

Jumalan Sana - Nimitystä käytetään sekä Jeesuksesta että Raamatusta, tosin "Sana" kirjoitetaan toisinaan isolla, toisinaan pienellä alkukirjaimella.

Jumis - Jumalanpalvelus

Kahden tien kulkija - ks. Kulkea kahta tietä

Kaitsija - Eräs seurakunnan virka, joka ilmeisesti on alun perin sama virka kuin vanhin ja paimen. Kriteerejä seurakunnan kaitsijan viranhoitajalle mainitaan kohdissa 1. Tim. 3:2-7 ja Tiit. 1:5-9. Sanalla voidaan viitata myös Jeesukseen. Ks. myös Paimen ja Vanhin.

Karismaattinen liike - Kristillinen liike, jolle on ominaista Pyhän Hengen, armolahjojen (ks. Armolahja) ja kokemuksellisen uskon korostaminen. Karismaattisuutta esiintyy perinteisesti merkittävästi ainakin vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat) mutta myös esimerkiksi luterilaisuuden ja katolisuuden sisällä on omat karismaattiset piirinsä.

Kaste Pyhällä Hengellä - Myös "Pyhän Hengen kaste" tai "Henkikaste". Riippuu sanojasta, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Havaintojeni mukaan on olemassa kolme päänäkemystä. 1. Kaste Pyhällä Hengellä on sama kaste kuin kaste vedellä tai tapahtuu samaan aikaan. (Tämä lienee luterilaisin näkemys.) 2. Kaste Pyhällä Hengellä on uudestisyntymästä (ks. Uudestisyntyminen) erillinen tapahtuma, yleensä sen jälkeinen hengellinen kokemus, joka voi ilmetä esimerkiksi kielilläpuhumisena. Olen itse ymmärtänyt (toivottavasti oikein?), että tämän näkemyksen kannattajat usein viittaavat Pyhän Hengen kasteella siihen, kun henkilö täyttyy ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä (ks. Hengellä täyttyminen). 3. Kaste Pyhällä Hengellä tapahtuu samaan aikaan kuin uudestisyntyminen, ja on eri asia kuin Hengellä täyttyminen ensimmäistä kertaa. Tämän näkemyksen voi erottaa näkemyksestä 1. se, että näkemykseen 3. uskova ei useinkaan havaintojeni mukaan usko, että uudestisyntyminen tapahtuisi kasteen vedellä aikana, mihin luterilaiset yleensä uskovat.

Kehällinen asia - Jostakin vähemmän keskeiseksi katsotusta, ei-ytimessä olevasta asiasta käytetty nimitys. En tiedä, onko kyseessä pelkästään hengellisessä kielenkäytössä esiintyvä sana, mutta hengellisissä piireissä se esiintyy kohtalaisen usein. Näkemykset siitä, mitkä asiat kristillisessä uskossa katsotaan keskeisiksi ja mitkä kehällisiksi, voivat vaihdella suurestikin. Tämän vuoksi toisistaan erkaantuneiden kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen on ajoittain hankalaakin pyrkiä kohti uutta ykseyttä: kristityt ovat huomattavan erimielisiä siitä, mistä asioista voidaan joustaa ja mitkä ovat luovuttamattomia.

Kiitosaihe - Jos jollekulle on tapahtunut jotain, mistä hän haluaa tuoda Jumalalle kiitoksen, esimerkiksi rukousvastaus, hän voi tällöin tuoda asian julki toisille esimerkiksi hengellisessä tilaisuudessa tai raamattupiirissä "kiitosaiheena", jonka puolesta sitten voidaan yhdessä rukoilla. Joissakin tilaisuuksissa saatetaan jossain vaiheessa myös erikseen kysellä, onko kellään kiitosaiheita, joita he haluavat tuoda julki.

Kilvoittelu - Ison Raamatun Tietosanakirjan mukaan: "Paavali vertaa useaan otteeseen kristityn elämää kilpailemiseen, esim. kilparadalla juoksemiseen, 1 Kr 9:24-27. Yhtä määrätietoisesti kuin urheilija valmentautuu kilpailuun, on kristityn pyrittävä valvomaan itseään – – saadakseen katoamattoman seppeleen."

Kirkkokuri - Määrittelisin tämän tietynlaiseksi seurakunnan hengellisen tilan tarkkailuksi ja toimenpiteisiin ryhtymiseksi, jos huomataan esimerkiksi lihallisuutta (ks. Lihallisuus) tai syntiä. Esimerkiksi jos joku alkaa hyväksyä elämässään syntiä ja yhä enemmän tehdä jatkuvasti syntiä, on kristityn velvollisuus rakkaudellisesti puuttua asiaan ja nuhdella. Myös seurakunnan keskuudesta poistaminen on tietyissä tilanteissa raamatullista. Kirkkokuria ei kenties enää nykyaikana harjoiteta niin paljon ja tiukasti kuin ennen, toki yhteisöstä riippuen.

Kokous - Tällä sanalla nimitetään etenkin vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat) ja karismaattisessa liikkeessä (ks. Karismaattinen liike) yleensä uskovien yhteisöjen tilaisuuksia, yhteen kokoontumisia. Kokouksia on erilaisia, voi olla esimerkiksi sunnuntaikokouksia, rukouskokouksia, telttakokouksia tai herätyskokouksia.

