Ensimmäisen vuoden ensimmäinen periodi.
Syksy on jo tullut, ja on aika kertoa hieman, miten opiskeluni teologisessa tiedekunnassa ja elämäni uudessa paikassa on lähtenyt käyntiin. Olen saanut oppia näiden suunnilleen parin kuukauden aikana jo monenmoista, alkanut integroitua paikkakunnalle, käynyt lukuisissa tapahtumissa anglikaanimessusta kaupunkisuunnistukseen, ja toki tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä niin opiskelun kuin vapaa-ajan merkeissä.
Aluksi opiskelusta. Aivan ensimmäiseksi oli tietenkin "orientoiva viikko", josta minua oli informoitu kirjeitse, ja joka sisälsi tutustumista sekä yliopistossa opiskeluun että opiskelijatovereihin. Jo tuon tuiki hyödyllisen viikon aikana tunsin päässeeni sisälle opiskelumaailmaan niin fyysisesti kuin aineettomastikin.
Opinnot sisälsivät ensimmäisessä periodissa filosofiaa, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä uskontotiedettä. Varsinaista teologiaa ei siis vielä ole juurikaan ollut, vaikka uskontoa tai hengellisiä asioita on sivuttu kaikissa kolmessa opintojaksossa. Mielenkiintoinen havaintoni onkin, että niin erilaisilta kuin ne ehkä aluksi kuulostavatkin, on filosofian, viestinnän ja uskontotieteen opinnoissa ollut paljon yhtäläisyyksiä. En näe sitä ollenkaan huonona asiana, mielestäni se vain lisää perspektiiviä käsiteltäviin aiheisiin: erilaiset opettajat kertovat oman osaamisalueensa perusteella ja eri tavoin lähestyen samasta aiheesta. Ylipäätänsä en näe tässä vaiheessa kovinkaan hyviä syitä välttämällä välttää sekaantumista toisiin tieteenaloihin ja vain pysytellä oman aineen ja omien metodien kimpussa samalla kun toinen tieteenala voisi valottaa merkittäväästi tutkittavaa asiaa.
Filosofia
Filosofian opinnot koostuivat luennoista, erillisistä keskusteluryhmistä sekä kirjan luvusta. Kirjana oli Esa Saarisen Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. Tuhti kirja eteni johdonmukaisesti käsitellen yksittäisiä tunnettuja filosofeja alkaen Antiikin ajasta ja Sokrateesta ja päätyen Nietzscheen. Matkan varrella tulivat tutuiksi muun muassa Platon, Aristoteles, Descartes, Hume, Kant ja Hegel, mutta myös teologisemmat Augustinus sekä Tuomas Akvinolainen, jotka oli luettu filosofien joukkoon ainakin osittain.
Mitä huomioita esitän kirjasta? Pari ajatusta minulle nousee. Ensiksikin, filosofien keskuudessa näyttää vallinneen niin sanottu viha-rakkaussuhde. Hyvin usein myöhäisempi filosofi jollain tapaa kritisoi edeltäjänsä ajatuksia, vaikka joitakin niitä saattoi myös itse säilyttää. Näin oli – mistä en aiemmin muista kuulleenikaan – esimerkiksi Platonin ja Aristoteleen sekä Humen ja Kantin välillä.
Toinen kiintoisa huomio sen sorttiselta ihmiseltä, jollainen itse olen, on se, että filosofit käyttivät paljon jumalan käsitettä. Mutta tulee heti huomauttaa: monellakaan ei tämä jumala ollut sellainen kuin vaikkapa Raamatun opettama Jumala, vaan usein tietynlainen käsite tai olento, joka tarvittiin pitämään henkilön filosofiaa koossa. Näin esimerkiksi Descartesilla ja Leibnizilla. Spinoza taas ajatteli, että olemassa on vain yksi ja ainoa substanssi, Jumala. Mutta hänen käsityksensä oli jokseenkin panteistinen, erillispersoonat tai aineelliset kappaleet eivät hänen mukaansa olleet erotettavissa kokonaisuudesta, jonka osia ne olivat. Lisäksi Spinozan ajattelussa vallitsi jyrkkä determinismi, "välttämättömyyden pakon" ajatus: ilmeisesti edes Jumalalla itsellään ei ollut vapaata tahtoa. Berkeley taas – hän oli sentään piispa! – ajatteli niinkin kumouksellisesti, että olemassa ovat Jumala ja äärelliset henget ja ideat, joita näillä hengillä on, mutta materiaa ei todellisuudessa ole.
Luentojen, kirjan ja keskusteluryhmien kautta tulin enemmän myös ajatelleeksi skeptisismiä. Voi olla yllättävää, että vaikka olen uskovainen, pidän itseäni tietyssä mielessä hyvin skeptisenä ihmisenä. Epäilen monia asioita, joita minulle sanotaan, haluan tutkia, onko asia todellisuudessa näin. Esimerkiksi en pidä tiedettä ja sen tuloksia niin aukottomina, että uskaltaisin laskea niiden varaan elämäni. Haluan pitää mielessäni tieteen erehtyväisyyden ja sen, että se ei välttämättä kerro totuutta asioista. Itse asiassa minusta ei ole yhtään epävarmempaa että Jumala aikaansaa ihmeitä kuin että valonnopeus on mitä on. Minun on muistettava, että tieteelläkin on lähtöoletuksensa, jotka tutkimuksessa otetaan itsestäänselvyyksinä – esimerkiksi sellainen oletus, että maailmasta yleensä voidaan saada tietoa, tai että maailma ylipäätänsä on olemassa eikä ole vain harhakuvaa! Normaalisti ihminen ei ehkä tule ajatelleeksi sitä, miten hän todistaisi nuo oletukset – hän ottaa ne itsestäänselvyyksinä. Siksi tieteen ja uskon vastakkainasettelu ei ehkä olekaan niin ilmiselvä kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää. Itse haluan painottaa, että mielestäni kummassakin on kyse nimen omaan uskosta.
Mietiskelin, että tulenkohan koskaan pääsemään epäilystäni eroon. Tarkoitan esimerkiksi varovaisuutta luottaa sokeasti lähteisiin ja vastaanottamaani informaatioon. Lähdekritiikki on tieteessä toki hyödyllinen asia, mutta johonkin täytynee uskaltaa luottaakin (tai uskoa). Sillä jos skeptisismiä alettaisiin soveltaa käytäntöön, niin millaisia sovellutuksia saisimmekaan! Ehkä ihmisiä, jotka eivät välitä mistään, koska he eivät usko pystyvänsä todistamaan minkään olemassaoloa...
No, mielestäni filosofia oli kiintoisaa ja oli mukavaa, että se oli jaettu ikään kuin kolmeen osioon. Luennot olivat suurimmaksi osaksi ymmärrettäviä, niisä käsiteltiin ytimekkäästi esimerkiksi filosofian osa-alueita ja koulukuntia. Ryhmäkeskustelut olivat kiintoisia, riitti intoa keskustella toisten kanssa syvällisistä aiheista kuten sokraattisesta metodista, argumentaatiosta ja eksistentialismista. Etukäteen kerroille tuli lukea tietty aineisto. Kirjoitin myös esseen erään tekstin pohjalta.
Viestintä- ja vuorovaikutustaidot
Argumentaatiota sivuttiin myös toisen aineen, viestintä- ja vuorovaikutustaitojen, tunneilla. Niissäkin oli kyse tiiviimmästä kanssakäymisestä, sillä ryhmässä oli vain pieni määrä jäseniä. Tunneilla oli keskusteluharjoituksia ja lisäksi piti valmistella omatoimisesti paneelikeskustelu, tietoa välittävä puhe (jonka pidin aiheesta, johon jo lukioaikoina perehdyin, satavuotisesta sodasta) sekä argumentoiva puhe. Eniten kotonani olin ehkä juuri viimeisimmässä, onnistuin ottamaan mukaan huumoria mutta silti pysymään vakuuttavana. Aiheenani oli opiskelemaan pääsevien sukupuolikiintiöiden vastustaminen ja kyvykkyyden korostaminen sopivampana kriteerinä.
