Yhteiskunnallista pohdintaa kristillisesti höystettynä

Maahanmuutto, pakolaisuus ja näihin liittyvät asiat puhuttavat tällä hetkellä Suomea varsin paljon. Itse olen jo lähes menettänyt mielenkiintoni ottaa kantaa kyseiseen keskusteluun. Olen alkanut kyllästyä siihen, että näitä asioita kohtaa melkein kaikkialla ja usein vieläpä kyllästettynä taitavalla retoriikalla, jolla ei välttämättä ole varsinaisen argumentaation kanssa paljoa tekemistä. Toki keskustelussa lienee mukana paljon myös varteenotettavaa ja järkevää.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kirjoitan joitakin ajatuksiani ja heitän mukaan muutamia näkökulmia. Teen heti alkumetreillä selväksi, että tarkoitukseni EI ole: 1) antaa kokonaiskuvaa ajattelustani tämän asian suhteen tai esittää aiheeseen liittyvän problematiikan kokonaiskuvaa, eikä 2) ottaa kantaa siihen, miten Suomen valtion tai minkään muun valtion tulisi toimia käsillä olevassa tilanteessa, tai millään muotoa vedota valtiovaltaan, jotta se tekisi käsitysteni mukaisesti. Minkä kirjoitan, sen haluan kirjoittaa yksityishenkilönä, kristittynä ja vain joitakin huomioita esille nostaen. En siis pyri esittämään ratkaisua olemassa oleviin ongelmiin, siihen minulla ei yksinkertaisesti perehtyminen, osaaminen tai kapasiteetti riitä.

Haluan pitää Raamattua maailmankatsomukseni perustana. Tästä johtuu, että minulla on myös halu pyrkiä arvioimaan Raamatun valossa kaikki, mitä elämässäni kohtaan. Näihin asioihin kuuluvat esimerkiksi kirkossa kohtaamani opetus ja keskustelussa esitetyt argumentit, mutta myös ilmiöt, ideologiat ja aatteet.

On helppoa nimetä lukuisasti erilaisia termejä, joiden kanssa olen joutunut kosketuksiin, ja joihin haluan tätä raamatullista koettelua soveltaa. Niinpä ajattelin käsitellä niitä tässä kirjoituksessa omien otsikoidensa alla.

Maahanmuutto

En vastusta maahanmuuttoa ilmiönä. En ole ainakaan toistaiseksi löytänyt Raamatusta mitään sellaista, mikä antaisi minulle syyn olla "muukalaisten" maahantuloa vastaan. Mooseksen kirjoissa puhutaan muukalaisista lukuisia kertoja.

Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. (2. Moos. 22:21)

Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa. (2. Moos. 23:9)

Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:33–34)

5. Mooseksen kirjassa julistetaan jopa näin vahvasti:

Kirottu olkoon se, joka vääristää muukalaisen, orvon tai lesken oikeuden. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'. (5. Moos. 27:19)

Vielä vähemmän löydän Uudesta testamentista syytä vastustaa maahanmuuttoa. Hieman eri asia toki ovat monet maahanmuuton seuraukset, jotka sisältävät myös todellisia ongelmia. Siirtolaiset ja pakolaiset saattavat esimerkiksi tehdä rikoksia tai elää liiallisesti sosiaalituen varassa. Ratkaisu näihin ongelmiin ei kuitenkaan ole mielestäni ensisijaisesti maahanmuuton itsensä kieltäminen, sillä pidän sitä sinänsä neutraalina ilmiönä.

Itse voisin, jos poliittisesti kantaa ottaisin, kannattaa jotain seuraavan mallin suuntaista:

1. Sallitaan muualta muuttavien ihmisten maahantulo sillä ehdolla, että he noudattavat maan lakeja.

2. Jos näin ei tehdä, vaan maahanmuuttajat syyllistyvät rikoksiin, tulee heitä nuhdella, selkeästi ilmaista heidän rikkoneen lakia ja antaa asianmukaiset rangaistukset. Heitä tulee uutterasti valistaa, kehoittaa vastuulliseen kansalaisuuteen ja rehelliseen työntekoon.

