"You know, lad, that love business is a powerful thing."
"Greater than gravity?"
"Well yes, boy, in its way... I'd... yes, I'd say it's the greatest force on earth."
– Merlin ja Arthur elokuvassa Miekka kivessä (1963)
Tämä
kirjoitus on eräänlainen itsenäinen jatko-osa tekstilleni, joka käsitteli omaa
tietäni naimattomuuden armolahjan todennäköisenä omaajana. On jopa hiukan
koomista, että tuon tekstin jälkeen palaan käsittelemään kumppanin löytämisen, seurustelun
ja parisuhteen teemoja, olenhan näistä itse varsin ulkopuolinen.
Mainitut
teemat ovat kuitenkin kiinnostaneet minua jo kauan puhtaan teorian tasolla.
Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen perehtynyt asiaan, käynyt
lukemattomia keskusteluja ja päntännyt kaikenlaisia tekstejä oppiakseni
ymmärtämään ihmisten pariutumisen dynamiikkaa ja mekanismeja,
erityiskontekstina se herätyskristillinen kenttä, jossa olen itse liikkunut ja
vaikuttanut. Kaiken kokemukseni perusteella koen, että minulle on kertynyt
jotain, toivoakseni edes hiukan viisasta sanottavaa. Nyt käsillä olevan
postauksen tarkoitus on jakaa tiivistetysti tämä viisaus.
Muistutan,
että harrastelijatutkimukseni aihepiirin parissa jatkuvat, minkä vuoksi tämäkin
teksti saattaa jossain vaiheessa ikään kuin ”vanhentua” saadessani lisää dataa
ja tarkentaessani käsityksiäni. Koen kuitenkin, että jo tässä vaiheessa haluan
antaa kootut vinkkini parisuhteeseen halajaville, ja toivon, että edes joku
voisi niistä jotenkin hyötyä.
Alkuhuomautus
Naimattomuutta
käsittelevässä tekstissäni viittasin lyhyesti erääseen kestämättömäksi
luonnehtimaani pariutumiskulttuuriin, joka on syntynyt tuloksena
epätäydellisestä siirtymästä perinteisistä sukupuolirooleista kohti modernia
roolittomuutta. Tällä kulttuurilla viittaan rakenteeseen, jossa kummallekin
sukupuolelle asetetaan odotuksia, jotka osin kumpuavat perinteisistä mieheyden
ja naiseuden käsityksistä ja osin modernista maailmasta. Kyseinen kulttuuri
siis yhdistelee nähdäkseni melko mielivaltaisesti ja tilannekohtaisesti vanhaa
ja uutta maailmaa olematta täydellisesti kumpaakaan.
Yhtenä
kirkkaana ilmentymispaikkana tällä kulttuurilla on havaintojeni mukaan ainakin
sellainen länsimainen herätyskristillisyys, joka on selvästi konservatiivisempi
kuin tapakristillinen tai ääriliberaali kansankirkollisuus mutta kuitenkin
jonkin verran liberaalimpi kuin ultrakonservatiiviset, melko marginaaliset
lahkot ja muut ryhmittymät. Suomen kontekstissa kuvaamani kaltainen
herätyskristillisyys tarkoittanee ainakin evankelisuutta, viidesläisyyttä sekä
kirkollistunutta vapaakristillisyyttä. Näitä konservatiivisemmat tahot
todennäköisesti edustavat puhtaammin perinteisiä sukupuolirooleja, kun taas
liberaalimmat ovat johdonmukaisemmin omaksuneet modernin roolittomuuden. Teesini
on, että sekä liberaalimmat että konservatiivisemmat toimijat pelaavat eräässä
mielessä puhtaammin pariutumis- ja parisuhdekulttuurissaan kuin väliin jäävä
liberaaliutta ja konservatiivisuutta yhdistelevä siipi.
Ennen
kuin etenen konkreettisemmalle tasolle, haluan korostaa, että kaikista vähiten
haluan syytellä ketään, en sen paremmin miehiä kuin naisiakaan. Syyllisiä
etsimällä ei pitkälle pötkitä, varsinkaan hyödyn näkökulmasta. Jos jonkun pitää
olla syyllinen, niin sitten tämän välimaastokulttuurin. Näen sekä miesten että
naisten olevan lähinnä uhreja tälle kulttuurille.
Eräs
selvimmistä esimerkeistä tämän kulttuurin ongelmista liittyy aloitteentekoon.
Perinteisesti on ajateltu, että miehen tulee tehdä aloite: hän on ikään kuin
aktiivinen etsijä, nainen taas passiivisempi löytyjä. Välimaastokulttuuri voi
näyttäytyä niin, että nainen on päässyt vapautumaan passiivisesta asemastaan –
hänen aktiivinen toimijuutensa on yleistasolla tunnustettu asia – mutta miehen
oletetaan edelleen toimivan perinteisellä tavalla. Tätä kautta jatkuvasti
päädytään tilanteisiin, joissa kumpikin sukupuoli kärsii. Parisuhteeseen
haluavat naiset voivat ”käydä näytillä” eri paikoissa ja lähettää piiloviestejä
miehille, joiden huomiota he haluaisivat, kuitenkaan suoraan lähestymättä heitä,
koska kulttuuri sanoo, että tämä on miehen tehtävä. Tällä tavoin naiset
herkästi joutuvat kärsimään ainaisen odottajan asemaan. Parisuhteeseen haluavat
miehet puolestaan tekevät aloitteita, jos uskaltavat, mutta koska kulttuurin
seurauksena he käytännössä joutuvat tekemään kaikki aloitteet, he keskimäärin
saavat myös enemmän pakkeja ja saattavat totaalisesti turhautua tilanteeseen.
On aivan helppoa kuvitella jopa niinkin absurdi tilanne, että nainen X ja mies
Y kumpikin sinänsä haluaisivat parisuhteeseen toistensa kanssa, mutta koska
nainen odottaa miehen tekevän aloitteen, jota mies ei enää täysin
”gonahdettuaan” halua tehdä toipuakseen jatkuvasta torjunnasta, he eivät saa
toisiaan. Tämä tilanne ratkeaisi niinkin yksinkertaisesti, että nainen tekisi aloitteen.