Puhetaitojen opettelemista pidän hyvin hyödyllisenä, sillä koen kutsumusta Raamatun ja hengellisten asioiden opettajaksi, missä roolissa sellaista taitoa hyvin todennäköisesti tarvitsen. Omalla kohdallani on sattunut alkuvuodesta 2013 pienoinen ihme: siihen asti minua piinannut esiintymispelko lähti elämästäni lähes kokonaan yhtäkkisesti. Kun pidin myöhemmin paikallisessa helluntaiyhteisössä opetuspuheita, tunsin tilanteen miellyttäväksi ja luontevaksi. Nykyään nautin esiintymisestä!
Argumentaation suhteen minulle kirkastui eräs asia ehkä osin kummankin aineen kautta. Nimittäin retorikon ja argumentoijan välillä nähty ero. Eräs näkökanta on, että siinä missä retorikko yrittää vakuuttaa ihmisiä oman asiansa puolesta erilaisin retorisin tehokeinoin, argumentoija pyrkii etsimään perusteltua totuutta. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta tuon kaavan mukaisesti haluaisin itse olla nimenomaan argumentoija, etsiä argumentoiden totuutta, vaikka se olisi oman mielipiteeni vastainen. Mutta retoriikkaa voi mielestäni käyttää oikean asian ajamiseen, kunhan pääpaino on toimivassa argumentaatiossa.
Puheviestinnässä käsiteltiin myös jonkin verran uskonnollisia teemoja, kuuntelimme esimerkiksi helluntailaista, luterilaista ja ortodoksista puhetta. Lisäksi hengelliset teemat näkyivät paneelikeskustelujen aiheissa. Aineista lähimmin uskontoon ja hengellisiin kysymyksiin linkittyi kuitenkin uskontotiede.
Uskontotiede: Uskontotieteen perusteet
Tämä kokonaisuus koostui luennoista yhdessä kirjallisuuden (materiaalia kolmesta kirjasta) kanssa. Lopulta oli tentti, jossa oli kolme kysymystä luentojen ja kolme kirjallisuuden pohjalta – kysymyksistä sai valita neljä, joihin vastasi. Koska itse en ollut niin hyvin perehtynyt kirjoihin, painotin tentissä luentokysymyksiä, joista kirjoittamani esseet onnistuivatkin mielestäni parhaiten.
Luennolla käsiteltyihin aiheisiin kuuluivat uskontotieteen muotoutuminen ja historia, myytin ja pyhän käsitteet, uskonnon määrittely, suomalainen muinaisusko, samanismi ja magia sekä nopeasti läpikäytyinä myös vapaamuurarius sekä kognitiivinen uskontotiede. Kirjallisuus liikkui osittain samoissa teemoissa, mutta siinä syvennyttiin osaltaan myös uskontoon yhdessä psykologian sekä feminismin kanssa – feminismiä olimme käsitelleet toisesta näkökulmasta myös filosofian ryhmissä.
Keskeinen aihe etenkin luennoilla oli kysymys uskontotieteen ja sen osa-alueiden ja uskontotieteilijöiden reduktiivisuudesta ja ei-reduktiivisuudesta. Ei-reduktiivisuus tarkoittaa niin kutsuttua "ymmärtävää" lähestymistapaa, kun taas reduktiivisuus "selittävää". Reduktiiviset tutkijat pyrkivät palauttamaan uskonnon esimerkiksi psykologian lainalaisuuksiin, toisin sanoen selittämään uskontoa psyykkisin tekijöin. Ei-reduktiiviset taas jättävät sellaiset pohdinnat enemmän tai vähemmän pois ja pyrkivät ymmärtämään uskontoa, he saattavat antaa uskonnolle tai esimerkiksi pyhän käsitteelle tai kokemukselle sui generis -luonteen, joka tarkoittaa suunnilleen sitä, että se on jotain omanlaistaan niin, että sitä ei voi selittää palauttamalla. Nämä kaksi pääuomaa tuntuivat kilpailevan keskenään.
Itse uskonvakaumuksen omaavana minulle on luontevaa ajatella, että uskoni on enemmän kuin jokin psyykkinen ilmiö, joka tapahtuu pääni sisällä. Sitä kautta koin jonkinlaista sympatiaa ei-reduktiivisia tutkijoita kohtaan. En kuitenkaan sano, että kaikki olisi jotenkin sui generis -luonteista tai että mitään hengellisten ihmisten keskuudessa tapahtuvaa ei voisi selittää psyykkisillä prosesseilla. En vain itse usko, että kaiken tulisi välttämättä rajoittua siihen, mitä päämme sisällä tapahtuu.
En siis ole materialisti – mitä aihetta sivusimme filosofian ryhmissä. Mutta yhtä vähän olen Berkeleyn kaltainen "antimaterialisti", niin kuin hänet leikkisästi nimesin, sillä uskon, että materiaalinen maailma on todellinen ja sillä myös on ihmiseen vaikutusta.
Elämästä ja opiskelusta muuten
Vapaa-aikaakin on riittänyt kaiken opiskelun rinnalla, ja olenkin innokkaasti käynyt tekemässä "ekskursioita" erilaisiin paikallisiin hengellisiin tilaisuuksiin. Olen tehnyt listan paikallisista seurakunnan tai kirkon nimeä kantavista yhteisöistä ja niitä todella riittää! Tarkoitukseni ei silti ole ensisijaisesti käydä mahdollisimman monessa, vaan muodostaa pysyvämmänluonteisia hengellisiä yhteyksiä ja suhteita toisiin uskovaisiin. En halua olla vain paikasta toiseen kiertävä kulkija, vaan janoan todellista yhteyttä.
Lisäksi tiedekunnan ja yliopiston toimijoiden tahoilta on järjestetty monenlaisia tapahtumia (kuten kiertoajelu ja fuksiseikkailu sekä tietenkin fuksiaiset), joissa olen viihtynyt ja hankkiutunut tutuiksi monien kanssa. Tämänhetkisen kokemukseni valossa voin sanoa, että tiedekunnasta löytyy todella monenlaisia ihmisiä lukuisista eri taustoista, minkä toivon koituvan elämän rikastuttamiseksi ja antoisiksi keskusteluiksi, muun muassa.
Opiskelu on ollut ainakin tähän mennessä kivaa. Intoa riittää ja olen päässyt jo jonkinlaiseen lukemisen makuun, vaikka en luonteeltani ahkera lukija olekaan. Tenttikirjojen lisäksi on niin valtavasti muitakin kirjoja, jotka haluaisin lukea. Nyt on esimerkiksi luennassa Lee Strobelin Tapaus Kristus ja pian pitäisi aloittaa myös ensimmäinen Puolimatkani. Ne lienevät hyvää vastapainoa yliopistoteologialle, jonka otteen uskon olevan hyvin erilainen. Haluan itseni muistavan, että kaikki, mitä yliopistossa minulle opetetaan tieteellisenä tietona, ei välttämättä olekaan totta, niin vakavalta kuin tämän toteaminen kuulostaakin. Saakoon opinnoissani vallita terve skeptisismi ja olkoon ihanteenani olla totuutta etsivä argumentoija. Mutta ei siinäkään vielä kaikki, vaan haluan olla tätä Jumalan lapsena ja käyttää järkeäni Hänen kunniakseen.
Parin kuukauden kuluttua sitten ehkäpä tuntoja periodista kaksi? Sen onkin sitten tarkoitus sisältää Uuden testamentin eksegetiikkaa, Uuden testamentin kreikkaa, etiikkaa ja uskontotieteen kirjan lukemista ja esseekirjoitusta. Jääkää hyvästi tällä erää!
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
tiistai 14. lokakuuta 2014
Suurprojektini: Pääsiäiskertomusten kronologinen harmonisointi
Minua erityisesti kiehtoo jossain määrin Raamatussa nähtyjen ristiriitojen selittäminen. Tämän asian suhteen minuun on suuresti vaikuttanut Jasu Markkasen laaja ja laadukas vastine vapaa-ajattelijoiden Raamattukritiikkiin (http://raapustus.net/?id=111).
Kuuntelin kesällä eräänä päivänä radio-ohjelmaa Aristoteleen kantapää, jossa oli vieraana Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski. Sain ohjelmasta sellaisen kuvan, että siinä oltiin enemmän sen kannalla, että evankeliumien pääsiäiskertomukset eivät olisi kokonaan yhteensovitettavissa (vaan että ne ovat joissain kohdin ristiriitaisia keskenään).
No, arvatkaapas, mitä minä tein.