3. Jos lainrikkominen ja epäjärjestyksen aiheuttaminen eivät vieläkään lopu, täytyy järjestyksen vuoksi harkita maasta poistamista.

Mielestäni paras ratkaisu ei ole maahanmuuton itsensä kieltäminen, sillä myös vastuullista maahanmuuttoa tapahtuu. Itse toivotan vastuulliset maahanmuuttajat riemulla maahan sisään, vastuuttomia tai vastuuttomaksi käyviä kokisin tarpeelliseksi kärsivällisesti opastaa, nuhdella ja kurittaa, mutta maasta poistamista tai maahantulon kieltämistä ei mielestäni pitäisi tarvittaessa pelätä tehdä. Kannatan siis enemmän jonkinlaista ”seulontamallia” kuin maahanmuuton kieltämistä kokonaan tai suoremmin. Tämä siksi, että vastuullisten maahanmuuttajien ja heidän lisäämisensä uskon hyödyttävän maatamme paitsi taloudellisesti ja työvoiman suhteen, myös muilla tavoin.

Ymmärrän hyvin senkin, että tällainen ”seulontamalli” olisi luultavasti hyvin työläs, kuormittava ja resursseja vievä enkä ehdotakaan sitä valtiollemme, se on vain omaa filosofiaani. Se ei olisi valtiollisena mallina ongelmaton. Periaatteesta kuitenkin vastustan yksityishenkilönä myös yleistämistä, jossa joukon x yhden edustajan ominaisuudet yleistetään hätäisesti koskemaan kaikkia joukon x jäseniä. Tällaista virheellistä argumentaatiota esiintyy suomalaisessa keskustelussa valtavasti, samoin myös maahanmuuttajakeskustelussa. Jos maahanmuuttaja vaikka raiskaa jonkun, on tästä lyhyt askel ruveta ajattelemaan kaikkia maahanmuuttajia raiskaajina. Kummasti sitten jos suomalaissyntyinen raiskaa jonkun, ei tämä aiheuta samanlaista reaktiota. Ja vielä voi tuntua erikoiselta, jos ulkomailla asuvan suomalaisen rikos yleistettäisiin koskemaan kaikkia suomalaisia.

Keskusteluun tarvittaisiin mielestäni yleisellä tasolla johdonmukaisuutta, todenmukaisuutta ja eritoten argumentaatiotaitoja.

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuudella tarkoitetaan "useaan kulttuuriin liittyvää tai usean kulttuurin piirteitä sisältävää asiaa". Sitä voidaan käyttää synonyymina kulttuuriselle monimuotoisuudelle sekä tähän liittyvään poliittiseen ohjelmatyöhön ja poliittiseen kokonaisnäkemykseen tämän hallinnasta. (Wikipedia.)

Ongelma monikulttuurisuuskeskustelussa on ensinnäkin se, että ihmiset saattavat tarkoittaa termillä ”monikulttuurisuus” aivan eri asioita. Saattaa jopa olla, että se monikulttuurisuus, jonka puolesta Kansalaistorilla jokin aika sitten osoitettiin mieltä, oli jotain tyystin muuta kuin se monikulttuurisuus, jota tätä ennen oli julkisesti vastustettu ja vastustetaan edelleen. Itse olen saanut seuraavanlaisen kuvan (joka saattaa toki olla virheellinenkin). Monikulttuurisuus voi tarkoittaa joko sitä, että monen eri kulttuurin edustajia elää samalla alueella TAI sitä, että samalla alueella on useita erilaisia järjestelmiä, pelisääntöjä, toimintamuotoja ja lakeja alueella elävien kulttuurien mukaisesti.

Katsotaan Raamattua. Paitsi että Mooseksen kirjat näyttävät sallivan eri kansoihin kuuluvien elävän samalla alueella, asetetaan myös määräyksiä.