Konffa - Juhannuskonferenssista käytetty nimitys. Helluntailainen Juhannuskonferenssi järjestetään Keuruun Isossa Kirjassa (ks. Iso Kirja) juhannuksen tienoilla.

Korvasyyhy - Ilmeisesti jakeeseen 2. Tim. 4:3 perustuva ilmaus, jolla viitataan siihen, että ihmiset haalivat itselleen omien himojensa mukaan, "korvasyyhyynsä", opettajia, jotka puhuvat sen, minkä ihmiset haluavatkin kuulla. Näin tavallaan vältellään ehkä kivuliaankin kuuloista totuutta.

Kräsä - Kansan Raamattuseurasta käytetty nimitys. Kansan Raamattuseura toimii luterilaisen kirkon sisällä Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan. Se on moninaisia työmuotoja sisältävä palvelujärjestö. Lähde: http://www.nuoret.fi/nuoret/krs_nuorisotyo

Kulkea kahta tietä - Ihmisen voidaan sanoa kulkevan kahta tietä, kun hän ei ole kokosydämisesti antautunut Jeesukselle ja Hänen seuraamiselleen, vaan on ikään kuin toinen jalka maailmassa (ks. Maailma). On kuitenkin eri asia, onko kahdella eri tiellä samanaikaisesti kulkeminen todella hengellisesti mahdollista: kahden tien kulkijoita pidetään usein nimityksestä huolimatta kokonaan maailman ihmisinä, sillä usein korostetaan kokosydämisen Jeesukselle antautumisen olevan ainoa keino kulkea "taivastietä".

Kultainen sääntö - Täksi nimitetään Raamatusta  ja monien maailman uskontojen ja kulttuurien piiristä löytyvää ajatusta: "Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille." (Luuk. 6:31)

Kuunteleva rukous - Nuotan mukaan kuunteleva rukous on tietynlaista profetointia, ja sen kulku voi olla suunnilleen seuraavanlainen: ryhmä siunaa vetäjän johdolla yhden ihmisen. Kädet voidaan asettaa sen päälle, jota siunataan. Sitten odotetaan pari minuuttia hiljaa. Kuuntelun jälkeen annetaan ryhmäläisille tilaa kertoa, mitä heidän mieleensä nousee, esimerkiksi Raamatun kohtia, lauluja, tuntemuksia ja mielikuvia. Rukoiltava voi kertoa, kokeeko asioita omakseen ja sitten hänet vielä siunataan. Lähde: http://nuotta.com/nuotta/92008-nuotta/jukka-jamsen-rohkaisee-kuuntelevaan-rukoukseen.html

Lainalaisuus - Tila, jossa ihminen on lain alla sen sijaan, että olisi armon alla. Lain alla olevan ihmisen tekoja arvioidaan moraalisesti Jumalan antaman lain, käskyjen ja säädösten valossa ja hänet myös tuomitaan lain mukaan lain rikkomisesta, synnistä, ellei hän tule uskoon Kristukseen, joka on kärsinyt rangaistuksen Hänen puolestaan. Raamatun mukaan ennen kuin ihminen uskoo Kristukseen, hän on lain alla, mutta uskon tultua hän ei enää ole lain alainen, vaan uudessa, Jumalan armon alaisessa tilassa. Toisinaan hengellisissä piireissä saatetaan tietyntyyppisistä ihmisistäkin sanoa, että he ovat lain alla. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen yrittää omin teoin kelvata Jumalalle. Ks. myös Laki, Lakihenkisyys, Omassa voimassa ja Tulla uskoon.

Laki - Tällä sanalla usein viitataan viiteen Mooseksen kirjaan eli Tooraan ja niiden sisältämiin käskyihin. Myös Kymmenestä käskystä voidaan käyttää laki-sanaa.

Lakihenkisyys - Hengellisissä piireissä saatetaan nimittää lakihenkiseksi sellaista ihmistä, joka yrittää itse omilla teoillaan kelvata Jumalalle, eikä ymmärrä, että hän voi kelvata vain Jeesuksen tekemän työn ansiosta. Jeesus eli itse synnittömän maanpäällisen elämän, sovitti ihmisten synnit ja kärsi niistä ihmisille kuuluvan rangaistuksen. Täten ihminen ei voi kelvata omilla teoillaan Jumalalle, sillä hänen omat tekonsa ovat pahat. Lakihenkisyys vaivaa monia uskovaisia ihmisiä etenkin uskonelämän alkuvaiheessa, ennen kuin he ymmärtävät syvästi omalle kohdalleen, mitä vanhurskaus (ks. Vanhurskaus) on. Lakihenkisyyttä saatetaan käyttää tietyissä yhteyksissä ainakin melkein samassa merkityksessä kuin lainalaisuuttakin. Ks. myös Laki ja Lainalaisuus.