Koostin laajan tiedoston, jossa yhdistin neljän evankeliumin ja hiukan myös Apostolien tekojen pääsiäisen tapahtumista kertovat kohdat kronologiseksi ja hyvin yhdenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Yli satasivuinen tiedosto käsittää siis neljälle rinnakkaiselle palstalle sijoitellut raamatunkohdat aikaväliltä Jeesuksen Betanian ja Beetfagen lähestymisen ja Hänen taivaaseenastumisensa. Tiedostossa edetään johdonmukaisesti niin, että aika kuluu ylhäältä alaspäin ja rinnakkain ovat luultavasti samasta tapahtumasta kertovat kohdat kustakin kirjasta. Tekemäni tiedosto sisältää käsitykseni mukaan erään mahdollisen kronologian, mutta sellaisenaan hyvin yhdenmukaisen.
Työni tarkoituksena oli osoittaa, että ajatus pääsiäiskertomusten ristiriitaisuudesta ei välttämättä olekaan niin perusteltu. Usein kun tutkitaan tarkemmin ristiriitaisilta vaikuttavia kohtia, ristiriita katoaakin kokonaan.
Toivon, että tämä työ saa olla avuksi ja tueksi niille, jotka ovat kohdanneet esityksiä Raamatun ristiriitaisuudesta tältä osin; niille, jotka haluavat tutkia Raamatun yhdenmukaisuutta; ja/tai niille, jotka haluavat hahmottaa kokonaiskuvaa pääsiäisen ajan tapahtumista. Siksipä minuun saa ottaa yhteyttä vaikkapa sähköpostiosoitteeseeni ( jere.hannikainen2@gmail.com ), ja olen valmis lähettämään tiedoston sitä haluaville.
PÄÄTELMIÄ KOETELTAVAKSI
Julkaisen tässä kirjoituksessa koeteltavaksi joukon päätelmiä, joita tulin pohtineeksi tutkimustyöni tiimoilta. Joukossa on muutama hyvin mielenkiintoinenkin ajatus.
1. Minkä kysymyksen jälkeen Jeesukselta ei enää rohjettu kysyä?
Luuk. 20:40:ssä lukee, että he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään ylösnousemuskysymyksen jälkeen, mutta Mark. 12:34:ssä taas lukee, että Jeesukselta ei enää rohjettu kysyä mitään kysymyksen ensimmäisestä käskystä jälkeen. Onko tässä ristiriita? Ei, sillä Luukkaassa kerrotaan, että HE eivät enää rohjenneet kysyä. Keihin tässä viitataan? Muutamiin kirjanoppineista, mutta ei mitenkään välttämättä kaikkiin. On perusteltua olettaa, että tämän jälkeenkin eräs kirjanoppinut vielä kysyi (Mark. 12:28), minkä jälkeen KUKAAN ei enää rohjennut kysyä. Matteuksessa tämä ilmoitetaan vasta "Daavidin Herra" -puheen jälkeen, mutta sen aikanahan Jeesukselta ei enää näytetä kysyvän mitään. Matteuksessa vieläpä lukee: "eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään".
2. Jeesuksen voiteleminen
Joh. 12:3–8 oli hieman ongelmallinen kohta, sillä jos sen ympäristöineen ajatellaan muodostavan aikajärjestyksen, näyttäisi siltä, että Jeesus voideltiinkin 6 päivää ennen pääsiäistä. Matteuksessa (26:6–13) ja Markuksessa (14:3–9) voitelu taas on sijoitettu ylipappien neuvottelun ja mietinnän ja Juudaksen heidän luoksensa menemisen väliin. Mikäli kyseessä on yksi ja sama tapahtuma sekä "synoptikoilla" että Johanneksella, toisessa näistä kohta ei liene kronologisella paikallaan. EI ehkä näytä kaikista todennäköisimmältä, että kyseessä olisivatkin eri tapahtumat, sillä silloin hyvin samalla tavoin (300 denaria, voitelu hautaamista tai hautaamispäivää varten, "Köyhät teillä on aina keskuudessanne") olisi tapahtunut kahdesti muutaman päivän aikana. Toki tämäkään ei luultavasti olisi mahdotonta. Johanneksen evankeliumissa jakeissa 12:2 ja 12:9 esiintyvä sana ουν [oun] näyttää minusta kuitenkin jollain tavalla rytmittävän kerrontaa ja sitovan käsillä olevan kohdan jollain lailla edelliseen sekä seuraavan kohdan käsillä olevaan. Siksi päätin lopulta jättää Johanneksen evankeliumin voitelukohdan pois, vaikka alun perin sen sisällytin mukaan rinnakkaiskohdaksi.
3. Aikajärjestys tapahtumille Pääsiäisaterialle asettumisesta Getsemaneen saapumiseen, mikäli tutkimukseni pitää paikkansa, ja kommentointia
– Jeesus asettuu aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa
– Jeesus sanoo halajamalla halanneensa syödä tämän pääsiäislampaan heidän kanssaan (Luuk. 22:15–16)
– Jeesus ilmaisee ensimmäisen kerran, että yksi heistä kavaltaa hänet. Opetuslapset tulevat murheellisiksi ja rupeavat sanomaan: en kai minä? (Matt. 26:21–24 ja Mark. 14:18–21)
– Juudas sanoo: "Rabbi, en kai minä ole se?", ja Jeesus sanoo hänelle: "Sinäpä sen sanoit." (Matt. 26:25). Mutta ilmeisesti nämä sanat ehkä sanottiin sen verran hiljaa, että myöhemminkin opetuslapsilla oli vielä aihetta kysyä asiasta.
– Jeesus ottaa maljan ja käskee ottaa ja jakaa sen (huom. ei ilmeisesti vielä ehtoollismaljaa) (Luuk. 22:17–18)
– Jeesus ottaa leivän ja sanoo, että se on hänen ruumiinsa (Matt. 26:26, Mark. 14:22 ja Luuk. 22:19)
– Jeesus pesee opetuslasten jalat ja puhuu jälleen siitä, että opetuslapsista yksi on hänet kavaltava. Opetuslapset katsovat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui. (Joh. 13:2–22.) Muistaakseni tulin ajatelleeksi, että tämän jakson voisi sijoittaa johonkin toiseenkin kohtaan aterian aikana.
– Ateria päättyy tässä välissä, sillä:
– Aterian jälkeen Jeesus ottaa maljan ja sanoo sen olevan uuden liiton hänen veressään (Luuk. 22:20), minkä oletan tapahtuneen samaan aikaan kuin Matteuksen (26:27–29) ja Markuksen (14:23–25) kertomat kuvaukset maljan ottamisesta.
– Jeesus puhuu kavaltajastaan jälleen, ja opetuslapset alkavat jälleen kysellä. Heidän välillään syntyy kiista siitä, kuka heistä on katsottava suurimmaksi. Jeesus sanoo myös Pietarin kieltämisestä ensimmäisen kerran ja puhuu mukaan otettavista asioista sekä itsestään. (Luuk. 22:21–38.)
– Se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa, kysyy, kuka se on. Jeesus antaa palan Juudaalle, Juudakseen menee saatana. Juudas lähtee ulos. Jeesus puhuu jonkin aikaa ja sanoo Pietarin kieltämisestä uudelleen. (Joh. 13:23–38.) Kuten tutkielmassa sulkuihin olen kirjoittanut: "vaikka käännös antaisi ymmärtää, että ateria oli yhä käynnissä, kreikan sana ehkä sallisi sen, että ainoastaan oltiin ruokapöydän ääressä. Varma en toki ole, mutta kuitenkin näyttää siltä, että aterian oli jo oltava loppunut silloin, kun Juudas lähti."
– Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa (Joh. 14)
– Lähtö kohti Öljymäkeä kiitosvirren jälkeen. Jeesus puhuu siitä, että he loukkaantuvat häneen. Jeesus puhuu vielä uudelleen Pietarin kieltämisestä. (Matt. 26:30–35 ja Mark. 14:26–31.) Sijoitin lähdön tähän mielessäni Jeesuksen sanat luvun Joh. 14 lopussa. Toki nämä eivät välttämättä merkinne, että he lähtivät jo silloin, mutta tutkielmassa sijoitin lähdön tähän kohden. Markuksessa mainitaan, että kukko laulaa kahdesti, niin kuin ajattelen sen laulaneenkin, muut evankelistat eivät vain mainitse toista laulamista. Kenties on myös niin, että toinen laulu on varsinainen kukonlaulu, ensimmäinen jonkinlainen rääkäisy ennen sitä.