Ja jos joku muukalainen asuu sinun luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, niin ympärileikkauttakoon kaikki miehenpuolensa ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin niinkuin maassasyntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö. Sama laki olkoon maassasyntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne." (2. Moos. 12:48–49)

Ilmaus "Sama laki" kiteyttää hyvin muutakin Mooseksen kirjojen opetusta. Myöskään muukalaiset eivät saaneet syödä verta, kuolemanrangaistus koski myös heitä, jos he uhrasivat Molokille tai pilkkasivat Herran nimeä. Summaten siis: muukalaisia ei saanut sortaa, vaan heidän tuli olla niin kuin maassa syntyneiden 'teikäläisten'. Mutta heidän oli myös noudatettava samaa lakia kuin israelilaisten.

Samaa mieltä olen myös minä nykypäivän suhteen. Maahanmuuttajien on noudatettava sen maan lakia, johon he muuttavat. Jos heidän kulttuurissaan on jotain tämän uuden maan lakien vastaista (esim. tapa varastaa), siitä on luovuttava.

Siten vastaus kysymykseen: ”Onko paha asia, jos kahdesta tai useammasta eri kulttuurista tulevat ihmiset ja heidän kulttuurinsa yleensäkin elävät samalla alueella?” on mielestäni Raamatun valossa kielteinen. Mutta vastaus kysymykseen: ”Tulisiko maassa olevilla kulttuureilla olla kullakin omat lakinsa, järjestelmänsä ja toimintamuotonsa?” on ainakin jossain mielessä myös kielteinen. Jos maassa onkin monta kulttuuria, tulisi kuitenkin käsittääkseni olla yksi vallitseva järjestelmä, johon maahanmuuttajatkin mukautuvat.

Mutta edelleen on tärkeä kysymys: Saavatko maahanmuuttajat säilyttää kulttuuristaan ne piirteet, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa uuden asuinmaan lakien kanssa?

Jos vastaus on ei, haluaisin mielelläni saada sille raamatulliset perusteet.

Minä kysyn: Miksi kulttuurit olisivat niin arvokkaita, että niiden sekoittuminen toisiinsa olisi pahempi asia kuin esimerkiksi pakolaisiksi aikovien kuoleminen kotimaihinsa tai maailman kulttuurien eristäytyminen toisistaan niin, että käytännössä minkäänlainen syvempi vuorovaikutus ei olisi mahdollista? Mikä tekee juuri kulttuureista niin korvaamattomia? Mikä on syy siihen, että niistä ja niiden ainutlaatuisuudesta täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain?

Voidaan sanoa, että Jumala on luonut kulttuurit, ja ne ovat siksi arvokkaita. En suoraan kiistäkään tätä, sillä en ole Raamatun opetuksesta tämän suhteen niin perillä. Esimerkiksi Baabelin tornilla kielet sekoitettiin, mikä voinee toimia argumenttina kansakuntien olemassaolon tarkoituksenmukaisuuden puolesta. Jumala on todella säätänyt ihmissuvulle määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat ja määrännyt kansojen rajat.

Mutta muutoksia on kyllä historiassa tapahtunut huomattavasti. Kulttuureita on noussut ja niitä on kaatunut. Mielessäni onkin paljon, paljon kysymyksiä, joihin haluaisin saada kulttuurien sekoittumista vastustavien vastauksia: Missä vaiheessa voidaan katsoa uuden kulttuurin syntyneen? Milloin on eriydytty tarpeeksi kauas jostain ”emokulttuurista”, jotta käsillä onkin aivan uusi kulttuuri? Tämä on tärkeä kysymys pohdittaessa monikulttuurisuutta. Sillä silloin kun on vielä kyse yhdestä kulttuurista, ei sen sisällä olevien ihmisten rinnakkaiselo liene uhka laisinkaan. Mutta sitten kun on syntynyt uusi kulttuuri, sen sekoittuminen takaisin vanhaan lienee jo erittäinkin paha asia?