En osaa
nähdä huonona asiana sitä, että naisen ei tarvitse enää aina pukeutua mekkoon
ja pysyä käytännössä koko elämäänsä kotona lapsia hoitamassa vailla sananvaltaa
juuri mihinkään. Miksi miestä siis pitäisi moittia siitä, että hän ei aina
jaksaisi olla keskiaikainen ritari tai viktoriaaninen herrasmies?
Välimaaston
kulttuuri voi toki vaikuttaa myös toisinpäin. On valitettavan paljon miehiä,
jotka ajattelevat voivansa käyttäytyä ja toimia käytännössä kuinka vapaasti
vain tahtovat samalla kun puhuvat naisista epäkunnioittavasti ja ihannoivat
näkyjä, joissa nämä on asetettu ”oikealle paikalleen” kaikessa alistuvaisiksi
miehille. Tämä pätee ikävä kyllä myös kristityissä piireissä. Olen pitkän
havainnointini aikana kuullut ja nähnyt kaikenlaista, josta en edes kehtaa
kirjoittaa. Täytyy vain sanoa, että ymmärrän todella hyvin naisia, jotka ovat
tulleet varautuneemmiksi miehiä kohtaan jouduttuaan tekemisiin kaiken maailman
”kriippailijoiden” kanssa. Näen tämän yhtä lailla sen kulttuurin oireena, jossa
pelisäännöt eivät ole selvät: joissa sukupuolet ovat tulleet hämmentyneiksi
odotuksista ja hyväksyttävästä toiminnasta ja tiedostamattaan tai tietoisesti
kärsivät.
Mikä
sitten ratkaisuksi? En suinkaan ajattele, että sukupuolirooleja ei tulisi olla
olemassa. Näen jonkinlaisten roolien jopa kuuluvan kristinuskoon elimellisesti.
Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että me herkästi näemme ja oletamme aivan
liikaa sukupuolirooleja. Minusta pariutuminen esimerkiksi toimisi paljon
paremmin, jos kumpikin sukupuoli voisi toimia samaan aikaan sekä kohtuullisen
vapaasti että vastuullisesti. Tähän ei tarvita mitään rooleja. Tietyt asiat
vain koskevat ihmisiä siksi, että he ovat ihmisiä, eivät siksi, että he ovat
miehiä tai naisia!
Siksipä
tässä kirjoituksessa olen päätynyt esittämään kootut vinkkini suuntaamatta
niitä erityisesti kummallekaan sukupuolelle. Sen sijaan haluan esittää neuvoni
ihmisille, koska ne pätevät mielestäni aivan yhtä hyvin sukupuolesta
riippumatta.
Vinkit
Kardinaalisääntö:
Pidä Jumala mukana kaikessa
Monia
seuraavista pariutumis- ja parisuhdevinkeistäni voi hyödyntää kuka tahansa
uskontokunnasta riippumatta. Silti olen kirjoittanut ne ensisijaisesti
nimenomaan kristittyjä ajatellen. Siksi haluan ennen ensimmäistäkään neuvoa
tähdentää sitä kaikista tärkeintä: rukoilevaa asennetta, jossa Jumalaa
jatkuvasti kiittäen ylistetään, jossa Hänen läsnäoloaan ja johdatustaan anotaan
koko elämämme (mukaan lukien sen romanttisen puolen) päälle ja jossa Hänen
tahtonsa on elämämme suunnannäyttäjä. Jo yksin tämän neuvon noudattaminen
mahdollistaa sen, että emme voi mennä kovin pahasti vikaan.
I. Pariutuminen – pyrkimykset päästä
parisuhteeseen
1. Tee
periaateasiasi itsellesi selviksi
Varmaankin
jokaisella parisuhteeseen halajavalla on haaveita, toiveita ja odotuksia
tulevan kumppaninsa ja yhteiselämän osalta. Ensimmäinen vinkkini on kehotus
pysähtyä hetkeksi tutkaileman itseään ja kysyä: ”Mitä minä haluan?”
Havaintojeni mukaan on hyvin pitkälti tervettä pyrkiä jäsentelemään mielen
sisäisiä asioita, sillä monesti mieli pyrkii ainakin ulkonaisesti katsottuna
hyvinkin kaoottiseen suuntaan, jossa erilaiset halut ja mieltymykset voivat
olla keskinäisessä ristiriidassa. Mielen sisäinen selkeys paitsi helpottaa
asioita, on myös merkki jonkinlaisesta kypsyydestä.
Ei tule
kuitenkaan pysähtyä vain oman tahtonsa erittelyyn, vaan nähdäkseni on hyvä
systemaattisemmin pyrkiä löytämään omat luovuttamattomat periaatteensa. Ei
ole väärin, että ihmisellä on joitakin kriteerejä tyttö- tai poikaystävälleen –
joitakin asioita, joiden on täsmättävä. Näille kriteereille voi olla monia
perusteltujakin syitä, esimerkiksi vahvoja mielipiteitä tai elämänkokemukseen
liittyviä seikkoja. Monelle vaikkapa saman uskonnon jakaminen on aivan
ymmärrettävästi kynnyskysymys seurustelulle. Mitä minä kehotan, on etsiä omat
periaateasiansa sekä niiden perusteet.
2. Opettele
joustamaan ja tekemään kompromisseja
Tämä
neuvoni voi vaikuttaa edellisen kumoavalta, mutta tosiasiassa se on mielestäni
välttämätöntä hienosäätöä. Hyväksyttävien kriteerien ja periaateasioiden
löytäminen on tarkoituksenmukaista, mutta rohkenen väittää, että niitä
ihmisellä ei tulisi olla liian montaa. On puhdasta matematiikkaa, että mitä
enemmän ihminen asettaa kriteerejä tulevalle kumppanilleen, sitä vähemmän
potentiaalisia kumppaniehdokkaita on. Tietenkin jos ihmisellä todella on
kymmenittäin kriteerejä, jotka hän on kyennyt itselleen perustelemaan, en minä
häntä siitä tuomitse. Mutta toivotan tsemppiä yksin jaksamiseen, sillä vaatimusten
paljous on hyvä seurankarkote.
Periaatteiden
perusteiden jatkuva arvioiminen on tarpeellista juuri siksi, että samalla
hahmottuu kaikkien niiden asioiden joukko, jotka eivät ole luovuttamattomia,
ts. joista voidaan joustaa. Joustamisen kyky on yksi elämän tärkeimpiä asioita
ihmisten välisessä kanssakäymisessä, sillä kahta täysin samanlaista,
samanmielistä ja kaikessa toisiaan miellyttävää ihmistä ei ole.