– Lukujen Joh. 15–17 sisällöt. Tämä tapahtuu ennen Öljymäelle saapumista, ilmeisesti ollaan vielä kaupungin puolella Kedronin puroa.
– Saapuminen Getsemaneen
Huomaamme siis, että mikäli harmoniani on oikeassa, Jeesus puhui sekä kavaltamisestaan että Pietarin kieltämisestä USEAMMAN kerran.
4. Ilmaisiko Jeesus itsensä pidättäjille vai ilmaisiko Juudas hänet suudelmalla?
Ei ole tokikaan mahdottomuus, että Jeesuksen itsensä ilmaiseminen (Joh. 18:4-9) ja suudelma (Matt. 26:49 ja Mark. 14:45) tapahtuivat kumpikin. Itse pidin loogisena sitä, että Jeesus ensin astui eteen ja ilmaisi itsensä, mutta ehkä pidättäjät ajattelivat, että tässä yritetään hämätä ja että joku haluaa tekeytyä Jeesukseksi ja suojella siten Mestariaan. Suudelmasta oli sovittu merkkinä, joten Juudas meni Jeesuksen luo ja suuteli. Tämän jälkeen asia lienee ollut varma ja Jeesus otettiin kiinni.
5. Jeesuksen oikeudenkäynnit
Jeesus kävi lyhyessä ajassa useiden henkilöiden edessä:
– Ensin Hannaan
– Sitten Kaifaan ja neuvoston
– Sitten neuvoston edessä uudelleen aamulla
– Sitten Pilatuksen edessä 1. kerran
– Sitten Herodeksen edessä
– Sitten Pilatuksen edessä 2. kerran
Herää ehkä kysymys, miksi Jeesus kävi neuvoston edessä kaksi kertaa? Eikö Luuk. 22:66–71 kerro samasta tapahtumasta kuin Matt. 26:59–66 ja Mark. 14:55–64? Miksi Jeesuksen vastaukseen oltaisiin reagoitu kahdesti samalla tavalla ("Mitä me enää todistajia tarvitsemme?"). Tähän en osaa sanoa yksiselitteistä vastausta. Ehkä he halusivat varmistella asiaa ja siksi käytiin läpi samankaltainen tapahtuma uudelleen. Kuitenkin minusta näyttää todennäköiseltä, että Jeesus neuvoston edessä kahdesti. Matteuksessa ja Markuksessa mainitaan, että ylipapit ja vanhimmat toimivat vielä aamullakin (Matt. 27:1 ja Mark. 15:1), vaikka näissä kohdissa ei suoraan mainita, että Jeesus olisi ollut läsnä. Kuitenkin olen tutkimuksessani yhdistänyt nämä tapahtumat, koetelkoon lukija tätä ratkaisua.
6. Pietarin kieltäminen ja mielenkiintoinen tulkinta Johanneksen tekstistä
Kaikki evankeliumit kertovat kaikki kolme kieltämistä, joten lähes pakostakin paljastuu, että vaikka yhtä evankeliumia lukemalla voi vaikuttaa siltä, että vain yksi henkilö väittää Pietaria Jeesuksen opetuslapseksi, yhdessä evankeliumeita lukien heitä voikin paljastua olleen useampia.
Synoptikkojen perusteella voidaan sanoa, että ensimmäisen kieltämisensä jälkeen Pietari meni ulos portille lämmittelemästä. Ilmeisesti toinen kieltäminen tapahtui portin luona. Mutta jos luemme Johannesta kronologisena kertomuksena, näyttää siltä, että toinen kieltäminen tapahtui silloin, kun Pietari oli lämmittelemässä! Miten tämä kävisi yhteen sen kanssa, että Pietari oli mennyt ulos synoptikkojen mukaan?
Löysin Peter's Denial of Jesus -kirjoituksessa (http://www.journal33.org/godworld/html/petedeny.htm) kiintoisan tulkinnan. Sen mukaan Johannes kertoikin kieltämisistä järjestyksessä: 2., 1. ja 3. Johanneksen kertomuksessahan kerrotaan seuraavaa: Pietari ja eräs toinen opetuslapsi seurasivat, ja tämä toinen meni sisälle, mutta Pietari jäi vielä joksikin aikaa seisomaan ulos portille. Toinen opetuslapsi tuli sitten ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Seuraavassa jakeessa palvelijatar, joka vartioi porttia, puhuu Pietarille kysyen hänen opetuslapseudestaan ja Pietari kieltää.
Pidän mahdollisena, että Johanneksessa toinen kieltäminen on yksinkertaisesti mainittu siihen liittyvän henkilön yhteydessä. Tällöin ei ole ongelmaa lämmittelyn suhteen, koska Pietari kieltää sisällä ensimmäisen kerran ja portin luona toisen kerran.
Tämän näkemyksen mukaan näemme, että ensimmäiseen kieltämiseen liittyi palvelijatar (synoptikot), mutta myös ilmeisesti useampia henkilöitä (Johannes). Toiseen kieltämiseen liittyi porttia vartioiva palvelijatar (Johannes), palvelijatar, ehkä sama kuin ensimmäisessä kieltämisessä (Mark), toinen nainen (Matteus) ja eräs mies (Luukas). Esityksessä olen sijoittanut Matteuksen ja Markuksen vierekkäin, samoin Luukkaan ja Johanneksen, vaikkakaan en osaa varmasti sanoa, missä järjestyksessä he puhuivat. Matteuksessa ja Markuksessa kylläkään sanoja ei välttämättä suunnata Pietarille, vaan ehkä muille, jotka sitten alkavat puhua Pietarille.
Kolmanteen kieltämiseen liittyivät joukko seisovia ihmisiä (Matteus ja Markus), vielä toinen (Luukas) ja ylimmäisen papin palvelija, Malkuksen sukulainen (Johannes).
7. Jeesuksen luovuttaminen ristiinnaulittavaksi
Jeesus puettiin Matteuksen ja Markuksen kertomuksien mukaan vaippaan ja orjantappurakruunuun ristiinnaulittavaksi luovuttamisen jälkeen, mutta Johanneksessa kerrotaan (jos kertomus on kronologinen), että se tapahtui ruoskittamisen jälkeen ja ennen ristiinnaulittavaksi antamista.
Kenties Pilatus (joka aika selkeästi halusi vältellä erittäin kovasti sitä, että olisi suostunut juutalaisten vaatimuksiin), halusi vielä yrittää pelastaa Jeesuksen sen jälkeen, kun oli jo luovuttanut Jeesuksen ristiinnaulittavaksi ja toi hänet ihmisten eteen orjantappurakruunussa ja vaipassa. Sitten käytiin vielä keskusteluja, kunnes Jeesus lopullisesti annettiin ristiinnaulittavaksi.
8. Kantoiko Jeesus ristiään itse vai kantoiko Simon Kyreneläinen osan matkaa?
Jeesus meni ulos kantaen omaa ristiänsä, mutta matkalla Simon pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä.
9. Jeesuksen sanat ristiltä sanottiin otaksumani mukaan tässä järjestyksessä:
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" (Luuk. 23:34)
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43)
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?" (Matt. 27:46) (Kenties sama kuin Mark. 15:34:ssä, vaikkakin kreikkalaisin kirjaimin kirjoitetut sanat poikkeavat hieman toisistaan näissä kahdessa evankeliumissa. Toinen mahdollisuus on, että Jeesus sanoi toisin sanoin "yhdeksännen hetken vaiheilla" ja toisin sanoin "yhdeksännellä hetkellä".)
"Vaimo, katso, poikasi!" (Joh. 19:26)
"Katso, äitisi!" (Joh. 19:27)
"Minun on jano" ( Joh. 19:28 )
"Se on täytetty" (Joh. 19:30)
"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni" (Luuk. 23:46)
10. Sanoivatko naiset kenellekään mitään, kun olivat tulleet ulos ja paenneet haudalta? Montako kertaa Pietari kävi haudalla? *
Markuksen mukaan naiset eivät sanoneet kenellekään mitään, muissa evankeliumeissa sanotaan, että he kertoivat. Tätä mietin jonkin aikaa, ja tulin siihen tulokseen, että he eivät joukkona sanoneet mitään aluksi, mutta Maria Magdaleena meni kertomaan Pietarille ja toiselle opetuslapselle. Sitten he luultavasti lähtivät haudalle ja Johanneksen kuvaamat tapahtumat tapahtuivat. Miehet lähtivät ja Jeesus ilmestyi Marialle. Sitten hän viimein muiden naisten kanssa juoksi viemään sanaa opetuslapsille, ja Jeesus ilmestyi vielä matkallakin heille. Jos oletamme, että esittämäni on totta, on siinä tapauksessa kiintoisaa katsoa Johanneksessa olevia Marian sanoja. Yksin Pietarin ja toisen opetuslapsen luo mennessään hän kertoi vain: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet" (Joh. 20:2), mutta myöhemmin hänen sanomansa on se, että hän on nähnyt Herran ja että Herra on hänelle näin sanonut ( Joh. 20:18 ).