Onko eriytyminen itsessään hyvä vai paha asia? Voisi kuvitella, että jos kahden eri kulttuurin sulautuminen yhteen on huono asia, eriytyminen olisi toivottava kehityssuunta, ehkä jopa Jumalan organisoima? Mutta eikö eriytymisessäkin arvokkaana pidetty kulttuuriperintö kärsi, kun vanha kulttuuri joutuu eriytymään uusiksi ja saattaa vanhassa muodossaan kokonaan lakata olemasta?

Entä sitten yhteen sulautuminen, jota sitäkin saatetaan pitää niin pahana asiana? Onko joku todella sitä mieltä, että esimerkiksi meidän 2000-luvun suomalaisessa kulttuurissamme ei ole aineksia mistään muusta kuin yhdestä lähteestä? Itse en ole tältä osin kulttuuriamme tutkinut, mutta pidän tällaista teoriaa hyvin epätodennäköisenä sen perusteella, mitä maailmasta ymmärrän. Kulttuurit kohtaavat, omaan kulttuuriin omaksutaan vieraita aineksia. Historia osoittaa tämän mielestäni selvästi. Jos tämä on paha asia, niin eikö meidän suomalainen kulttuurimmekin (olettaen, että senkin kohdalla on tapahtunut eri ainesten sulautumista) ole jo pahoin turmeltunut? Eikö meidän tulisi taistella sitä vastaan, joka tänä päivänä on mukamas ”suomalainen kulttuuri”, ja pyrkiä löytämään vain se aito ja alkuperäinen? Sekoittamaton ja jakamaton. Sen voisin tosin kuvitella olevan hyvin hankala juttu.

Toisaalta voidaan myös kysyä: Mikä lasketaan kulttuuriksi? Miksi puhumme suomalaisesta kulttuurista emmekä esimerkiksi savolaisesta, varsinaissuomalaisesta ja hämäläisestä kulttuurista? Entä isommat mittasuhteet? Itse asiassa sellainen termi kuin ”länsimainen kulttuuri” onkin olemassa ja sillä viitataan laajempaan kokonaisuuteen. Tulisiko meidän pyrkiä säilyttämään nimenomaan länsimainen, suomalainen vai savolainen kulttuuri? Jos ajattelemme, että jokaisella kulttuurilla tulisi olla oma alueensa, täytyisi meidän myös jotenkin kyetä rajaamaan nuo kulttuurit. Haluan vilpittömästi kysyä: Miten teemme sen?

Ovatko kulttuurien eriytymiset ja yhteensulautumiset siis huonoja asioita vai eivät? Fakta on, että niin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Jos Raamattu todella sanoo, että tämä on paha asia, lienee synti ja syyllisyys tällöin maan päällä hyvinkin suuri? Tunnustan, että en osaa Raamattua tältä osin ulkoa, ja minulle saa vapaasti esittää kohtia, jotka ovat tässä esittämääni käsitystä vastaan. Sitten voin arvioida kantaani uudelleen. Perusteluksi minulle kelpaavat laadukkaat argumentit.

Mutta palatakseni kulttuuriin itseensä ja sen ihannointiin, voin kertoa oman suhteeni kulttuuriin.

En ole erityisen isänmaallinen. En usein koe suurtakaan kansallistunnetta kansallisina juhlapäivinä tai muistellessani Suomen sotia. En joudu erityiseen kunniallisuushurmokseen muistellessani Suomen historiaa, enemmänkin historia kiinnostaa minua muista syistä. En tunne suuria tuntemuksia esimerkiksi katsoessani, kun suomalainen menestyy urheilussa.