Jos
jostain haluaisin ihmiset vapauttaa, niin sen oikean odottamisesta. Tämä
romantisoitu konsepti on kaikkea muuta kuin kiinni tosielämässä: pahimmillaan
se passivoi ihmistä ja saa hänet haikailemaan pikemminkin jonkin ideaalin kuin
minkään reaalimaailman olennon perään. Elämää ei voi elää siten, että mistään
ei tule mitään, jos kaikki ei prikulleen täsmää oman halun kanssa. Joudumme
todellisessa maailmassa jatkuvasti tekemisiin asioiden kanssa, joissa on sekä
hyviä että huonoja puolia. Näistä asioista on muodostettava kokonaisarvio ja
katsottava, mihin se riittää. Eräs ystäväni joskus sanoi, että
kumppaniehdokkaan suhteen kannattaa pohtia sitä, onko valmis ”ostamaan tämän
hyvät puolet tämän huonoilla puolilla”. Huonot puolet ovat siis ikään kuin
hinta, joka tulee maksaa saadakseen hyvät. Saattaa kuulostaa teoreettiselta,
mutta olen vahvasti sitä mieltä, että näin maailma todella toimii.
Ei siis
kannata odottaa tai etsiä mitään täydellistä ihmistä, vaan miettiä, onko voiko
toisessa olla jotain sellaista hyvää ja vetovoimaista, jonka saadakseni olen valmis
hiukan joustamaan. Yhden oikean sijaan useat erilaisetkin
ominaisuuskombinaatiot voivat osoittautua toimiviksi.
3. Varo
ylitulkintaa
Edetessämme
lähemmäs konkreettisia toimia kohtaamme seuraavaksi piiloviestien kirjavan ja
kartoittamattoman viidakon. Flirtinheiton ja viattoman leikin välimaastossa
moni tulee kysyneeksi itseltään, voisikohan tuo toinen olla minusta
kiinnostunut. Onko tässä jotain, mitä ei pelkkien kaverien välillä tapahdu?
Omienkin tunteiden kanssa on välillä paljon selviteltävää, mutta keskittykäämme
nyt hetkeksi muiden taholta tuleviin signaaleihin.
”Hän
käytti sitä ja sitä hymiötä, hän tuli istumaan viereeni, hän heitti minua kohti
leikkimielistä piikkiä, sain hänet nauramaan.” Tässä vain muutamia
ihmissuhdemaailman kiemuroista. Nimitän piiloviestinnäksi kaikkea
sellaista ihmisten välistä kanssakäymistä, joka tapahtuu ikään kuin rivien
välistä, ilman, että sanotaan suoria sanoja. Tällaisella kommunikaatiolla on
ilman muuta paikkansa: se tuo paljon jännitystä ja kutkutusta ikään kuin
mausteeksi romantiikan maailmaan. Mutta samalla se on äärimmäisen kaukana
yksiselitteisestä. Piiloviestintä on kuin rikkinäinen puhelin: on aina
mahdollista, että viesti ei mene perille sellaisena kuin se on tarkoitettu.
Esimerkiksi flirtiksi tarkoitettu viesti voi vastaanottajalta jäädä melko
lailla huomiotta ja samoin vaikkapa tietyt hymynkareet voivat olla vailla
taka-ajatuksia mutta silti tulla tulkituiksi flirtiksi. Ei koskaan kannata
olettaa, että vastapuoli tajuaa piiloviestin oikein. Samoin ei ole kannattavaa
ajatella, että itse on tehnyt oikean tulkinnan. Elämänkokemukseni todistaa,
että tässä kohtaa mennään varsin usein aivan hakoteille. On lisäksi hyvä ottaa
huomioon, että ihmisellä on taipumus värittää totuutta haluamaansa suuntaan.
Ihastuksen kohteelta saadut epäselvät viestit tekisi kovin helposti mieli
tulkita merkeiksi kiinnostuksesta. Piiloviestien maailmassa on hyvä pitää jalat
maassa ja olla tekemättä liikaa johtopäätöksiä hämäristä signaaleista.
4. Suosi
suoraa toimintaa, jos haluat vastauksia
Piiloviestien
viidakossa on se hyvä puoli, että sieltä pääsee hyvin helposti pois. Suora
puhe, aloitteen tekeminen… miten ikinä sitä haluaakaan nimittää, se on väylä
kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja sitä suosittelen kaikille. Jos mietit,
olisiko joku sinusta kiinnostunut, paras keino selvittää asia on ottaa asia
hänen kanssaan puheeksi (esimerkiksi perinteinen kahville kysyminen on tässä
kohtaa kohtuullisen yleinen ja kohtuullisen ymmärretty aloite). Vastaus voi
olla myöntävä tai kieltävä, mutta ainakin se on selkeämmin vastaus kuin loputon
arpominen piiloviestien kanssa.
Totta
kai aloitteen tekeminen kysyy rohkeutta. Itse en tässä kohtaa paljoakaan kykene
opastamaan, sillä aikoinani ollessani ”markkinoilla” olin sangen huono
aloitteentekijä. Mietin jatkuvasti sitä, miten suhteeni toiseen muuttuisi, jos
kysyisin häntä ulos ja vastaus olisi kieltävä. Olisiko normaali kaveruus hänen
kanssaan peruuttamattomasti kadonnut, jos tulisi ilmi minun olevan ihastunut?
Joutuisinko vaihtamaan piirejä, kehtaisinko enää näyttää naamaani hänelle tai
hänen kavereilleen? Nämä ovat sinänsä ymmärrettäviä pelkoja, mutta onneksi
eivät välttämättä toteutuvia skenaarioita. Kannustan rohkeuteen, sillä usein
sille vaihtoehtona on epävarmuuden pitkittyminen, jonka aikana voi jäädä kaduttamaankin,
että ei käyttänyt tilaisuutta sen ollessa mahdollista. Kannustan teitä: älkää
antako pelon tai huonon itsetunnon estää, vaan ottakaa tämä rohkea askel!
Oma
kysymyksensä on tietenkin väylä, jolla aloite tehdään. Kysyäkö kasvotusten vai
tekstiviestillä? Joka tilanteeseen löytynee toimivin ratkaisu. Viesti voi olla
hiukan vähemmän jännittävä tapa, mutta ei ehkä yhtä romanttinen. Aloitteen
sisältöön vaikuttaa paljon myös se, mikä suhde vastapuoleen entuudestaan on.