Tämän jälkeen Pietari olisi sitten mennyt haudalle toisen kerran ja nähnyt ainoastaan käärinliinat, ja mennyt pois ihmetellen itsekseen tapahtunutta. Miksi tämä toinen käynti? Ehkä hän halusi varmistaa, etteivät hänen silmänsä olleet valehdelleet.
11. Jeesuksen ilmestymisten järjestys otaksumani mukaan *
– Maria Magdaleenalle varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä haudan edessä ulkopuolella (Mark. 16:9 ja Joh. 20:14–17)
– Naisille, jotka olivat viemässä sanaa opetuslapsille, samana päivänä (Matt. 28:9–10)
– Kleopaalle ja toiselle samana päivänä heidän kulkiessaan Emmaukseen ja jatkuen aterialle asti (Mark. 16:12 ja Luuk. 24:15–31)
– Kymmenelle opetuslapselle yhdestätoista samana päivänä, myöhään illalla, Jerusalemissa lukittujen ovien takana (Luuk. 24:36–49 ja Joh. 20:19–23)
– Yhdelletoista opetuslapselle kahdeksan päivän perästä heidän ollessaan huoneessa aterialla (Mark. 16:14–18 ja Joh. 20:26–29)
– Seitsemälle opetuslapselle Tiberiaan järven rannalla (Joh. 21:1–22)
– Opetuslapsille vuorella Galileassa (Matt. 28:17–20)
– Opetuslapsille lähes Betaniassa asti (taivaaseenastumisen yhteydessä) (Mark. 16:19, Luuk. 24:50–51 ja Ap. t. 1:4-9)
Oletan, että Tuomas lähti pois vain vähän ennen kuin Jeesus ilmestyi opetuslapsille viikon ensimmäisenä päivänä. Yhdentoistahan mainitaan olleen kokoontuneina, kun Kleopas ja toinen tulivat kertomaan kokemuksestaan. Mahdollisesti Tuomas lähti sinä aikana, kun nämä kertoivat Emmauksen tien tapahtumista.
* HUOM. Tein tutkimukseni sisällyttäen Evankeliumin Markuksen mukaan lopun käsittelemiini kohtiin ja ottaen sen huomioon harmoniassa. Olen kuitenkin tietoinen, että jotkut kyseenalaistavat jakeiden Mark. 16:9–20 aitouden. En tiedä, miten toisella tavalla olisin tutkimuksen ratkaisut tehnyt, jos en olisi ottanut noita jakeita huomioon. En ota tässä kantaa aitouteen, sillä en ole asiasta ainakaan vielä saanut varmuutta. Jumala johdattakoon totuuteen!
Kuuntelin kesällä eräänä päivänä radio-ohjelmaa Aristoteleen kantapää, jossa oli vieraana Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski. Sain ohjelmasta sellaisen kuvan, että siinä oltiin enemmän sen kannalla, että evankeliumien pääsiäiskertomukset eivät olisi kokonaan yhteensovitettavissa (vaan että ne ovat joissain kohdin ristiriitaisia keskenään).
No, arvatkaapas, mitä minä tein.
Koostin laajan tiedoston, jossa yhdistin neljän evankeliumin ja hiukan myös Apostolien tekojen pääsiäisen tapahtumista kertovat kohdat kronologiseksi ja hyvin yhdenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Yli satasivuinen tiedosto käsittää siis neljälle rinnakkaiselle palstalle sijoitellut raamatunkohdat aikaväliltä Jeesuksen Betanian ja Beetfagen lähestymisen ja Hänen taivaaseenastumisensa. Tiedostossa edetään johdonmukaisesti niin, että aika kuluu ylhäältä alaspäin ja rinnakkain ovat luultavasti samasta tapahtumasta kertovat kohdat kustakin kirjasta. Tekemäni tiedosto sisältää käsitykseni mukaan erään mahdollisen kronologian, mutta sellaisenaan hyvin yhdenmukaisen.
Työni tarkoituksena oli osoittaa, että ajatus pääsiäiskertomusten ristiriitaisuudesta ei välttämättä olekaan niin perusteltu. Usein kun tutkitaan tarkemmin ristiriitaisilta vaikuttavia kohtia, ristiriita katoaakin kokonaan.
Toivon, että tämä työ saa olla avuksi ja tueksi niille, jotka ovat kohdanneet esityksiä Raamatun ristiriitaisuudesta tältä osin; niille, jotka haluavat tutkia Raamatun yhdenmukaisuutta; ja/tai niille, jotka haluavat hahmottaa kokonaiskuvaa pääsiäisen ajan tapahtumista. Siksipä minuun saa ottaa yhteyttä vaikkapa sähköpostiosoitteeseeni ( jere.hannikainen2@gmail.com ), ja olen valmis lähettämään tiedoston sitä haluaville.
PÄÄTELMIÄ KOETELTAVAKSI
Julkaisen tässä kirjoituksessa koeteltavaksi joukon päätelmiä, joita tulin pohtineeksi tutkimustyöni tiimoilta. Joukossa on muutama hyvin mielenkiintoinenkin ajatus.
1. Minkä kysymyksen jälkeen Jeesukselta ei enää rohjettu kysyä?
Luuk. 20:40:ssä lukee, että he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään ylösnousemuskysymyksen jälkeen, mutta Mark. 12:34:ssä taas lukee, että Jeesukselta ei enää rohjettu kysyä mitään kysymyksen ensimmäisestä käskystä jälkeen. Onko tässä ristiriita? Ei, sillä Luukkaassa kerrotaan, että HE eivät enää rohjenneet kysyä. Keihin tässä viitataan? Muutamiin kirjanoppineista, mutta ei mitenkään välttämättä kaikkiin. On perusteltua olettaa, että tämän jälkeenkin eräs kirjanoppinut vielä kysyi (Mark. 12:28), minkä jälkeen KUKAAN ei enää rohjennut kysyä. Matteuksessa tämä ilmoitetaan vasta "Daavidin Herra" -puheen jälkeen, mutta sen aikanahan Jeesukselta ei enää näytetä kysyvän mitään. Matteuksessa vieläpä lukee: "eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään".
2. Jeesuksen voiteleminen
Joh. 12:3–8 oli hieman ongelmallinen kohta, sillä jos sen ympäristöineen ajatellaan muodostavan aikajärjestyksen, näyttäisi siltä, että Jeesus voideltiinkin 6 päivää ennen pääsiäistä. Matteuksessa (26:6–13) ja Markuksessa (14:3–9) voitelu taas on sijoitettu ylipappien neuvottelun ja mietinnän ja Juudaksen heidän luoksensa menemisen väliin. Mikäli kyseessä on yksi ja sama tapahtuma sekä "synoptikoilla" että Johanneksella, toisessa näistä kohta ei liene kronologisella paikallaan. EI ehkä näytä kaikista todennäköisimmältä, että kyseessä olisivatkin eri tapahtumat, sillä silloin hyvin samalla tavoin (300 denaria, voitelu hautaamista tai hautaamispäivää varten, "Köyhät teillä on aina keskuudessanne") olisi tapahtunut kahdesti muutaman päivän aikana. Toki tämäkään ei luultavasti olisi mahdotonta. Johanneksen evankeliumissa jakeissa 12:2 ja 12:9 esiintyvä sana ουν [oun] näyttää minusta kuitenkin jollain tavalla rytmittävän kerrontaa ja sitovan käsillä olevan kohdan jollain lailla edelliseen sekä seuraavan kohdan käsillä olevaan. Siksi päätin lopulta jättää Johanneksen evankeliumin voitelukohdan pois, vaikka alun perin sen sisällytin mukaan rinnakkaiskohdaksi.