Suomalaisessa kulttuurissa on kyllä asioita, joista pidän, näiden joukossa esimerkiksi eräät suomalaiset ruuat, kansallismaisemat, musiikilliset seikat ja niin edelleen. Mutta samanlaisia itseäni miellyttäviä piirteitä löydän myös muista kulttuureista. Vastaavasti on suomalaisessa kulttuurissa myös asioita, jotka eivät minua niin suuresti miellytä. Näitä ovat esimerkiksi stereotyyppinen suomalainen vaitonaisuus ja melankolisuus sekä alkoholin yltiöpäinen käyttö.

Länsimaisessa kulttuurissa en pidä pinnallisuudesta, liiallisesta individualismista, arvomaailman kaikista osatekijöistä, valistuksen perintönä olevasta järjen liiallisesta ihannoinnista jne. Jossakin kulttuurissa minua ei miellytä taikausko, toisessa taas naisten alistaminen.

Yritän tällä ilmaista, että kaikissa kulttuureissa lienee sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvät puolet hyväksyn, mutta niitä huonoja en todellakaan halua lakaista maton alle tai piilottaa hyvien puolien taakse yrittäen vakuuttaa itselleni, että minulla on tässä ylivertainen kulttuuri, jota minun täytyy puolustaa.

Ei. Haluan vastustaa kaikkien kulttuurien osalta niitä epäkohtia, joita niissä on, ja kaikkia sellaisia piirteitä, jotka nousevat Jumalan tuntemista vastaan. Koska haluan ensisijaisesti olla Jumalan lapsi ja Jeesuksen palvelija, koen ensisijaiseksi ”kulttuurikseni” Jumalan valtakunnan kulttuurin. Sitä minä haluan tuoda omassa elämässäni esille, sitä edistää.

Soisin, että mistään maallisesta kulttuurista ei tulisi meille jumalaa. Mielestäni kulttuuri ei vain ole se keskeinen juttu kristinuskossa. Meidän on niin helppo ruveta palvomaan jotain muuta kuin Jumalaa, joka on palvonnan arvoinen. Niin toiseutta kuin itseämme. Niin muita maita kuin omaa maatamme. Niin kommunismia kuin fasismia. Tällä en sano, että esimerkiksi kaikki omaa maataan arvostavat olisivat epäjumalanpalvelijoita tai että maan arvostaminen olisi huono asia. En todellakaan! Olen edelleenkin virheellistä yleistämistä vastaan. Sanon sen, että jokin väärä asia voi elämässämme helposti ottaa Jumalan paikan, ja tämän sanon kokemuksestani, tähän itse langenneena.

Pakolaisuus

Pakolainen on yleiskielessä henkilö, joka mielipiteidensä, uskontonsa, syntyperänsä tai muun sellaisen vuoksi joutuu vainoa peläten pakenemaan vieraaseen maahan (Wikipedia).

Onko meillä velvollisuutta vastaanottaa pakolaisia ja turvapaikanhakijoita maista, joissa nuo pakolaiset joutuisivat pelkäämään henkensä puolesta? Itse koen yksityishenkilönä velvollisuudekseni auttaa hätää kärsiviä. Raamatun ajatusmaailma on selkeästi tällainen.

Entä esivallan tasolla? Sen suhteen minulla ei ole osaamista ryhtyä määrittelemään normeja. Otan kuitenkin esille erään näkemykseni.

Jos valtio, jossa asiat ovat päällisin puolin hyvin, käännyttää pakolaiset rajaltaan takaisin maahan, josta he ovat tulleet, vaikka nämä siellä mitä todennäköisimmin syin joutuvat vakavaan hengenvaaraan, tahraa tuo valtio mielestäni kätensä vereen, jos nuo pakolaiset kuolevat. Pakolaisten kohdemaassa asioiden pitää minusta olla erityisen huonosti, jos se ei pysty edes väliaikaisesti tarjoamaan suojaa pakolaisille tai edes osalle heistä. Jos pakolaisia on erityisen suuri määrä, muuttuu tilanne toki jo vaikeammaksi. Mutta yksittäisten ihmisten ja pienten joukkojen kohdalla minun on tällaista takaisinkäännyttämistä vaikea hyväksyä. Mielestäni kohdemaan ei tarvitse ensin itse selvittää kaikkia ongelmiaan, ennen kuin se voi hätätilanteessa osoittaa vieraanvaraisuutta. Toki tilanne on erilainen, jos kohdemaan asiat ovat niin huonosti, että homma ei kerta kaikkiaan sielläkään lainkaan toimisi. Korostan uudelleen vielä sitäkin, että tämä ei ole minkään suuntainen vetoomus Suomen valtiolle.