Tilanne on huomattavan erilainen esimerkiksi silloin, jos olet ihastunut
ystävääsi, verrattuna siihen, että aiot tehdä aloitteen deittisovelluksen tai
-sivuston matchillesi, joiden kanssa on jollain tapaa alusta asti selvillä,
missä mielessä lähestytään. Pariutumisväylän suhteen olen itse hyvin avoin:
datani perusteella sekä nettideittailu että reaalimaailmassa tutustuminen
voivat kumpikin tuottaa toimivia parisuhteita. Valinta on jokaisen oma.
5. Ole
rehellinen
Tätä ei
voi deittailussa kyllin korostaa. Jos tutustuminen ei alusta asti perustu
totuudelle, voi se romahtaa hyvin satuttavalla tavalla. Jos joku kysyy sinua
ulos etkä näe häntä kokonaisuutena arvioiden riittävän mielenkiintoisena, älä
tee sitä virhettä, että niin sanotusti annat hänelle sellaista ”siimaa”, jolla
ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään merkitystä. Jos vastaat kyllä mutta
treffien perusteella et osaa nähdä itseäsi ja toista potentiaalisena parina,
älä pitkitä tapailua turhaan, vaan löydä voima puhua myös negatiivisia asioita
avoimesti. Päädymme jälleen suoran puheen ensiarvoisen tärkeään merkitykseen:
monesti se on ainoa keino todella välittää halutun lainen viesti. Pyri lisäksi
olemaan sanomisissasi ja tekemisissäsi johdonmukainen: älä anna itsesi esimerkiksi
joutua tilanteeseen, jossa olet tekojen tasolla näyttänyt vihreää valoa mutta
lopulta sanotkin, että et ole koskaan ollut kiinnostunut. Pikemmin on hyvä
alusta asti olla avoin ja kertoa, mitä ei tapailussa koe toimivaksi.
Rehellisyyden
velvoite koskee yhtä lailla myös aloitteentekijää. Hänen on tehtävä
tarkoitusperänsä kyllin selviksi, kerrottava, jos puolestaan hän ei treffailun
jälkeen näe tapailulla tulevaisuutta, ja oltava kyvykäs keskustelemaan myös
mieltä painavista asioista.
6. Ole
ystävällinen
On yksi
asia kyetä sanomaan negatiivisia asioita ja vallan toinen asia kyetä sanomaan
ne oikein. Deittailussa ovat monesti tunteet pinnassa ja ihmiset
tuppaavat olemaan hyvin haavoittavia ja haavoittuvaisia. Se, mikä koskee
kaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä, koskee myös deittailua: nimittäin
toisen kohtelu ystävällisesti. Jos se on suinkin mahdollista, tulisi toisen
mielen pahoittaminen ja ahdistavan olon tuottaminen hänelle aina pyrkiä
välttämään. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta kyllä huomattavasti useammin
kuin miten tosiasiassa tapahtuu. Toista loukkaavat asiat tulisi pyrkiä
karsimaan puheesta ja antaa vain asioiden riidellä.
Tukalan
olon tuottaminen toiselle tulisi myös välttää toimintatapojen valitsemisessa.
Esimerkiksi viesteillä pommittelu tai jatkuva seuraaminen ja tuijottaminen
käyvät keskimäärin melko pian rasittaviksi ja monesti myös ahdistaviksi.
Jokaiselle tulee antaa oma tilansa ja ihastuneenkin on tarpeellisessa määrin
kyettävä hillitsemään palavia tunteitaan. Vaikka sitä ei huumassa aina uskoisi,
myös etäisyyden ottaminen hetkeksi on havaintojeni mukaan usein ihmissuhdetta
tervehdyttävää. Näin toinen saa tilaa ja aikaa kypsytellä asioita tahollaan.
7.
Älä lannistu, jos homma kariutuu
Usein
kysytty kysymys on, kuinka kauan yhtä ja samaa vastahakoista ihmistä tulisi
yrittää ja milloin olisi syytä suosiolla mennä eteenpäin ja pitää korttia
katsottuna. Joskus sinnikkyys ja pitkäkestoinen yrittäminen useampienkin
rukkasten jälkeen palkitaan. Tässä on kuitenkin varottava toisen vainoamista
tai painostamista. Itse olisin taipuvaisempi kallistumaan sille kantille, että
jos vastapuoli sanoo ei, on jo hyvä syy mennä eteenpäin. Mikäli kieltäytymisen
jälkeen vielä haluaa yrittää uudelleen, tulee harjoittaa erityisen suurta
harkintaa.
Joskus
ei vain klikkaa. Yksipuolinen ihastuminen on ehkä turhauttavimpia asioita
maailmassa, mutta sen ei tule antaa sumentaa näkökulmaa liiaksi. Voi tuntua
siltä, että vuosituhannen rakkaussuhde on juuri menetetty etkä enää koskaan
tahdo yrittää yhtään mitään tällä rintamalla, mutta jotain perääkin on monesti
myös väärinkäytetyssä lauseessa: ”aika parantaa haavat”. Kun aikaa kuluu,
tapahtuneeseen tuppaa kummasti saamaan lisäperspektiiviä ja usein koettu
menetys ei enää tunnukaan niin valtaisalta. Saatat tavata uusia ihmisiä, kokea
uusia tunteita ja löytää näkökulmia, jollaisten et tiennyt olevan olemassakaan.
Toivoa on. Samoin vaikka olisit epäonnistunut kymmeniä kertoja, ei tämä
ehkä tuntemusten vastaisesti tarkoita, että seuraavakin yritys epäonnistuisi.
Ainoa takuuvarma epäonnistuminen suhteen löytämisessä tapahtuu silloin, jos et
anna pariutumiselle uusia mahdollisuuksia.
Mistä
sitten johtuu, että joskus toinen vain kokee saman suhteen niin eri tavalla
kuin toinen? Se lienee pohjimmiltaan mysteeri. Olen joskus käyttänyt ilmausta,
että toiselta puuttuu ”kipinä” tai ”se jokin”. Romanttinen kokemus voi jäädä
puuttumaan syistä, joita en ole vielä onnistunut täysin erittelemään. Tämä
saattaa liittyä syvällisesti ihmispersoonaan, minkä vuoksi ulkoiset muutokset
eivät monesti pysty aikaansaamaan kiinnostusta. Persoonaansa ihminen ei
juurikaan kykene muuttamaan, ja on vain hyväksyttävä, että joskus niin
unelmalta vaikuttanut ihminen ei ole ihastunut siihen.
