Branhamilaishenkinen tilaisuus

Enpä olisi vielä sinä aamuna arvannut, mihin iltapäivällä päätyisin. En sijoita tätä sen paremmin sarjaan "Yhteysmatkat" kuin "Kohtaamisia uskontojen hämärissä", koska en oikein osaa tällä hetkellä sanoa, miten voisin luokitella sitä, mitä koin. Nauttikaa kuvauksestani ja kommenteistani joka tapauksessa!

Olin sopinut meneväni tapaamaan ystävääni. Automatka paikkakunnalle ei ollut pitkä, ja hieman ennen keskipäivää olin jo perillä. Vietimme jonkin verran aikaa sisällä, mutta lopulta päätimme lähteä ulos kävelylle. Eipä aikaakaan, kun näin kyltin, jossa kerrottiin viiden aikaan olevasta hengellisestä tilaisuudesta. Katsoin kelloa ja totesin, että se oli viittä yli viisi. Emme aikailleet, vaan päätimme lähteä suunnistamaan kohti suuntaa, jossa otaksuimme kokouksen olevan. Kulman takana oli avonainen ovi, ja sisällä näkyi laulava ihmisjoukko. Kysyin, keitähän nämä oikein ovat.

Kyltissä oli lukenut jotain, että tilaisuus ei ole mihinkään kirkkokuntaan sidottu. Jo yksin se herätti mielenkiintoni. Kaverini oli kertonut, että paikkakunnalla ei juuri ollut muita yhteisöjä kuin luterilainen.

Astelimme sisään ja etsimme itsellemme paikat. Huone oli kohtalaisen pieni, ja ihmiset istuivat siellä luokkahuonemaisesti pöytien ääressä. Tilassa ei ollut kovinkaan paljoa viitteitä hengellisyydestä, eräällä hyllyllä oli tosin Virsikirjoja. Edessä soitettiin. Laulu tapahtui keltaisista lauluvihkoista, jotka myös minä ja kaverini saimme.

Silmäni osuivat melko pian kirjaan, joka oli edessämme olevan rivin pöydällä. Kirjassa oli nimi Branham. Ahaa! Voisiko tämä siis olla branhamilainen kokous? Kirjoitin nimen kännykkääni ja näytin kaverilleni.

Ajatus sai vahvistusta, kun eräs mies, joka myös soitti, puhui edessä lyhyesti Aikakirjasta. Hän mainitsi jossain kohtaa sanat "veli Branham". Totesin, että en muistanut kovin paljoa branhamilaisuudesta, joten kokouksen mittaan lueskelin vaivihkaa Wikipedia-artikkeleita siitä ja William Marrion Branhamista, ja annoin kaverinikin lueskella kokouksen aikana.

Wikipedian mukaan kyseessä oli amerikkalainen saarnaaja, joka eli vuosina 1909-1965. Suomessakin mies vieraili vuonna 1950. Branhamilaisiksi kutsutaan hänen seuraajiaan, vaikkakin liikkeen jäsenet ilmeisesti pitävät nimitystä halventavana ja kutsuvat itseään vain kristityiksi.

Erittäin mielenkiintoinen piirre branhamilaisuudessa on järjestäytyneiden kristillisten kirkkojen kritisointi. Muita oppikäsityksiä, joista liike tunnetaan, ovat oppi seitsemästä seurakuntavaiheesta Ilmestyskirjan 2. ja 3. lukujen mukaan, kaste Jeesuken nimeen, niin kutsuttu käärmeen siemen -oppi (jonka mukaan paratiisissa syntiinlankeemus oli luonteeltaan seksuaalinen ja käärme siitti Eevalle Kainin, jonka jälkeläisillä ei ole pelastuksen toivoa, koska he ovat "käärmeen siementä"), sekä modalistisvaikutteinen näkemys Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Näistä opeista monen kohtasin tapahtumassa muodossa tai toisessa.

Kun oltiin laulettu, tuli eteen mies, nähtävästi illan pääpuhuja. Hänen puheensa käsitteli kokonaisvaltaista kääntymystä, lähtöä pois paikasta, jossa harjoitetaan syntiä, sekä elävää suhdetta Jumalaan. Puheessa oli paljon hyvää ja kristillistä ja soisin, että samoista aihepiireistä puhuttaisiin paljon muuallakin. Mies myös puhui selkeästi, joskin välillä jopa hieman aggressiivisen oloisesti, ja hän otti esimerkkihenkilöitä Raamatusta: Aabraham, Pietari ja Paavali. Arvostin suuresti sitä, kun hän sanoi, että he eivät ole tällä paikkakunnalla värväämässä ketään liittymään johonkin. Heidän tavoitteensa liittyi ihmisen iankaikkisuuskohtaloon. Jopa rahan keräämistä he muistaakseni pitivät häpeällisenä evankelisessa kokouksessa.

Kiinnitin kuitenkin huomiotani muutamiin puheen kohtiin. Mies puhui profeetasta, Eliasta, joka oli lähetetty ja mennyt jo pois. Yleensä kristityt pitävät Johannes Kastajaa tuona Eliana. Mutta sain miehen puheista jostain syystä sellaisen kuvan, että hän piti Eliana Branhamia. Hän viittasi profeetasta puhumisen yhteydessä itsestään katsoen oikealle, siellä oli pöydällä ilmaista materiaalia. Kenties Branhamin saarnoja. Mies sanoi, että voi kertoa profeetasta kokouksen jälkeen. Minä selasin nettiä ja Wikipediassa sanottiin, että Branham uskoi olevansa Elia.

Mies arvosteli nykyajan ilmiöitä, kuten liberaaliutta ja menestysteologiaa. Hän mainitsi myös hyvin suoraan, että se, että naiset saarnaavat monissa yhteisöissä, on häpeällinen tapa.