3. Aikajärjestys tapahtumille Pääsiäisaterialle asettumisesta Getsemaneen saapumiseen, mikäli tutkimukseni pitää paikkansa, ja kommentointia
– Jeesus asettuu aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa
– Jeesus sanoo halajamalla halanneensa syödä tämän pääsiäislampaan heidän kanssaan (Luuk. 22:15–16)
– Jeesus ilmaisee ensimmäisen kerran, että yksi heistä kavaltaa hänet. Opetuslapset tulevat murheellisiksi ja rupeavat sanomaan: en kai minä? (Matt. 26:21–24 ja Mark. 14:18–21)
– Juudas sanoo: "Rabbi, en kai minä ole se?", ja Jeesus sanoo hänelle: "Sinäpä sen sanoit." (Matt. 26:25). Mutta ilmeisesti nämä sanat ehkä sanottiin sen verran hiljaa, että myöhemminkin opetuslapsilla oli vielä aihetta kysyä asiasta.
– Jeesus ottaa maljan ja käskee ottaa ja jakaa sen (huom. ei ilmeisesti vielä ehtoollismaljaa) (Luuk. 22:17–18)
– Jeesus ottaa leivän ja sanoo, että se on hänen ruumiinsa (Matt. 26:26, Mark. 14:22 ja Luuk. 22:19)
– Jeesus pesee opetuslasten jalat ja puhuu jälleen siitä, että opetuslapsista yksi on hänet kavaltava. Opetuslapset katsovat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui. (Joh. 13:2–22.) Muistaakseni tulin ajatelleeksi, että tämän jakson voisi sijoittaa johonkin toiseenkin kohtaan aterian aikana.
– Ateria päättyy tässä välissä, sillä:
– Aterian jälkeen Jeesus ottaa maljan ja sanoo sen olevan uuden liiton hänen veressään (Luuk. 22:20), minkä oletan tapahtuneen samaan aikaan kuin Matteuksen (26:27–29) ja Markuksen (14:23–25) kertomat kuvaukset maljan ottamisesta.
– Jeesus puhuu kavaltajastaan jälleen, ja opetuslapset alkavat jälleen kysellä. Heidän välillään syntyy kiista siitä, kuka heistä on katsottava suurimmaksi. Jeesus sanoo myös Pietarin kieltämisestä ensimmäisen kerran ja puhuu mukaan otettavista asioista sekä itsestään. (Luuk. 22:21–38.)
– Se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa, kysyy, kuka se on. Jeesus antaa palan Juudaalle, Juudakseen menee saatana. Juudas lähtee ulos. Jeesus puhuu jonkin aikaa ja sanoo Pietarin kieltämisestä uudelleen. (Joh. 13:23–38.) Kuten tutkielmassa sulkuihin olen kirjoittanut: "vaikka käännös antaisi ymmärtää, että ateria oli yhä käynnissä, kreikan sana ehkä sallisi sen, että ainoastaan oltiin ruokapöydän ääressä. Varma en toki ole, mutta kuitenkin näyttää siltä, että aterian oli jo oltava loppunut silloin, kun Juudas lähti."
– Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa (Joh. 14)
– Lähtö kohti Öljymäkeä kiitosvirren jälkeen. Jeesus puhuu siitä, että he loukkaantuvat häneen. Jeesus puhuu vielä uudelleen Pietarin kieltämisestä. (Matt. 26:30–35 ja Mark. 14:26–31.) Sijoitin lähdön tähän mielessäni Jeesuksen sanat luvun Joh. 14 lopussa. Toki nämä eivät välttämättä merkinne, että he lähtivät jo silloin, mutta tutkielmassa sijoitin lähdön tähän kohden. Markuksessa mainitaan, että kukko laulaa kahdesti, niin kuin ajattelen sen laulaneenkin, muut evankelistat eivät vain mainitse toista laulamista. Kenties on myös niin, että toinen laulu on varsinainen kukonlaulu, ensimmäinen jonkinlainen rääkäisy ennen sitä.
– Lukujen Joh. 15–17 sisällöt. Tämä tapahtuu ennen Öljymäelle saapumista, ilmeisesti ollaan vielä kaupungin puolella Kedronin puroa.
– Saapuminen Getsemaneen
Huomaamme siis, että mikäli harmoniani on oikeassa, Jeesus puhui sekä kavaltamisestaan että Pietarin kieltämisestä USEAMMAN kerran.
4. Ilmaisiko Jeesus itsensä pidättäjille vai ilmaisiko Juudas hänet suudelmalla?
Ei ole tokikaan mahdottomuus, että Jeesuksen itsensä ilmaiseminen (Joh. 18:4-9) ja suudelma (Matt. 26:49 ja Mark. 14:45) tapahtuivat kumpikin. Itse pidin loogisena sitä, että Jeesus ensin astui eteen ja ilmaisi itsensä, mutta ehkä pidättäjät ajattelivat, että tässä yritetään hämätä ja että joku haluaa tekeytyä Jeesukseksi ja suojella siten Mestariaan. Suudelmasta oli sovittu merkkinä, joten Juudas meni Jeesuksen luo ja suuteli. Tämän jälkeen asia lienee ollut varma ja Jeesus otettiin kiinni.
5. Jeesuksen oikeudenkäynnit
Jeesus kävi lyhyessä ajassa useiden henkilöiden edessä:
– Ensin Hannaan
– Sitten Kaifaan ja neuvoston
– Sitten neuvoston edessä uudelleen aamulla
– Sitten Pilatuksen edessä 1. kerran
– Sitten Herodeksen edessä
– Sitten Pilatuksen edessä 2. kerran
Herää ehkä kysymys, miksi Jeesus kävi neuvoston edessä kaksi kertaa? Eikö Luuk. 22:66–71 kerro samasta tapahtumasta kuin Matt. 26:59–66 ja Mark. 14:55–64? Miksi Jeesuksen vastaukseen oltaisiin reagoitu kahdesti samalla tavalla ("Mitä me enää todistajia tarvitsemme?"). Tähän en osaa sanoa yksiselitteistä vastausta. Ehkä he halusivat varmistella asiaa ja siksi käytiin läpi samankaltainen tapahtuma uudelleen. Kuitenkin minusta näyttää todennäköiseltä, että Jeesus neuvoston edessä kahdesti. Matteuksessa ja Markuksessa mainitaan, että ylipapit ja vanhimmat toimivat vielä aamullakin (Matt. 27:1 ja Mark. 15:1), vaikka näissä kohdissa ei suoraan mainita, että Jeesus olisi ollut läsnä. Kuitenkin olen tutkimuksessani yhdistänyt nämä tapahtumat, koetelkoon lukija tätä ratkaisua.
6. Pietarin kieltäminen ja mielenkiintoinen tulkinta Johanneksen tekstistä
Kaikki evankeliumit kertovat kaikki kolme kieltämistä, joten lähes pakostakin paljastuu, että vaikka yhtä evankeliumia lukemalla voi vaikuttaa siltä, että vain yksi henkilö väittää Pietaria Jeesuksen opetuslapseksi, yhdessä evankeliumeita lukien heitä voikin paljastua olleen useampia.
Synoptikkojen perusteella voidaan sanoa, että ensimmäisen kieltämisensä jälkeen Pietari meni ulos portille lämmittelemästä. Ilmeisesti toinen kieltäminen tapahtui portin luona. Mutta jos luemme Johannesta kronologisena kertomuksena, näyttää siltä, että toinen kieltäminen tapahtui silloin, kun Pietari oli lämmittelemässä! Miten tämä kävisi yhteen sen kanssa, että Pietari oli mennyt ulos synoptikkojen mukaan?
Löysin Peter's Denial of Jesus -kirjoituksessa (http://www.journal33.org/godworld/html/petedeny.htm) kiintoisan tulkinnan. Sen mukaan Johannes kertoikin kieltämisistä järjestyksessä: 2., 1. ja 3. Johanneksen kertomuksessahan kerrotaan seuraavaa: Pietari ja eräs toinen opetuslapsi seurasivat, ja tämä toinen meni sisälle, mutta Pietari jäi vielä joksikin aikaa seisomaan ulos portille. Toinen opetuslapsi tuli sitten ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle. Seuraavassa jakeessa palvelijatar, joka vartioi porttia, puhuu Pietarille kysyen hänen opetuslapseudestaan ja Pietari kieltää.