8.
Kokeile!
Edellisen
vastapainoksi haluan tähdentää, että ihmisen ei ole hyvä orjallisesti yrittää
etsiä itsestään jotain tiettyä tunnetta ja toimia ainoastaan sen mukaan. En
tarkoita sanoa, että tunnekokemuksia ei tarvittaisi, mutta tunteilla on
taipumus käyttäytyä hiukan erilaisen logiikan mukaan kuin yleensä ajattelemme.
Joskus tunteet voivat leimahtaa myöhemmin kuin ehkä odotamme tai toivoisimme.
Siksi kehotan miettimään vähintään kahdesti treffipyynnöstä kieltäytymistä.
Onko toinen todella niin auttamattoman luotaantyöntävä, että hänelle – ja tunteiden
heräämiselle – ei voi antaa edes mahdollisuutta? Treffeille lähtemisessä ei
paljoa menetä, ja sen merkitys voi kohota arvoon arvaamattomaan. Historia on
täynnä esimerkkejä parisuhteista, joissa toinen osapuoli on aluksi
vastahakoinen mutta hiljalleen huomaakin rakastuvansa vastapuoleen. Tätä ei
pääse tapahtumaan, jos ihminen ei anna itselleen edes tilaisuutta rakastua.
Joten tahdon rohkaista sinua: älä luovuta heti, jos et tunnekaan mitään, vaan anna
tunteillesi tarpeellinen määrä aikaa.
9. Tiedosta,
että seuraava taso on aina isompi sitoutumisaste
Kiirehtiminen
ei yleensä ottaenkaan ole usein hyödyllistä. On mahdollista löytää nopeus, joka
ei yhtäältä tunnu vitkastelulta mutta ei myöskään turhalta säntäilyltä. Tällöin
asiat ikään kuin saavat rullata omalla painollaan. Jos on käynyt niin
iloisesti, että tapailu on päässyt hyvään vauhtiin, on ehkä
paradoksaalisestikin syytä tietyllä tapaa pysähtyä tekemään tilannekatsausta.
Sekä yhdessä että kumpikin tahollaan on hyvä miettiä omia fiiliksiä ja sitä, mitä
suhteen jatkaminen merkitsee. Ihmisten välisen pariutumisen ja romanttisen
suhteen asteet on mahdollista jakaa seuraaviin tasoihin sen mukaan, miten
paljon niissä jaetaan ja minkä tasoista sitoutuminen niissä on:
A. Ei romanttista suhdetta.
B. Tapailu.
C. Seurustelu.
D. Kihlakumppanuus.
E. Avioliitto.
Näistä
ensimmäinen kategoria sisältää valtaosan ihmissuhteistamme: kaikki ne ihmiset,
joihin ei ole minkäänlaista romanttista sidettä tai joiden kanssa on käyty
treffeillä korkeintaan kertaluonteisesti. Tapailu on kategoria, joka on hiukan
himmeärajaisempi: se alkaa jossain vaiheessa treffien ja romanttisluonteisten
tapaamisten muodostuessa säännönmukaisemmiksi ja jatkuu joko raukeamiseensa tai
seurustelun alkamiseen asti. Seurustelu ja kaikki sen jälkeiset vaiheet alkavat
yhteisellä päätöksellä.
Sitoutuminen
on sitä suurempaa, mitä syvemmällä tasolla ollaan. Tapailu on vielä melko
matalan sitoutumisen vaihe. Tapailuvaiheessa voi vielä joidenkin mielestä olla
hyväksyttävää tapailla myös joitain muita – kulttuuri ei tässä ole täysin
yksiselitteinen. Seurustelu tarkoittaa jo astetta suurempaa sitoutumista:
viimeistään siinä keskitytään tutustumaan vain toiseen osapuoleen hyvinkin
syvällisellä tasolla. Kihlaus on jo eräänlainen lupaus yhdyselämän jatkamisesta
viimeiseen vaiheeseen, joka on avioliitto, kristillisessä ideaalitilanteessa
vasta toisen kuolemassa raukeava. Huomattavaa on, että mitä syvempi
sitoutumisen aste, sitä vaikeampaa suhde on päättää. Siksi seuraavalle asteelle
siirtymistä kannattaa harkita. Tapailu on vielä suhteellisen kivutonta
lopettaa, mutta seurustelun päättäminen voi olla jo huomattavasti vaikeampaa.
On kuitenkin
todella tärkeää tiedostaa myös se tosiasia, että seurustelu ei ole vielä
ikuinen sitoutuminen eikä siihen ryhtymistä tarvitse pelätä. Päätöstä siirtyä seuraavaan
vaiheeseen ei ole tietenkään missään tapauksessa kannata viivytellä, jos
kummallakin osapuolella on tapailusta hyvä kokemus ja molemmat haluavat
tutustua toisiinsa syvemmin. Tällöin tapahtuu pariutuminen ja edetään
seuraavaan seikkailuun, seurusteluun.
II. Seurustelu
10.
Keskustelkaa ja määritelkää käsitteet
Kommunikaation
tärkeyttä korostavat lähes kaikki parisuhdeasiantuntijat – eivätkä syyttä.
Monet yhdyselämän ongelmista kumpuavat siitä, että kaikesta ei pystytä
puhumaan. Tätä mahdollisuutta olla täysin avoin toimiva parisuhde kuitenkin
mielestäni edellyttää. Kestävä kahdenvälinen suhde perustuu hataralle pohjalle,
jos se perustuu salailulle. Ihmisellä saa toki olla yksityisasioita, mutta
niidenkin kohdalla on hyvä kysyä, onko olemassa todella hyviä syitä olla
puhumatta niistä. Aivan: oikea kysymys on mielestäni juuri tämän muotoinen:
onko hyviä syitä olla puhumatta, ei: onko hyviä syitä puhua.
Filosofit
lienevät pohtineet, voivatko kaksi ihmistä koskaan täysin ymmärtää toisiaan.