Vähemmistöt

Puhuminen vähemmistöjen oikeuksista on jollain tapaa hankalaa, koska veikkaisin, että jokainen meistä on sekä jonkin vähemmistön että jonkin enemmistön jäseniä. On hyvin monenlaisia tapoja luokitella ihmisiä. Siksi kysymys siitä, pitäisikö vähemmistöillä olla erillisoikeuksia, on mielestäni ongelmallinen. Mitkä vähemmistöistä valitsisimme noiden oikeuksien saajiksi?

Itse en halua ensisijaisesti ajatella kohtaamiani ihmisiä jonkin tietyn vähemmistön tai enemmistön edustajina, vaan haluan ainakin pyrkiä siihen, että he olisivat minulle ensisijaisesti lähimmäisiä. Yhtä arvokkaita kaikki. Jos lähimmäiseni tarvitsee apua, haluan sitä antaa.

En pidä oikeana sortaa vähemmistöjä, mutta mielestäni vähemmistöjen "pillin mukaan" ei myöskään tulisi liikaa tanssia. Itse koen kristittynä olevani tässä maassa vähemmistön edustaja eikä minulla ole toistaiseksi tarvetta pakottaa ketään muuta käyttäytymään, toimimaan ja elämään kristillisesti.

Rasismi

Rasismissa perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua ihmisen rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella (Wikipedia).

Rasismi on jotain, minkä kautta en itse tykkää lähestyä asioita. Mieluummin ajattelen niin, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja sellaisina arvokkaita riippumatta heidän ulkoisista ominaisuuksistaan. Se, että kyse on ihmisistä, riittää minulle heidän tasa-arvoiseen kohtelemiseensa. Tasa-arvolla tarkoitan tässä sitä, että pidän ihmisiä arvoltaan yhtä suurina. En tarkoita sillä sitä, että kaikilla pitäisi olla täsmälleen samat oikeudet. Arvo ja oikeudet ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Havainnollistan esimerkillä: mitä siitä tulisi, jos kaikki maamme kansalaiset vaatisivat tasa-arvoon vedoten oikeuden säätää lakeja? Mielestäni tavalliset kansalaiset ovat ihmisinä yhtä arvokkaita kuin kansanedustajat, vaikka heillä ei olekaan niin suoraa lainsäädäntöoikeutta.

Minulle on vieras ajatus ”langettaa tuomio ihmisestä” mielessäni vain jonkin mitättömän ulkonaisen seikan takia. Minulle merkitsee enemmän se, mitä ihminen todella on kuin esimerkiksi se, minkä värinen hänen ihonsa on. Lähimmäistemme älykkyyden ja kyvykkyyden halveksunta, yleistäminen että kaikki he tekevät joitain tiettyjä halveksimiamme asioita, heihin kohdistuva inho, heidän nimittelemisensä ja heistä ivalliseen sävyyn vitsailu pelkästään sen vuoksi, että he ovat erivärisiä tai toista kansallisuutta, on minusta sangen outoa.

Rasismi ja sitä lähellä olevat aisat ovat historiassa johtaneet moneen arveluttavaan ajattelumalliin ja asiaan, kuten tietyn ryhmän syyllistämiseen ja syntipukkina pitämiseen, rotuoppeihin ja -erotteluun ja jopa joukkomurhiin. Ihmisen on niin helppo vihata ja väheksyä erilaisuutta. Nähdä pahuutta kaikkialla muualla paitsi itsessään.