Pidän mahdollisena, että Johanneksessa toinen kieltäminen on yksinkertaisesti mainittu siihen liittyvän henkilön yhteydessä. Tällöin ei ole ongelmaa lämmittelyn suhteen, koska Pietari kieltää sisällä ensimmäisen kerran ja portin luona toisen kerran.
Tämän näkemyksen mukaan näemme, että ensimmäiseen kieltämiseen liittyi palvelijatar (synoptikot), mutta myös ilmeisesti useampia henkilöitä (Johannes). Toiseen kieltämiseen liittyi porttia vartioiva palvelijatar (Johannes), palvelijatar, ehkä sama kuin ensimmäisessä kieltämisessä (Mark), toinen nainen (Matteus) ja eräs mies (Luukas). Esityksessä olen sijoittanut Matteuksen ja Markuksen vierekkäin, samoin Luukkaan ja Johanneksen, vaikkakaan en osaa varmasti sanoa, missä järjestyksessä he puhuivat. Matteuksessa ja Markuksessa kylläkään sanoja ei välttämättä suunnata Pietarille, vaan ehkä muille, jotka sitten alkavat puhua Pietarille.
Kolmanteen kieltämiseen liittyivät joukko seisovia ihmisiä (Matteus ja Markus), vielä toinen (Luukas) ja ylimmäisen papin palvelija, Malkuksen sukulainen (Johannes).
7. Jeesuksen luovuttaminen ristiinnaulittavaksi
Jeesus puettiin Matteuksen ja Markuksen kertomuksien mukaan vaippaan ja orjantappurakruunuun ristiinnaulittavaksi luovuttamisen jälkeen, mutta Johanneksessa kerrotaan (jos kertomus on kronologinen), että se tapahtui ruoskittamisen jälkeen ja ennen ristiinnaulittavaksi antamista.
Kenties Pilatus (joka aika selkeästi halusi vältellä erittäin kovasti sitä, että olisi suostunut juutalaisten vaatimuksiin), halusi vielä yrittää pelastaa Jeesuksen sen jälkeen, kun oli jo luovuttanut Jeesuksen ristiinnaulittavaksi ja toi hänet ihmisten eteen orjantappurakruunussa ja vaipassa. Sitten käytiin vielä keskusteluja, kunnes Jeesus lopullisesti annettiin ristiinnaulittavaksi.
8. Kantoiko Jeesus ristiään itse vai kantoiko Simon Kyreneläinen osan matkaa?
Jeesus meni ulos kantaen omaa ristiänsä, mutta matkalla Simon pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä.
9. Jeesuksen sanat ristiltä sanottiin otaksumani mukaan tässä järjestyksessä:
"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät" (Luuk. 23:34)
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43)
"Eeli, Eeli, lama sabaktani?" (Matt. 27:46) (Kenties sama kuin Mark. 15:34:ssä, vaikkakin kreikkalaisin kirjaimin kirjoitetut sanat poikkeavat hieman toisistaan näissä kahdessa evankeliumissa. Toinen mahdollisuus on, että Jeesus sanoi toisin sanoin "yhdeksännen hetken vaiheilla" ja toisin sanoin "yhdeksännellä hetkellä".)
"Vaimo, katso, poikasi!" (Joh. 19:26)
"Katso, äitisi!" (Joh. 19:27)
"Minun on jano" ( Joh. 19:28 )
"Se on täytetty" (Joh. 19:30)
"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni" (Luuk. 23:46)
10. Sanoivatko naiset kenellekään mitään, kun olivat tulleet ulos ja paenneet haudalta? Montako kertaa Pietari kävi haudalla? *
Markuksen mukaan naiset eivät sanoneet kenellekään mitään, muissa evankeliumeissa sanotaan, että he kertoivat. Tätä mietin jonkin aikaa, ja tulin siihen tulokseen, että he eivät joukkona sanoneet mitään aluksi, mutta Maria Magdaleena meni kertomaan Pietarille ja toiselle opetuslapselle. Sitten he luultavasti lähtivät haudalle ja Johanneksen kuvaamat tapahtumat tapahtuivat. Miehet lähtivät ja Jeesus ilmestyi Marialle. Sitten hän viimein muiden naisten kanssa juoksi viemään sanaa opetuslapsille, ja Jeesus ilmestyi vielä matkallakin heille. Jos oletamme, että esittämäni on totta, on siinä tapauksessa kiintoisaa katsoa Johanneksessa olevia Marian sanoja. Yksin Pietarin ja toisen opetuslapsen luo mennessään hän kertoi vain: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet" (Joh. 20:2), mutta myöhemmin hänen sanomansa on se, että hän on nähnyt Herran ja että Herra on hänelle näin sanonut ( Joh. 20:18 ).
Tämän jälkeen Pietari olisi sitten mennyt haudalle toisen kerran ja nähnyt ainoastaan käärinliinat, ja mennyt pois ihmetellen itsekseen tapahtunutta. Miksi tämä toinen käynti? Ehkä hän halusi varmistaa, etteivät hänen silmänsä olleet valehdelleet.
11. Jeesuksen ilmestymisten järjestys otaksumani mukaan *
– Maria Magdaleenalle varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä haudan edessä ulkopuolella (Mark. 16:9 ja Joh. 20:14–17)
– Naisille, jotka olivat viemässä sanaa opetuslapsille, samana päivänä (Matt. 28:9–10)
– Kleopaalle ja toiselle samana päivänä heidän kulkiessaan Emmaukseen ja jatkuen aterialle asti (Mark. 16:12 ja Luuk. 24:15–31)
– Kymmenelle opetuslapselle yhdestätoista samana päivänä, myöhään illalla, Jerusalemissa lukittujen ovien takana (Luuk. 24:36–49 ja Joh. 20:19–23)
– Yhdelletoista opetuslapselle kahdeksan päivän perästä heidän ollessaan huoneessa aterialla (Mark. 16:14–18 ja Joh. 20:26–29)
– Seitsemälle opetuslapselle Tiberiaan järven rannalla (Joh. 21:1–22)
– Opetuslapsille vuorella Galileassa (Matt. 28:17–20)
– Opetuslapsille lähes Betaniassa asti (taivaaseenastumisen yhteydessä) (Mark. 16:19, Luuk. 24:50–51 ja Ap. t. 1:4-9)
Oletan, että Tuomas lähti pois vain vähän ennen kuin Jeesus ilmestyi opetuslapsille viikon ensimmäisenä päivänä. Yhdentoistahan mainitaan olleen kokoontuneina, kun Kleopas ja toinen tulivat kertomaan kokemuksestaan. Mahdollisesti Tuomas lähti sinä aikana, kun nämä kertoivat Emmauksen tien tapahtumista.
* HUOM. Tein tutkimukseni sisällyttäen Evankeliumin Markuksen mukaan lopun käsittelemiini kohtiin ja ottaen sen huomioon harmoniassa. Olen kuitenkin tietoinen, että jotkut kyseenalaistavat jakeiden Mark. 16:9–20 aitouden. En tiedä, miten toisella tavalla olisin tutkimuksen ratkaisut tehnyt, jos en olisi ottanut noita jakeita huomioon. En ota tässä kantaa aitouteen, sillä en ole asiasta ainakaan vielä saanut varmuutta. Jumala johdattakoon totuuteen!
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Ekskursio Siiloan-seurakunnan ehtoolliskokoukseen
Uudella paikkakunnalla olen kohtuullisen lyhyessä ajassa käynyt jo melko monien erilaisten yhteisöjen tilaisuuksissa. Erityisen paljon joukossa on taustaltaan luterilaisia ja helluntailaisia tilaisuuksia. Tällä kertaa tieni johti kuitenkin Siiloan-seurakunnaksi kutsutun yhteisön tilaisuuteen, Ehtoolliskokoukseen tarkemmin sanoen. Kipinän sinne menoon olin saanut edellisenä torstaina, jolloin palatessani raamattupiiristä olin rautatieaseman tienoilla törmännyt evankelioijaan, joka oli käsitykseni mukaan Siiloanista. Vastaanotin tuolloin pari lehtistä ja keskustelin hetken. Kiinnostuin tuosta yhteisöstä ja sunnuntaina sitten käynnistin "ekskursioni".
Etukäteen minulla oli vaikutelma, että kyseessä on helluntailaisuudesta erkaantunut yhteisö, jossa korostetaan kielilläpuhumista (http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=107).