Leiviskä - Wikipedian mukaan leiviskä on Itämeren alueella ja Skandinaviassa käytetty vanha massan yksikkö. Sana leiviskä esiintyy Raamattu 1933/38 -käännöksessä lukuisia kertoja, leiviskäksi on käännetty ainakin sanaa ταλαντον [talanton] eli talentti, joka oli vanhalla ajalla sekä painoyksikkö että suuri rahayksikkö. Talentti lieneekin parempi käännös kuin leiviskä. Joka tapauksessa sana leiviskä on vakiintunut hengellisessä kielenkäytössä ja sillä viitataan erään Jeesuksen vertauksen (Matt. 25:14-30) perusteella yleensä ihmisen elämäänsä saamiin lahjoihin, joita tämän ei tule piilottaa, vaan hyödyntää niitä hyvän aikaansaamiseksi. Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Leivisk%C3%A4_(mittayksikk%C3%B6)

Lihallisuus - Hengellisessä merkityksessä lihalla tarkoitetaan eräänlaista lajivastakohtaa hengelle. Hengellisyys on lähtöisin Hengestä, mutta ilman Henkeä oleva ihminen on synnin hallitseman lihan määräämä. Lihan voidaan nähdä merkitsevän maallista elinpiiriä taivaallisen elinpiirin vastakohtana tai synnillistä elinpiiriä elämän Kristuksessa vastakohtana. Samoin se voi merkitä ihmisen syntistä olemusta. Syntisten himojen ja halujen mukaan toimivan ihmisen voidaan sanoa toimivan lihallisesti. Sanaa liha käytetään Raamatussa kuitenkin myös muissa, positiivisemmissakin merkityksissä. Lähteenä käytetty: Iso Raamatun Tietosanakirja.

Maailma - Hengellisissä piireissä maailma on yleensä negatiivinen ilmaus, jolla tarkoitetaan usein sanan perusmerkityksen lisäksi eräänlaista Jumalan vastavoimaa. Maailma on turmeltunut, synnin ja laittomuuden temmellyskenttä, "maailmallinen" ihminen on tämänpuoleisesta todellisuudesta Jumalan sijaan kiinnostunut, maailman himojen pyöriteltävissä oleva ihminen. Uskovaiset voivat sanoa olleensa ennen uskoontuloaan "maailmassa", ja uskoontulon jälkeenkin he voivat kertoa mahdollisista kausista, jolloin he ovat suistuneet taas takaisin maailmaan ja hiipuneet hengellisesti.

Maailmallinen - ks. Maailma

Maatis - Maata näkyvissä -festarit. Tämä tapahtuma on suunnattu nuorille ja se järjestetään Turussa vuosittain. Järjestäjinä on muun muassa SLEYn nuorisotyö. Ohjelmaan kuuluu mm. gospelia, pienryhmäluentoja nuorille ajankohtaisista asioista, jumalanpalveluksia ja yleistä hauskanpitoa. Ks. myös SLEY.

Messiaaninen juutalainen - Tällä viitataan yleensä kristinuskon omaksuneeseen juutalaiseen.

Missio - Yleensä lähetystyöhön liittyvä sana, jonka miellän viittaavan kristittyjen tehtävään julistaa evankeliumi kaikille kansoille.

Olla kylmällä paikalla - Sanonta, jonka merkitys ei ole minulle täysin selvä, mutta veikkaisin sen tarkoittavan sitä, että uskova, joka on aiemmin ollut uskossaan palava ja antaumuksellinen, on "viilennyt" ja taantunut ja sen seurauksena "kylmällä paikalla".

Omassa voimassa - Kielteisen kaiun omaava sanonta, jota usein käytetään opetettaessa ihmisen omien tekojen ja ponnistusten riittämättömyydestä pyrittäessä kelpaamaan Jumalalle tai elämään oikeanlaista uskonelämää. Yksin ihminen ei pysty saamaan aikaan mitään hengellisestä hyvää, siihen tarvitaan Jumalan voimaa. Monet jopa korostavat, että omassa voimassa ei tulisi tehdä mitään, vaan Jumala on se, joka aikaansaa kaikki hyvät teot uskovan elämässä. Usein kuitenkin jätetään täsmentämättä, miten ajatus toimii käytännön elämässä ja suhteessa ihmisen kokemusmaailmaan. Ks. myös Omavanhurskaus.

Omavanhurskaus - Hurskautta, johon ihminen pyrkii omilla saavutuksillaan ja teoillaan, esimerkiksi lain noudattamisen kautta koettavaa - mutta ei todellista - vanhurskautta. Ihminen ei todellisuudessa tule vanhurskaaksi omilla teoillaan, joten omavanhurskaus on tietynlainen harha. Ks. myös Vanhurskaus ja Omassa voimassa. Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhurskaus

OPKO - Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry. Tällä opiskelijajärjestöllä on nuortentoimintaa useissa kaupungeissa. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/OPKO

Opettaja - Eräs seurakunnan virka. Opettaja opettaa Raamattua ja hengellisistä asioista. Kirjeen roomalaisille luvun 12 perusteella opettaminen voidaan ymmärtää myös armolahjaksi.

Paimen - Yleisessä kielenkäytössä pastoria (ks. Pastori) voidaan kutsua seurakunnan paimeneksi. Raamatun perusteella on mahdollista nähdä paimenen olevan sama seurakuntavirka kuin kaitsija ja vanhin. Jeesus käyttää Raamatussa itsestään nimitystä "Hyvä Paimen" (Joh. 10:11). Ks. myös Kaitsija ja Vanhin.

Pakana - Henkilö, joka ei ole juutalainen tai Israelin kansaan kuuluva.