Minulla ei ole tarvetta luoda itselleni periaatetta, jossa vain syyttäisin jatkuvasti jotain kansaa. En halua tehdä mitään kansaa yleiseksi syntipukiksi, en valkoisia, en mustia, en keltaisia, en punaisia. Sen sijaan minulle jälleen merkitsee se, kuka oikeasti on tehnyt minkäkin vääryyden. Jos vääryyden tekijä on musta, pidän häntä syyllisenä, jos taas valkoinen, pidän häntä yhtä lailla syyllisenä. Minusta on absurdia ajatella myös sitä, että jokin väri ei milloinkaan tekisi mitään väärää, samoin sitä, että tällaisia vääryyksiä yritettäisiin pimitellä.

Erityisen outona pitäisin sitä, että valkoinen, kristityksi tunnustautuva kansa sortaisi juutalaisia, kansaa, josta se mies, jota nämä kristityt ainakin nimellisesti pitävät Herranaan ja Vapahtajanaan, on noussut. En tiedä, onko tällaista tilannetta nykyään olemassa kovinkaan varteenotettavasti missään, mutta mielessäni on jälleen kysymys: Eikö tällaisille ihmisille olisi suorastaan nöyryyttävää, että Jumala valitsi Israelin kansan, tuon sittemmin valtavia tuskia kokeneen ja nöyryytetyn, vihatun ja inhotun kansan, omaisuuskansakseen? Juutalaiset, ei arjalaisia. Usein Jumalalla näyttääkin olevan tapana valita se, mikä on maailman silmissä vähäarvoista.

En siis kannata antisemitismiä vaan tyydyn siunaamaan juutalaisia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Ja todetaan vielä kertauksen vuoksi sekin, että jos joku juutalainen tekee jotain väärää, en halua hänen rikostaan pimitellä mutta en myöskään yleistää sitä kaikkia juutalaisia koskevaksi.

Lopuksi

Haluan liputtaa liputtamasta päästyänikin argumentaation pätevyyden tärkeyttä. Tästä emme pääse mihinkään, jos haluamme käydä hyvää keskustelua. Lukuisat kerrat nämä hyvät keskustelut jäävät käymättä, kun kiihkomielinen retoriikka suuntaan ja toiseen sekä alkeelliset argumentaatiovirheet tappavat kaiken heti alkuunsa. Voin lämpimästi suositella seuraavaa Wikipedia-artikkelia ja sieltä avautuvia linkkejä kaikille julkista keskustelua käyville: https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe

En halua tällä kirjoituksella hyökätä ketään henkilöä tai ryhmää vastaan, vaan enemmänkin kysyä mieltäni askarruttavia kysymyksiä ja heittää ilmoille näkökulmia, joita saa vapaasti kyseenalaistaa hyvän keskustelun hengessä. En väitä omaavani lopullista totuutta ja vaikka olen yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman hyvin, tunnustan erehtymisen mahdollisuuden.

Sanon kuitenkin toistamiseen sen, että minua toden totta kyllästyttää enää kauaa keskustella näistä asioista. Tämän kirjoitukseni perusteella mahdollisesti heränneeseen keskusteluun vielä toki voin vastailla, mutta tarkoitukseni on myös piakkoin suurilta osin vetäytyä tästä keskustelusta. Koen nimittäin, että ensisijainen tehtäväni ei ole puuttua tähän problematiikkaan kovinkaan perusteellisesti ja että varsinainen elämäntyöni on muualla. Kun minulla ei ole suuresti intoa perehtyä tähän aiheeseen perinpohjaisesti, tarkoittaa tämä oman moraalini mukaan myös sitä, että en voi kovinkaan mielekkäästi tästä aiheesta keskustella. Jos Jumala kehottaa minua tätä vastoin perehtymään aiheeseen, on minun silloin luultavasti pyörrettävä nämä sanani.


Nyt, siunausta kaikille!