Paikka oli hieman ränsistynyt, istumasali oli suurempi kuin olin odottanut. Lähellä salin ovea oli ilmeisesti myytävänä olevia uuden näköisiä kirjoja. Eräs nainen tuli luokseni vaihtamaan muutaman sanasen ennen tilaisuuden alkua ja vastaanotin ELÄVÄ SANA VOITTAA -lehden, ilmeisesti tämän yhteisön oman. Hän kysyi, olenko uskossa, ja vastasin myöntävästi.
Tilaisuuden alussa oli kuorolaulua useamman kappaleen verran. Laulut olivat tyyliltään hyvin perinteisiä, tämän tyylistä musiikkia kuulee vielä kohtuullisen usein vapaissa suunnissa. Seinällä oli suurin kirjaimin Jeesuksen nimi.
Laulujen jälkeen meni eteen mies, joka toivotti Jumalan rauhaa. Seuraavaksi oli yhteislaulun aika. Niitä täällä laulettiin vihreäkantisestä vihkosta, joka oli ilmeisesti yhteisön oma, vaikkakin koottu suurilta osin Hengellisestä laulukirjasta.
Pian edestä luettiin ote Johanneksen ilmestyksen 3. luvusta, Sardeen seurakuntaa koskeva jakso, ja puhuttiin lyhyehkösti valvomisesta ja parannuksesta. Yllättäen noustiin seisomaan pyytämään siunausta. Salin täytti puheensorina. En tiedä, puhuttiinko kielillä vai rukoilivatko ihmiset muuten vain ääneen.
Lyhyehkön kokousinfon ja "rakkaudenuhrin" (rahalahjan) kantamisen jälkeen meni todistaja eteen puhumaan. Itse en tarkkaan tiedä, miksi tätä puheenvuoroa nimitettiin ja usein samankaltaisia nimitetään todistuksiksi, sillä ulkoisesti ne eivät juurikaan eroa muuten kuin pituudeltaan yleensä "saarnoiksi" kutsutuista puheista. Tämä puhe oli odottamaani pidempi, siinä otettiin esille erilaisia raamatunpaikkoja sekä Uudesta että Vanhasta testamentista, keskeinen aihe oli "keitä Jumala pelastaa". Lopulta todistaja sanoi amenen, ja laulu erotti tämän todistuksen sen jälkeisestä.
Tässä seuraavassa puheenvuorossa aiheena oli oman tahdon mukaan kulkeminen, mikä on ollut ongelma ja on sitä nykypäivänäkin. Laulun jälkeen oli vuorossa varsinainen puhe, joka käsitteli ymmärtääkseni pyhitystä ja parannusta ja suuntautui omassa voimassa asioiden tekemistä vastaan. Puheessa oli mielestäni paljon hyvää sisältöä.
Melko pian puheen jälkeen seurasi ehtoollinen, jonka perinteiset asetussanat luettiin Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Sen jälkeen rukoiltiin (mikä toi mieleeni vapaaseurakunnan, johon aikoinani kuuluin). Tiesin, että ehtoollinen oli lähellä ja nousin poistuakseni salista. Tämä johtuu eräästä henkilökohtaisesta ehtoollispohdiskelusta, jonka suhteen koen haluavani saada enemmän varmuutta, enkä siksi tänään osallistunut aterialle. Poistuin siksi, että vältettäisiin ateriasta kieltäytymisestä mahdollisesti koituva kiusallinen tilanne.
Kohta mentyäni ulos eräs mies tuli perääni ja tiedusteli, en kai vielä ollut lähdössä. Sanoin, että en vielä. Hän puhui keskustelusta kokouksen jälkeen, joka toki sopi minulle. Itse asiassa kiinnostukseni heräsi.
Niin sitten vähän ajan kuluttua palasin saliin. Yhteisenä lauluna laulettiin minulle jo tutuksi käynyt "Golgatan veressä voima on". Musiikki jatkui vielä tämänkin jälkeen, vaikkakin kokous virallisesti taisi jo päättyä.
Äskeinen mies tuli luokseni ja aloimme keskustella. Puhuimme kolmesta selkeästi erottuvasta kysymyksestä: uskossaolostani, kasteestani ja siitä, olenko kokenut Pyhän Hengen täyteyden. Kaksi ensimmäistä käytiin suhteellisen nopeasti läpi, kerroin uskoontulostani ja siihen johtaneesta tapahtumasta sekä kasteestani helluntaina 2012. Netistä lukemani perusteella osasin ehkä jo uumoilla, mihin keskustelu sitten johtaisi. Kielilläpuhumiseen Pyhällä Hengellä täyttymisestä välttämättä seuraavana merkkinä. Tämä on oppi, johon en usko. Vastakantaisuuteni toi keskusteluun jännitteen.
Kun toin esiin raamatunkohdan, jossa sanotaan "Eiväthän kaikki puhu kielillä?" (jakeessa 1. Kor. 12:30), mies vaikutti synkkenevän hieman ja puhui, että minulle oli niin opetettu. Hän perusteli mittavan moninaisin sanoin sitä, että kielilläpuhuminen on merkki Pyhällä Hengellä täyttymisestä, otti esiin Apostolien tekojen kohtia, joissa kielilläpuhuminen liittyi Hengellä täyttymiseen ja sanoi, että mainitsemani raamatunkohta viittaa vain tietynlaiseen kielilläpuhumiseen. Hän kertoi, että kielilläpuhuva rakentaa itseään ja että Paavali oli kirjoittanut: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä" (1. Kor. 14:5).
Sain sellaisen kuvan, että johtuu epäuskosta, jos uskova ei puhu kielillä. Itse olin sitä mieltä, että haluan etsiä Jumalaa ja ottaa vastaan sen, mitä Hän haluaa antaa. Mies ilmaisi, että kuten Jumala haluaa pelastaa kaikki ja että uskovat ihmiset kastetaan, samoin Hän haluaisi antaa kaikille kielet. Kun sanoin, että uskon tässä kohtaa eri tavalla, mies totesi, että toinen meistä on sitten kai harhaoppinen. Hän antoi ymmärtää, että hän se ei ainakaan ollut.
En usko "kielilläpuhuminen kuuluu kaikille" -oppiin. Vaikka mies antoi ymmärtää ja muistaakseni sanoikin, että Apostolien teoissa kielilläpuhuminen aina esiintyy Pyhällä Hengellä täyttymisen yhteydessä, niin ainakaan seuraavassa kohdassa sitä ei mainita:
"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." (Ap. t. 4:31)
Samoin kielilläpuhumista ei mainita tässä kohdassa:
17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut-Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit-että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".
18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.
19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
20 Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.
(Ap. t. 9:17-20)
Mies mainitsi Markuksen evankeliumin lopun, jossa Jeesuksen kerrotaan sanoneen, että kielilläpuhuminen on yksi niistä merkeistä, jotka seuraavat niitä, jotka uskovat. Huomautin, että noista merkeistä kaikki (esim. jonkin kuolettavan juominen niin, ettei se vahingoita) eivät kuitenkaan nähtävästi toteudu kaikkien kohdalla. Mies vastasi muistaakseni jotain, että se ei ole syy välttää kielilläpuhumista.
Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta opetusta, että kaikki puhuisivat kielillä. Paavali kyllä olisi suonut "teidän kaikkien" puhuvan kielillä, mutta samassa kirjeessä annetaan minusta kuitenkin ymmärtää, että kaikki eivät puhu kielillä. Mitkä ovat tarkemmin ne perusteet, joita voitaisiin esittää sen tueksi, että tämä kohta puhuu vain jostakin tietynlaisesta kielilläpuhumisesta?
Illan puhuja tuli vielä juttelemaan kanssani, hänellä vaikutti olevan mielessään samat kysymykset kuin toisellakin miehellä. Lyhyen keskustelun jälkeen (ja saatuani toisenkin numeron ELÄVÄ SANA VOITTAA -lehteä) aloin tehdä lähtöä. Minulle esitettiin useita pyyntöjä tulla uudelleen. Mutta luulen, että en tule palaamaan, ellen koe siihen todella hyvää syytä.
Rukoilen, että Jumala siunaa tänään kohtaamiani rakkaita ihmisiä, niin kuin minua itseänikin, ja johdattaa meitä totuuden yhä syvempään ymmärtämiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)