Pakanauskova - Uskovainen, joka ei ole taustaltaan juutalainen tai Israelin kansaan kuuluva.

Palvelutehtävä - Jokaiselle uskovaiselle sanotaan tarkoitetun oma palvelutehtävänsä seurakunnassa, nämä tehtävät voivat olla moninaisia esimerkiksi opettamisesta laupeuden harjoittamiseen.

Pappi - Sanalla viitataan etenkin luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon paimeniin. Raamattu kuitenkin erottaa papin ja paimenen virat toisistaan. Papeiksi kutsuttiin Vanhassa testamentissa lähinnä Aaronin, Mooseksen veljen, pappisvirkaa toimittavia jälkeläisiä, joiden tehtäviin kuului uhrien uhraaminen Jumalalle. Uudessa testamentissa uskovaisia kutsutaan "kuninkaalliseksi papistoksi", joten näyttäisi siltä, että kaikki kristityt ovat pappeja Uudessa liitossa (ks. Uusi liitto). Nykyään voidaankin puhua niin sanotusta yleisestä pappeudesta erotuksena luterilaisiin, katolisiin ja ortodoksisiin virkapappeihin. Ks. myös Paimen.

Parannus, parannuksenteko - Parannusta tarkoittava kreikan kielen sana merkitsee yksinkertaisesti mielenmuutosta. Parannuksen teko ei siis ole jonkinlaista itsensä parantelua tai virheidensä karsimista. Parannus on tavallaan kääntymistä pois synnistä Jumalan puoleen, parannuksessa ihmisen mieli on hänen syntiänsä vastaan. Tämänkin nähdään usein tapahtuvan jo jollain salatulla tavalla Jumalan aikaansaamana: Jumala kutsuu parannukseen ja antaa voiman synnistä luopumiseen. Parannuksesta voidaan puhua uskoontuloon liittyvänä tapahtumana, mutta myös jo uskossa olevat tekevät parannusta synneistään, joita heillä vielä on.

Pastori - Suuressa osassa kirkkokuntia ja tunnustuskuntia oleva virka, jonka merkitys kuitenkin voi vaihdella kirkkokuntien välillä. Ainakin helluntailaisuudessa ja vapaakirkollisuudessa paikallisyhteisössä on yleensä muutama pastori, joista yhtä usein sanotaan "johtavaksi pastoriksi", "seurakunnan johtajaksi" tai "seurakunnan paimeneksi". Lisäksi voi olla esimerkiksi nuorisopastori. Näissä yhteisöissä on yleensä myös "vanhimmistot", päällisin puolin katsottuna vanhimman ja pastorin virka näyttävät minusta näissä yhteisöissä erillisiltä, mutta niiden on myös sanottu olevan sama virka. Evankelis-luterilaisessa kirkossa paikallisyhteisössä on yleensä useita pastoreita, joista osa yleensä kappalaisia ja osa seurakuntapastoreita, sekä yksi kirkkoherra. Evankelis-luterilaisessa kirkossa ei sinänsä ole pastoreiden lisäksi vanhimpia, vaan pastoreiden ilmeisesti käsitetään olevan näitä vanhimpia. Ks. myös Vanhimmisto ja Vanhin.

Pelastus - Kristillisen uskon keskeinen käsite, joka kuvaa Jumalan suorittamaa tekoa ihmistä kohtaan. Ihmiset tekivät syntiä, mutta Jumala rakasti ihmisiä siitä huolimatta ja tuli itse ihmiseksi Jeesuksena Kristuksena. Jeesus sovitti ihmisten synnit ja kärsi ja antoi henkensä heidän puolestaan sekä nousi ylös. Ihmisen usko (ks. Usko) Jeesukseen on ihmisen pelastuksen perusta. Ihmisen on nähty pelastuvan monelta asialta: ainakin helvetin rangaistukselta, maailmalta ja itseltään. Tietyssä mielessä pelastus voidaan nähdä kertakaikkisena tapahtumana, joka tapahtuu, kun ihminen tulee uskoon. Mutta pelastuksella voidaan viitata myös lopulliseen Jumalan luo pääsyyn.

Pelastusvarmuus - Varmuus siitä, että pelastuu. Sanalla voidaan tarkoittaa varmuutta siitä, että jos nyt kuolisi, olisi pelastettujen joukossa, tai niin sanottua iankaikkista pelastusvarmuutta, eli että tulee lopulta olemaan pelastettu tapahtui mitä tapahtui. Jälkimmäinen käsitys näyttää minusta Raamatun valossa kuitenkin hieman huteralta.

Predestinaatio - Niin kutsuttu ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan Jumala on määrännyt ennen aikojen alkua tietyt ihmiset pelastukseen, ja joissain opin suuntauksissa myös tietyt ihmiset kadotukseen, riippumatta näiden teoista. Oppi on kristittyjen parissa hyvin kiistanalainen, sillä monet näkevät Raamatun kertovan jonkinasteisen ennaltamääräämisen lisäksi myös ihmisen osuudesta tai vastuusta.

Profeetta - Eräs seurakunnan virka. Vanhan testamentin aikana profeetat välittivät Jumalan sanoja ihmisille ja osin samantyyppisenä virka voidaan nähdä myös Uuden testamentin kertomassa seurakunnassa.