Olen taipuvainen vastaamaan varauksellisen kieltävästi, mutta lisään samaan
hengenvetoon, että mahdollisimman kokonaisvaltaista keskinäistä ymmärrystä
kohti tulee ehdottomasti pyrkiä. Eräs epäselvyyttä aiheuttava tekijä on monesti
erilainen kielenkäyttö – esimerkiksi samojakin sanoja saattavat osapuolet
käyttää eri tavoin. Siksi on tärkeää määritellä käsitteet ja epävarmuuden vaaniessa
kertoa, mitä milläkin sanalla tarkoittaa. Tämän muistamalla voi välttyä
paljoltakin turhalta sanaharkalta.
Keskustellessa
on ihanteellista harjoittaa myös empatiakykyä ja pyrkiä asettumaan toisen
asemaan. Viisas ihminen yrittää samaistua toiseen ja ymmärtää, miksi tämä on
sitä mieltä, mitä on, vaikka itse olisikin eri mieltä. Tällä tavoin ihmisten
välille voi muodostua syvällinen yhteys, joka on tärkeimpiä elämänmittaisen
yhteisen vaelluksen kulmakivistä.
11.
Tarkkailkaa, miten hyvin yhteensovitettavissa elämänne ovat
Parisuhdekumppanien
elämien ei tokikaan tarvitse kaikessa muistuttaa toisiaan. Riittää kun ne ovat
sovitettavissa yhteen siten, että rauhaisa ja antoisa elo yhteisymmärryksessä
mahdollistuu. Seurusteluaika on sopiva kohta juuri tämän hieman syvällisemmän
alueen tutkiskeluun. Mitä tekijöitä sitten olisi hyvä tarkastella?
Yleisiä monen
hyväksi havaitsemia tarkastelukohteita yhteensopivuuden kannalta ovat
esimerkiksi seuraavat:
- Uskonkäsitykset
- Arvot
- Elämäntavat
- Elämäntilanteet
- Elämänkutsumukset
- Unelmat
- Kiinnostuksenkohteet
- Luonteet
Esimerkiksi
hengellisten kutsumusten ei tarvitse olla samat, mutta on hyvä ottaa huomioon,
että jos toisen sydän palaa kaukomaiden lähetystyölle ja toisen puolestaan
kirkkokahvin keittämiselle Koto-Suomessa, voi yhteensovittamisessa ilmetä
haasteita. Operoimme tässäkin kohtaa periaatteellisuuden ja joustamisen
ajatustyötä vaativalla kentällä.
12.
Tutustukaa toistenne perheisiin ja ystäviin
Seurustelu
on mitä oivallisinta aikaa paitsi poika- tai tyttöystävää, myös hänen
lähipiiriinsä tutustumisen kannalta. Itse parisuhde on kyllä kahden kauppa,
mutta on hyvä muistaa, että kaupanpäällisiäkin usein tulee. Joudut
todennäköisesti olemaan paljon tekemisissä kumppanisi perheen ja suvun kanssa,
joten sinun on hyvä oppia tulemaan toimeen näiden kanssa. Tässä on hyvä olla
avoimin mielin eikä turhaan pelätä väritettyjä tarinoita kaameista appiukoista
ja anopeista.
Niin
kuin kumppanisi perhe tulee olemaan sinun perheesi, myös hänen ystävistään
todennäköisesti tulee myös sinun ystäviäsi. Onkin samoista syistä kannatettavaa
tutustua heihin esimerkiksi erilaisissa matalan kynnyksen juhlatilaisuuksissa
ja sosiaalisissa aktiviteeteissa. Tällaiset tilanteet tarjoavat paitsi sauman
piirienne yhdistymiseen myös oivallisen tilaisuuden oppia lisää kumppanistasi.
Voit nimittäin myös seurata, miten hän tulee perheensä ja ystäviensä kanssa
toimeen ja miten käyttäytyy heidän seurassaan.
13. Kilauttakaa
kavereille
Ystävistä
puheenollen, pohtiessasi parisuhdettasi ei ole ollenkaan kaukaa haettua kysyä
omien ystäviesi mielipidettä siitä (olettaen tietenkin, että he ovat jo saaneet
tutustua kumppaniisi). Ulkopuoliset ihmiset pystyvät monesti tarjoamaan aivan
uniikkeja näkökulmia, joita ei itse tule ajatelleeksi – jos kysyt heiltä, tulet
huomaamaan, että yllättävän monella on jonkinlainen kuva siitä, miten
yhteispelinne toimii. Toki tässä niin kuin kaikessa tulee muistaa tarpeellinen
kriittisyys eikä tule purematta niellä kaikkia kaverien kommentteja. Oma
kokemus on aina ensisijainen, mutta joskus muilta voi saada kullanarvoista apua
ja tukea.
14. Älkää
lamaantuko riidoista – muistakaa armollisuus
Riidasta
selviäminen on eräs parisuhteen kestävyyden koetinkivistä. Kun ensi kerran
ajaudutaan sen luokan ristiriitaan, että tuloksena on avoin konflikti,
vaaditaan testattavaksi mahdollisesti aivan ennennäkemättömiä kykyjä. Silloin
punnitaan taito käsitellä omia ja toisen tunteita sekä sovittelutaidot. Mikäli
tästä ensimmäisestä suuresta koetuksesta selvitään, parisuhde todennäköisesti
voimistuu kertaheitolla paljon.
Diplomaattisena
ihmisenä tekisi mieli sanoa, että riitely ei koskaan ole hyvä asia.
Ihanteellistahan olisi, jos kaiken voisi aina selvittää rauhallisesti
puhumalla, pelkillä puhtailla argumenteilla. Käytännössä realiteetti kuitenkin
on, että riitoja tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan, ja vaikka ne eivät
itsessään olisikaan oikein, niiden kautta voi tulla monia lahjoja. Teologisella
kielellä voitaisiin sanoa – ja ymmärtäkää minut nyt oikein! – että Jumala on
mestari käyttämään itsessään pahoja asioita omien siunaustensa välikappaleena.
Oli suuri synti Juudaalta kavaltaa Jeesus, mutta juuri tämä teko oli osa
tapahtumaketjua, jonka kautta koko maailman synnit sovitettiin.
Riitelyn
yhteydessä tärkeäksi tulee myös armollisuus ja anteeksiannon taito. Kyky antaa
anteeksi on ensiarvoisen tärkeä paitsi parisuhteessa myös elämässä ylipäänsä.
Olemme epätäydellisiä ihmisiä ja teemme jatkuvasti virheitä. Siksi armo on
meille – ja parisuhteelle – elinehto.
15.