Puhtaus - Tätä sanaa voidaan ehkä ulkopuolisen silmissä hieman epäselvästi käyttää viittaamaan nimenomaan seksuaaliseen siveellisyyteen. "Puhtausasioista" puhuttaessa voidaan toki viitata myös laajemmin hengelliseen puhtauteen, mutta on hyvä pitää mielessä, että termillä on usein nimenomaan seksuaalisesti värittynyt sisältö.

Pyhitys - Sanana pyhittäminen viittaa muun muassa pyhään käyttöön erottamiseen. Uuden testamentin voidaan nähdä esittävän pyhityksen kolmella tavalla: "Kristuksen veren kautta tapahtuvan pyhityksen (puhdistus) aikaansaamana uskovan asemana, uskonelämän eettisenä kasvuna ja Kristus-yhteyden kehittymisen lopullisena päämääränä." Pyhitys on Kristuksen työ, jonka Hän on voimallinen aloitettuaan saattamaan loppuun uskovan kohdalla. Lähteenä käytetty: Iso Raamatun Tietosanakirja

Pyhän Hengen kaste - ks. Kaste Pyhällä Hengellä

Raamatuntutkistelu - Järjestelmällinen tapahtuma/tilaisuus, joka yleensä edeltää adventistien varsinaista jumalanpalvelusta. Raamatuntutkistelussa yleensä tilan etuosassa joku on ikään kuin johtavassa asemassa, ja läpi käydään jotakin tiettyä ennalta määrättyä aihetta. Mukana olevilla on tietääkseni aihetta käsitteleviä vihkoja tai kirjasia.

Raamis - Sanalla voidaan viitata ainakin kahteen asiaan: Raamattupiiriin ja Raamattutuntiin. Raamattupiiri on kokemukseni mukaan monilta osin samankaltainen kuin pienryhmä ja solu (ks. Solu), ihmiset kokoontuvat ja voidaan rukoilla ja tutkia Raamattua. Raamattutunniksi voidaan sanoa Raamatun opetukseen keskittyvää tilaisuutta, jossa on kenties hieman pidempi tai syvällisempi Raamatun opetus. Tilaisuudessa voi silti olla muutakin, kuten laulua tai rukousta. Esimerkiksi leireillä tai suurissa tapahtumissa voi olla raamattutunteja.

Rakkauden kaksoiskäsky (tai kolmoiskäsky) - Täksi kutsutaan käskyä "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (jakeesta Luuk. 10:27). Uudessa testamentissa ilmaistu käsky löytyy melkein kokonaan myös Vanhasta testamentista kohdista 5. Moos. 6:5 ja 3. Moos. 19:18.

Rauhaa - Yleinen sana erityisesti tietyissä vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat). Sanotaan yleensä, kun uskovaiset kohtaavat vaikkapa jumalanpalveluksen yhteydessä.

Retriitti - Arkielämästä vetäytymistä ja hiljentymistä esim. hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Monet yhteisöt (etenkin luterilaisen ja katolisen kirkon piireissä retriitti-sanaan törmää) järjestävät retriittejä esimerkiksi viikonloppuisin. Ohjelmaan voi kuulua vapaa-aikaa mietiskelyyn ja rauhoittumiseen, rukoushetkiä, hiljaista rukoilua ja Raamatun tutkimista. Puhumista saatetaan välttää. Myös muita kuin kristillisiä retriittejä on. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Retriitti

Ruke - Rukoushuone. Yhteisön kirkkorakennusta tai kokoontumistilaa voidaan nimittää näin.

Rukousliina - Joissakin tilaisuuksissa toisinaan siunataan kappale kangasta tai rukoillaan sen puolesta. Sitten tämä liina on tarkoitus viedä esimerkiksi jonkun sairaan luokse, ja sen toivotaan edesauttavan hänen parantumistaan. Käytäntöä on perusteltu ainakin kohdalla Ap. t. 19:12, jossa kerrotaan Paavalin ihoon kosketuksissa olleiden vaatekappaleiden laitetun sairasten päälle ja näiden parantuneen.

Rukouspalvelu - ks. Esirukouspalvelu

Ruksata - Rukoilla. Myös muodot "ruksailla" ja "ruksia".

Saarna - Nimitys yleensä Raamatun kohtaan perustuvalle puheelle, joka sisältyy jumalanpalvelukseen, yleensä sen loppuosaan. Saarna on usein opetusluontoinen puhe. Nimitys saarna ei mielestäni ole tällaiselle puheelle paras mahdollinen nimitys, sillä Raamatussa saarnata ja opettaa ovat ainakin hyvin usein eri sanat, joilla on melko erilaiset merkityksensä. Saarnata-sanan yhteydessä esiintyy usein evankeliumi, jota saarnataan.

Saddukeukset - Jeesuksen aikainen uskonnollinen ja valtiollinen puolue. Tyypillisiä erikoispiirteitä on mainittu Raamatussa kohdassa Ap. t. 23:8: "saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä". Lähteenä käytetty: Ison Raamatun Tietosanakirja

Sebaot - ks. Herra Sebaot

Septuaginta - Antiikin aikoina laadittu Vanhan testamentin kreikankielinen käännös. Laadittiin useiden tietojen perusteella juutalaisten toimesta jonkin aikaa ennen Jeesuksen syntymää. Nimitys Septuaginta viittaa käännöstä tehneiden määrään, joka ilmeisesti oli noin seitsemänkymmentä. Septuagintasta käytetään myös lyhennettä LXX.

Seurat - Etenkin herätysliikkeiden piireissä olevia hengellisiä tilaisuuksia, joissa luetaan Raamattua ja selitetään sitä. Myös laulaminen voi kuulua seuroihin, ja ne saattavat sisältää myös tarjoilua.

Seurakuntashoppailu - Termi, jota käytetään viittaamaan siihen, että joku käy monen eri yhteisön tilaisuuksissa, etenkin, jos kävijä ei selkeästi vaikuta sitoutuvan niistä yhteen ylitse muiden. Termi on ehkä hieman negatiivisesti värittynyt, eikä "seurakuntashoppailua" useinkaan katsota kovin hyvällä. Eri yhteisöjen tilaisuuksissa käymistä ei sinänsä yleensä pidetä vääränä, mutta yleinen ideaalimalli on, että ihmisen oletetaan sitoutuvan yhteen yhteisöön keskeisemmin kuin muihin.

Seurakuntayhteys - Yleinen kysymys hengellisessä kentässä on: "Onko sinulla seurakuntayhteys?", jolla halutaan kysyä, kuuluuko henkilö tai onko hän sitoutunut johonkin paikalliseen yhteisöön, jonka tilaisuuksissa käy. Seurakuntayhteyden tärkeyttä korostetaan ja seurakunnasta erottautumista pidetään haitallisena hengelliselle elämälle. Raamatussa pidetään yhteen kokoontumista tärkeänä hengellisen elämän osa-alueena.

Sielunhoito - Wikipedian mukaan "ihmisen pahan olon kohtaamista hengellisin keinoin". Sielunhoito voi sisältää esimerkiksi rukousta, kuuntelemista ja keskustelua. Sielunhoitoa voi olla tarjolla esimerkiksi hengellisissä tapahtumissa ja leireillä. Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sielunhoito

Sielunvihollinen - Paholaisesta, saatanasta käytetty nimitys.

Siion - Sanalla voidaan viitata moniin eri asioihin. Alun perin oli ilmeisesti erään vuoren nimi, "Siionin vuorilinnan" sanotaan Raamatussa merkitsevän Daavidin kaupunkia (2. Sam. 5:7). Siionilla tai Siionin vuorella viitataan todennäköisesti Jerusalemiin tai Jerusalemin kukkulaan. Siionin sanotaan olevan pyhä vuori (Ps. 2:6). Raamatussa esiintyy myös käsite "tytär Siion" tai "Siionin tytär". Kristityt viittaavat Siionilla usein kristilliseen seurakuntaan. Voidaan puhua esimerkiksi "Suomen Siionista", jolla tarkoitetaan käsittääkseni Suomen kristittyjä. Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Siion

Siu - Lyhennös siunausta-toivotuksesta. Ks. Siunausta.

Siunausta - Toivotus, joka yleensä sanotaan, kun uskovaiset eroavat toisistaan.

SLEY - Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, evankelisen herätysliikkeen keskeinen yhdistys

Solu - Eräänlainen pienryhmä, jonka jäsenet kokoontuvat tietyin väliajoin vaikkapa jonkun ryhmäläisen kotona. Solussa voidaan esimerkiksi rukoilla, keskustella Raamatusta, pitää opetuksia ja vaihtaa kuulumisia. Soluja on useiden vapaisiin suuntiin kuuluvien yhteisöjen yhteydessä, mutta niiden suhteen läheisyys yhteisöön, jonka alaisia ne ovat, voinee vaihdella. Joskus soluille voidaan kouluttaa erillisellä kurssilla solujohtaja.

STI - Suomen teologinen instituutti. Helsingissä sijaitseva teologista koulutusta antava ja tutkimusta suorittava taho, joka perustettiin vuonna 1987 eräänlaiseksi vastareaktioksi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa puhaltaville tuulille, jotka esittivät Raamattua kohtaan melkoisen suurta ja konservatiivisempien teologien mielestä aiheetonta kritiikkiä. STI pyrkii tukemaan opiskelijoita lähtökohdasta, jossa sitoudutaan Raamatun arvovaltaan ja luterilaiseen tunnustukseen. STI:n ja teologisen tiedekunnan rinnakkaiselo ei ole aina ollut kaikista helpointa, ja piireistä riippuen STI voi olla suunnilleen joko sietämätön kirosana tai viimeinen uskon elossapitävä keidas keskellä hajottavia teologian opintoja.