Tarkkailkaa fiiliksiänne pitkällä aikavälillä
Seurustelulle
on hyvä ottaa aikaa, koska monilla mahdollisen syvemmin sitoutuneen elämän
kannalta ensiarvoisen tärkeillä tekijöillä on taipumus tulla esille vasta
pidemmän jakson kuluessa. Ihmistä ei opi tuntemaan hetkessä, eikä neuvon 9
mukaisesti kannata pitää turhaa kiirettä seuraavaan vaiheeseen siirtymisessä.
On jälleen hyvä ajoittain pysähtyä miettimään yhdessä kuljettua taivalta, sen
iloja ja suruja, toiveita ja pettymyksiä.
Tässä
pohdinnassa tulee tarkoituksella pyrkiä ottamaan huomioon pidempi ajanjakso.
Monia hetkellisiä tunteita tulee pitkin viikkoja ja päiviä, mutta näitä paljon
enemmän merkitsee kokonaisfiilis. Onko teillä yleensä ottaen viihtyisää
toistenne seurassa? Voitteko luottaa toisiinne? Koetteko olonne turvalliseksi
tässä suhteessa? Onko teillä rauha tämän asian kanssa? Onko Jumala luontevasti
osa yhteistä elämäänne?
Tässä
kohtaa mielelläni tuon esille vielä yhden seikan ennen kuin etenemme
käsittelemään seurustelun päättymistä. Se liittyy minäkeskeisyyden virheeseen.
Haluan vapauttaa lukijani ajattelemasta, että parisuhde olisi vain jotain,
jonka kautta itse saa elämäänsä kivoja asioita kuten onnellisuutta, iloa ja
rakkautta. Nämä toki ovat luonnollinen osa parisuhdetta, mutta niiden ei tulisi
missään tapauksessa olla keskiössä! Parisuhteessa ei voi olla itsekeskeinen.
Kuten sanassakin sanotaan: rakkaus ei etsi omaansa (1. Kor. 13:5). Pikemminkin
kristillisessä rakkaudessa on kyse itsensä antamisesta toisen parhaaksi.
Hyvässä tapauksessa eräänlaisena bonuksena tästä on onnellisuus. Kyse on
enemmän siitä, rakastatteko toisianne, kuin siitä, saatteko toisiltanne
rakkautta.
III. Seurustelun päättyminen eroon
16. Etsi
raja kärsivällisyyden ja realismin väliltä
Joskus
käy niin, että seurustelun aikana ilmenee ongelmia siinä laajuudessa, että
kumppanit alkavat kysellä kysymyksiä jatkamisen kannattavuudesta. Voi olla,
että kumppanien ensivaikutelmat toisistaan ovat huomattavan erilaiset kuin
syvemmän tutustumisen jälkeiset käsitykset. Kenties kommunikaatio ei ole
alkanut toimia tai kaikkia riitoja ei ole saatu käsiteltyä oikealla tavalla.
Ehkä osapuolet kokevat tulleensa haavoitetuiksi ja ehkä kaksi persoonaa vain on
liian vaikea sovittaa yhteen.
En
tietenkään suosittele katkaisemaan suhdetta heti vastoinkäymisten tullessa.
Aina on hyvä yrittää selvittää eteen tulevat ongelmat. Mutta jos suhde menee
sellaiseksi, että se vaikuttaa jatkuvasti kuormittavan enemmän kuin antavan, on
hyvä pysähtyä miettimään jatkoa. On tilannekohtaista, milloin kriisit vielä
voidaan katsoa mahdollisiksi selvittää ja milloin taas on kaikille parempi
ratkaisu erota.
Mikäli
pari päätyy eroon, tulee tämä voimien mukaan pyrkiä hoitamaan muistaen jo
aiemmin esittelemäni rehellisyyden, ystävällisyyden ja armollisuuden periaatteet.
Toisinaan ero on melkein pakostakin riitaisa ja voi jättää kipeätkin arvet,
mutta mikäli näiden vaurioiden syntymistä voidaan ehkäistä, se kannattaa tehdä.
Monet
pystyvät eroamaan niin sanotusti kavereina, mikä on itsessään hieno asia.
Kokemukseni perusteella kuitenkin olen kallistuvainen ajattelemaan, että
pitkäaikainen ja syvällinen ystävyys entisen seurustelukumppanin kanssa on
vaikeaa saavuttaa. Ystävyyteen luo oman haasteensa muisto siitä, mitä
henkilöiden välillä on joskus ollut yhdistettynä muistoon siitä, että jokin
heidän välillään ei lopulta toiminut. Siksi neuvoni on, että ei kannata asettaa
liikaa toiveita ja odotuksia ystävyyssuhteelle exänsä kanssa.
17. Älä
ajattele seurustelusuhteesi olleen epäonnistunut vain koska se päättyi eroon
Ero
seurustelusuhteesta – varsinkin pitkäaikaisesta – on monesti hyvin kivulias
asia, mutta senkin keskellä voi löytää tapoja ajatella positiivisesti. Surusta
huolimatta ihmisen ei ainakaan välttämättä tarvitse vaipua itsesyytösten mereen
ajatellen, että suhde oli virhe tai tappio. Ero ei nimittäin tarkoita
epäonnistumista.
Eräs
aviopari, jonka opetusta parisuhteesta olen useammankin kerran päässyt
kuuntelemaan, kiteytti asian hyvin. Seurustelun tarkoitus ei ole
naimisiinmeno, vaan vastauksen etsiminen kysymykseen, menisimmekö me naimisiin.
Seurustelu on onnistunut, jos tähän löydetään vastaus. Joskus vastaus on
ei, esimerkiksi näin on käynyt omalla kohdallani. En silti kadu aiempaa
parisuhdettani tai ajattele sen menneen varsinaisesti pieleen. Ennemminkin koen
oppineeni valtavasti sen kautta ja saaneeni hyvin rikkaan luvun
elämäntarinaani.
18. Ero
saa tuntua pahalta – älä jää yksin
Ei
kuitenkaan ole mitään syytä lakaista pois eron aiheuttamaa tuskaa. Eron juuri
tapahduttua ihmisen mieleen saattaa tulla erityisen eläviä muistoja parisuhteen
ajalta, ja voi tuntua kauhealta ajatella, mikä kaikki hyvä menetettiin.
Ahdistus ja masennus voivat vallata mielen hetkeksi kokonaan eikä synkimpinä
hetkinä edessä vaikuta olevan mitään tavoittelemisen arvoista.