Syntisen rukous (myös "pelastava rukous", "uskoontulorukous") - Rukous, joka on tapana rukoilla sellaisen henkilön kanssa tai toimesta, joka haluaa tulla uskoon. Käsittääkseni standardimuotoa rukoukselle ei ole, mutta yleensä se sisältää synnintunnustuksen ja pyynnön Jeesukselle tulla ihmisen elämään. Rukousta käytetään erittäin paljon kokouksissa, joissa yleensä joku muualta tullut evankeliumin julistaja pyytää tilaisuuden lopussa niitä, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle, nostamaan kätensä. Kätensä nostaneille esitetään kutsu (ks. Alttarikutsu) tulla eteen ja yleensä julistaja pyytää heitä toistamaan rukouksen perässään. Joskus jopa jo uskossa olevia voidaan pyytää toistamaan rukous, minkä tarkoitusta en tiedä. Huolimatta syntisen rukouksen vakiintuneesta asemasta se on myös kyseenalaistettu, etenkin jos parannuksen (ks. Parannus, parannuksenteko) ja pyhityksen (ks. Pyhitys) julistus laiminlyödään. Uskoon voi tulla myös muulla tavalla kuin rukoilemalla.

Taivaaseenastuminen - Termi, jolla viitataan Jeesuksen ottamiseen ylös taivaaseen ilmestyttyään apostoleille neljänkymmenen päivän aikana. Ei pidä sekoittaa Jeesuksen ylösnousemukseen. Ks. myös Ylösnousemus.

Tempaus - Myös "Ylöstempaus" tai "Ylösotto", "Seurakunnan ylösotto". Lopunaikoina tapahtuvaksi odotettu tapahtuma, jossa uskovaiset temmataan kohti taivasta Jeesusta vastaan yläilmoihin Jeesuksen paluun aikoihin. Kristityt ovat keskenään erimielisiä siitä, milloin tempaus tulee tapahtumaan. Osa sanoo sen tapahtuvan ennen "suurta vaivanaikaa" (pretribulationalismi) ja pedon aikaa, toiset sen tapahtuvan suuren vaivanajan puolessa välissä (midtribulationalismi) ja kolmannet sen jälkeen (posttribulationalismi). Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%B6stempaus

Tilivelvollinen - Henkilö, joka on velvollinen kertomaan syntiin lankeamisistaan tai tunnustamaan ne toiselle uskovalle. Tilivelvollisuus-käytäntö on käsittääkseni yleensä täysin vapaaehtoinen ja se voidaan sopia esimerkiksi kahden toisiinsa syvästi luottavan uskovan välille. 

Todistus - Todistuksella tai todistuspuheenvuorolla viitataan yleensä lyhyehköön puheeseen, jossa henkilö voi kertoa esimerkiksi uskoontulostaan (ks. Tulla uskoon) tai muuten todistaa Jumalan vaikutuksesta elämässään.

Toora - Vanhan testamentin viidestä Mooseksen kirjasta käytetty nimitys. Toinen, etenkin teologien suosima nimitys on Pentateukki. Se on myös täsmällisempi, sillä Toora voi joissakin yhteyksissä viitata viiden Mooseksen kirjan lisäksi myös ns. suulliseen Tooraan. Ks. myös Laki.

Tulla uskoon - Ilmaus, jota käytetään kuvaamaan uskoontuloa, tapahtumaa, jossa ihminen alkaa uskoa Jeesukseen. Kristillisissä piireissä uskoontulolla viitataan yleensä nimenomaan siihen, että ihminen tulee uskoon Kristukseen ja hänestä tulee Jeesuksen seuraaja, ei siihen, että hän löytää jonkin muun uskon. Vastavuoroisesti voidaan puhua vaikkapa siitä, että juutalainen tai Jehovan todistaja tulee uskoon.

Tämä aika - Ilmauksella viitataan usein tämänpuoleiseen aikaan, joka erotetaan tulevasta iankaikkisuudesta.

Täyttyä Hengellä - ks. Hengellä täyttyminen

Uhri - Sanalla voidaan viitata eläinuhrin ja Jeesuksen lisäksi myös kolehtiin tai vapaaehtoiseen rahalahjaan, joka usein kerätään kokouksissa. Myös "kiitosuhrin" käsite on olemassa.

Usko - Kristillisessä mielessä uskolla Jumalaan ei tarkoiteta vain sitä, että ajatellaan Jumalan olevan olemassa. Usko on jotain kokonaisvaltaisempaa. Usko on eräänlainen varmuus siitä, mitä toivotaan ja vakaumus asioista, joita ei nähdä. Uskova ihminen luottaa Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Hänellä on vakaumus, jossa usko näkyy hänen elämässään hänen teoissaan.

Uskonto - Jotkut kristityt eivät ajattele omaa uskoaan uskontona, vaan uskonto-sana viittaa heillä muiden uskontojen lisäksi negatiivisesti kuolleeseen, ulkonaiseen toimitukseen ja uskonnollisuuteen, jossa Pyhä Henki ei ole läsnä. Uskovainen saattaa sanoa: "Ei uskonto, vaan elävä usko", tai: "Rakastan Jeesusta ja vihaan uskontoa".

Uskoontulo - ks. Tulla uskoon

Uskovien kaste - Kaste vedellä, jolla kastetaan vain uskoontulleet. Monet vapaat suunnat (ks. Vapaat suunnat) harjoittavat tätä kastetta. Hieman virheellisesti saatetaan puhua myös aikuiskasteesta, mutta tosiasiassa myös lapsia voidaan kastaa uskovien kasteella - mikäli he uskovat. Sana aikuiskaste on hyvin ongelmallinen ja sen käytöstä tulisikin mielestäni luopua.