Keskimäärin
ihmiset kokevat helpottavaksi, jos he voivat puhua tunteistaan jollekulle.
Siksi kehotan rohkeasti tukeutumaan esimerkiksi ystäviin tai perheenjäseniin
vaikeina aikoina, olemaan mahdollisuuksien mukaan avoin, tai jos jopa puhuminen
tuntuu vaikealta, edes olemaan tekemisissä jonkun kanssa. Tunteiden patoaminen
sisälle ja kaiken kohtaaminen yksin voi olla mielelle hyvin vahingollista.
19. Älä
uppoa ”mitä jos” -kysymyksiin
Tunteiden
lisäksi myös ajatukset usein askartelevat ahkerasti eron hetkellä. Päähän
tulvii helposti kaikenlaisia skenaarioita, ihminen pohtii syitä ja seurauksia,
ja herkästi alkaa miettiä, olisiko ero tapahtunut, jos hän olisi jossain
tilanteessa toiminut toisin. On syytä huomauttaa, että tällainen pohdinta ei
ole kovinkaan hedelmällistä, sillä mennyt on jo tapahtunut ilman että sille
enää voi mitään. Tulevaisuus on sen sijaan se, johon voimme vaikuttaa.
Siksi on paljon hyödyllisempää kääntää myös näkökulma tulevaan ja miettiä
esimerkiksi, voisiko seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin. Kannattaa myös
muistaa, että vastaus ei välttämättä ole myöntävä. Parisuhteiden toistuvakaan
kariutuminen ei itsestään selvästi tarkoita sitä, että omat toimintatavat
olisivat virheellisiä, mutta omaa toimintaa on kuitenkin syytä aina tarkastella
tarpeellisella kriittisyydellä.
20.
Jatka eteenpäin
Aivan
kuten jo neuvossa 7 totesin pariutumisongelmien suhteen, totean nytkin eron
suhteen: jatka yrittämistä. Eron jälkeen on ihan hyväkin ottaa hiukan aikaa
itselleen ja muille asioille, mutta jossain vaiheessa uutta suhdetta kannattaa
jälleen aktiivisesti alkaa tavoitella. Joillekin uskoville vapaaehtoinen
naimattomuus alkaa välistä vaikuttaa puoleensavetävältä vaihtoehdolta liian
monien pettymysten jälkeen, mutta on hyvä huomata, että tämä ei ole vielä kaikista
paras syy tuota sinänsä arvokasta tietä valita. Suosittelisin, että jos ihminen
tunnistaa itsessään kaipuun parisuhde-elämää kohtaan, kannattaa yrittää
pariutumista uudelleen. Älä anna kariutuneiden suhteiden pakottaa sinua
kutsumukseen, jota sinulla ei ole.
On
valitettavasti totta, että parisuhdemarkkinoilla jotkut pakostakin jäävät ilman
kumppania, mutta tämä kohtalo on epävarmemmin totta kohdallasi, jos jatkat
yrittämistä.
IV. Seurustelun päättyminen kosintaan
21. Seurustelkaa
tarpeeksi kauan
Kuten jo
seurustelun kohdalla totesin, on hyvä ottaa tälle vaiheelle aikaa rauhassa
tutustua toiseen ihmiseen. Mitään välttämätöntä aikamäärettä ei ole olemassa,
vaan jokaisen parin on arvioitava ratkaisuaan tilanteen mukaan. Monet ovat todenneet
kahden vuoden seurustelun olevan erikoisen optimaalinen aika (siinä ehtii
mukavasti halutessaan nähdä molempien perhepiirien juhannukset, joulut sun muut
juhlat), mutta vähemmälläkin on mahdollista selvitä. Kaiken ratkaisee
parisuhteen laatu ja tutustumisen taso.
22. Keskustelkaa
vähän kerrassaan enemmän seuraavasta askelesta ja ottakaa huomioon käytännön
asiat
On hyvä
aivan suoraankin jossain vaiheessa alkaa keskustella jatkosta ja hiljalleen
syventää näitä keskusteluja. Alkaisimmeko me olla valmiit sitoutumaan toisiimme
eliniäksi? Tulisiko vielä jostain syystä jatkaa seurustelua hieman kauemmin?
Viimeistään
tässä vaiheessa kannattaa alkaa miettiä moninaisia käytännöllisiä seikkoja,
jotka häihin ja avioliittoon kuuluvat. Mahdollinen kirkko, hääpaikka,
bestmanit, kaasot ja häämatka voivat vaatia jonkin verran sumplimista, mutta
itse naimissa oleminen vielä paljon enemmän. Missä yhteinen koti sijaitsee?
Miten naimisiinmeno sopii yksiin opiskelu- ja työtilanteen kanssa? Ovatko
toimeentuloon liittyvät asiat kunnossa? Mitä asioita avioelämästä voi ja
kannattaa ennakoida tältä puolen alttarille astelun?
23.
Ottakaa askel
Lopulta
koittaa aika kosinnalle, joka on tietysti yleensä sitä kivempi, miten
romanttisella eleellä se tehdään. Kun kaikki on valmista, tämä askel kannattaa
tehdä viivyttelemättä mutta harkiten. Tämän jälkeen alkaa loppusuora kohti
avioliittoa ja eräs ihmiselämän suurimmista seikkailuista – niin maallisessa
kuin hengellisessäkin mielessä.
Kun
olette molemmat sanoneet ”tahdon”, silloin ja vasta silloin voitte olla varmoja
siitä, että ”se oikea” on vieressänne. Hän, jota ei laisinkaan tarvinnut
odottaa, etsiä tai löytää, sillä te itse olette ratkaisseet sen, kuka hän
teidän elämässänne on.
Lopuksi
Parisuhteen
etsimisessä, tapailussa, seurustelussa ja avioliitossa toimii kaikissa
kristillisten hyveiden – uskon, toivon ja rakkauden – harjoittaminen.
Franciscus Assisilaisen nimissä kulkeva rukous kiteyttää eräässä kohdassaan
mielestäni hyvin, missä kristillisen uskon fokus on:
”Niin
että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan
saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”
Siis:
enemmän kuin kumppanin etsintään tai vaatimusten esittämiseen hänelle keskity
siihen, että itse olisit hyvä kumppani. Etsi ensin Jumalan valtakuntaa –
ja kävi miten kävi, muista, että et koskaan ole yksin.