Uudestisyntyminen - Tapahtuma, jossa ihminen syntyy uudesti ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Kristittyjen kesken on kuitenkin erimielisyyttä siitä, milloin uudestisyntyminen tapahtuu, toiset (esimerkiksi yleensä luterilaiset) sanovat, että se tapahtuu kasteessa vedellä, kun taas vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat) on yleisempi ajatus, että uudestisyntyminen tapahtuu uskoontulon yhteydessä.

Uusi liitto - Jeesuksen ristintyön myötä siirryttiin Uuteen liittoon Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala on tehnyt monia liittoja ihmisen kanssa, Uudessa liitossa on keskeistä evankeliumi ja Jeesuksen merkitys, sekä se, että liitosta osallisiksi voivat päästä myös pakanataustaiset ihmiset. Uudesta liitosta kerrotaan jo Jeremian kirjan 31. luvussa. Ks. myös Evankeliumi, Uudestisyntyminen ja Vanha liitto.

Vanha liitto - Käsitteellä viitataan liittoon, jonka Jumala teki Israelin kansan kanssa, mistä kerrotaan Vanhassa testamentissa. Vanhaan liittoon kuului niin kutsuttu Mooseksen laki käskyineen ja säädöksineen, jotka oli annettu Israelin kansalle noudatettaviksi. Ks. myös Laki, Toora ja Uusi liitto.

Vanhimmisto - Ainakin helluntailaisuuden ja Vapaakirkon paikallisyhteisöjen elin, tietynlainen johtaja- tai kaitsijajoukko, jonka jäseniä yleensä nimitetään "vanhimmistoveljiksi".

Vanhin - Raamatullinen seurakunnan virka. Voidaan nähdä olevan saman viran kuin kaitsija ja paimen. Myös Vanhassa testamentissa Israelilla oli vanhimmat, ja Johanneksen ilmestys mainitsee 24 vanhinta. Ks. myös Kaitsija ja Paimen.

Vanhurskaus - Kelpaavuus Jumalan edessä. Vanhurskaaksi voi tulla uskomalla Jeesukseen. Ks. myös Evankeliumi, Omavanhurskaus, Usko ja Uudestisyntyminen.

Vapaat suunnat - Tiettyjä protestanttisia liikkeitä, joihin Suomessa luetaan kuuluviksi ainakin baptismi, helluntaiherätys, Vapaakirkko, metodismi, adventismi ja Pelastusarmeija. Usein vapaissa suunnissa korostetaan henkilökohtaista uskoa ja sen näkyvyyttä, seurakuntalaisten aktiivisuutta sekä evankeliointia (ks. Evankeliointi). Monissa vapaissa suunnissa on käytössä niin kutsuttu uskovien kaste (ks. Uskovien kaste).

Vapis - Vapaaseurakunnasta käytetty nimitys

Varkki - Varhaisnuori. Useissa yhteisöissä on erikseen varhaisnuorityö eli "varkkityö" erotettuna nuorisotyöstä.

Vihollinen - ks. Sielunvihollinen

Voitelu - Uskonnollisen voitelun avulla voitiin vihkiä pyhään palvelukseen ihmisiä ja esineitä. Vanha testamentti kertoo esimerkiksi pappien ja kuninkaiden voitelemisesta. Nimitys "Herran Voideltu" yhdistettiin kuninkaan lisäksi "Pelastajakuninkaaseen", erikoisessa mielessä "Jumalan Voideltuun", Messiaaseen eli Kristukseen. Voideltu-sanan tärkeä merkitys onkin viitata Jeesukseen. Uusi testamentti kertoo myös sairaiden voitelusta öljyllä (Jaak. 5:14), mikä on joissain yhteisöissä edelleen tapana. Lähde: Iso Raamatun Tietosanakirja

Vuorisaarna - Nimitys Jeesuksen puheelle, joka löytyy Evankeliumin Matteuksen mukaan luvuista 5-7.

Yhteiskristillisyys - Kristittyjen toimintaan yli kirkkokuntarajojen liittyvä käsite. Eri tunnustuskunnat voivat järjestää keskenään yhteiskristillisiä tapahtumia, ja myös yksittäinen uskova voi luonnehtia itseään yhteiskristilliseksi, jos hän ei esimerkiksi ajatusmaailmassaan tai toiminnassaan koe haluavansa rajoittua selkeästi vain yhden tunnustuskunnan piiriin.

Yleinen pappeus - ks. Pappi

Ylistää - Yleensä ainakin vapaissa suunnissa (ks. Vapaat suunnat) ylistämisellä viitataan etenkin hengellisten ylistyslaulujen laulamiseen, mutta ylistystä voidaan tehdä myös ilman musiikkia.

Ylösnousemus - Sanalla viitataan Jeesuksen nousemiseen kuolleista kolmantena päivänä, mitä ei tule sekoittaa Jeesuksen taivaaseenastumiseen (ks. Taivaaseenastuminen), sekä myös viimeisinä aikoina tapahtuvaan ihmisten ylösnousemiseen. Viimeisten aikojen ylösnousemuksista keskustellessa voidaan puhua ensimmäisestä (Ilm. 20:5) ja toisesta ylösnousemuksesta sekä elämän ylösnousemuksesta ja tuomion ylösnousemuksesta (Joh. 5:29).

Ylöstempaus - ks. Tempaus

Ylösotto - ks. Tempaus