Ehkä huomattavin erikoisuus miehen puheessa oli se, että hän julisti kolminaisuusopin olevan väärä. Mutta ei, älkää käsittäkö virheellisesti: hän vakuutti, että Vanhan testamentin Jahve on Uuden testamentin Jeesus. Vaikka usein kolminaisuusopin kieltäminen voi tuoda ihmisten mieleen Jehovan todistajien oppia muistuttavan käsityksen Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluuden kieltämisestä, ei tämä mies sellaista julistanut sen paremmin kuin kolminaisuuttakaan. Hänen julistuksensa lähenteli modalismia, jonka mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain saman persoonan eri ilmenemismuotoja. Hän siis kielsi Jumalan kolme persoonaa.

Minut sai ajattelemaan vielä miehen puhe kasteesta. Hän korosti hyvin vahvasti sitä, että kasteen tulee olla suoritettu Jeesuksen Kristuksen nimeen. Sain sellaisen kuvan, että hän kehoitti sellaisia henkilöitä, jotka on kastettu esimerkiksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, menemään kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen. Eräs henkilö sanoi käyneensä läpi kolme kastetta, lapsikasteen, helluntailaisen uskovien kasteen (eräänlaista yhdistelmämuotoa "kastan sinut Jeesukseen Kristukseen, nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen"), ja lopulta kasteen Jeesuksen nimeen. Puhuja sanoi jotain, että Jeesukseen Kristukseen ihminen ei voi kastaa, ja antoi ymmärtää, että Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimi, johon Jeesus käski Evankeliumissa Matteuksen mukaan kastaa, on Jeesus. Apostolien teoissahan kerrotaan nimen omaan kasteesta Jeesuksen Kristuksen tai Herran Jeesuksen nimeen, vaikka Evankeliumissa Matteuksen mukaan annettu käsky lieneekin ollut Jeesuksen nimeen kastavien kastajien muistissa. Itse pidän myös parempana kastetta Jeesuksen nimeen, vaikkakaan en ole varma, voinko todella sanoa kastetta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pätemättömäksi, saati sitten käydä itse uudella kasteella (minut on kastettu "yhdistelmämuodolla"). Jumala puhukoon minulle ja muillekin tämän asian suhteen.

Tilaisuudessa tuotiin rukousaiheita, joiden puolesta sitten rukoiltiin. Eräs henkilö ilmaisi ennen lähtöään puhujalle ilmeisen erimielisyytensä tämän naissaarnaaja-puheista, ja hänenkin puolestaan rukoiltiin hänen lähtemisensä jälkeen. Puhuja muistaakseni puolustautui sanomalla, että ei ole kyse miesten ja naisten eriarvoisuudesta, vaan siitä, että Jumala on säätänyt tietyn järjestyksen.

Tilaisuus läheni loppuaan ja juttelimme hetken aikaa erään kanssa. Kaverini kuitenkin koki, että haluaa tuoda muutamia asioita esille ja menikin hetken päästä puhujan luo. He istuutuivat alas ja minä menin katsomaan materiaalia, jonka puoleen mies oli viitannut profeetasta puhumisen yhteydessä. Branhamin nimihän siellä silmiin osui.

Suunnilleen kaikki huoneessa olijat alkoivat kuunnella kaverini ja puhujan välistä keskustelua kolminaisuudesta. Kaverini esitti, että Jeesuksen ja Isän välillä on oltava jonkinlainen eroavaisuus, sillä jos ei olisi, niin mitä esimerkiksi silloin tapahtuu, kun Jeesus puhuu Isän kanssa Raamatussa? Onko tällöin kyseessä eräänlainen vatsastapuhuminen? Puhuja esitti, että Jeesuksen omien sanojen mukaan se, joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän, ja että Raamatun mukaan Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa. Hän myös mielestäni hyökkäsi ikään kuin kolminaisuusopin ohi vastustaessaan sitä, että Pyhä Henki, kolmas persoona, olisi uhrannut Jeesuksen, toisen persoonan, Isälle, ensimmäiselle persoonalle. Kaverini ilmaisi, että vaikutti samoin hämmentävältä ajatella, että Jumala olisi uhrannut itsensä itselleen itsensä vuoksi.

Itseäni modalismi ei oikein vakuuta, sillä mielestäni Raamatusta käy selkeästi ilmi, että Isä on Poikaa tietyssä mielessä suurempi, että Isällä ja Pojalla voi tietyssä mielessä olla erilaiset tahdot, ja muutenkin se, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jotenkin erilaisia tai erillisiä. Kallistun sen puolelle, että he ovat persoonia kukin.

Kysyin itsekin puhujalta jotain, nimittäin sen, uskoiko hän Branhamin olevan se Elia. Hän sanoi jotenkin siten, että uskoi Elian hengen olleen Branhamissa. Samoin tämä henki oli ollut Johannes Kastajassa, ja ymmärsin, että tulisi vielä olemaankin Ilmestyskirjan säkkipukuisessa todistajassa tulevaisuudessa juutalaisia varten. Hän mainitsi Raamatun kohdan, jossa Jeesus sanoo: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen." Hän ilmeisesti ajatteli, että vielä Jeesuksenkin aikana Elia oli tulossa, eli että Jeesus olisi viitannut myös johonkuhun toiseen kuin Johannes Kastajaan. Kuten kaverini myöhemmin minua muistutti, Raamatun kohta jatkuu näin:

12 Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä."
13 Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Matt. 17:12-13)
Minusta näyttää siltä, että Jeesus kuitenkin puhui Johannes Kastajasta. Mutta jokainen koetelkoon itse puhujan käsitystä.

Hän kertoi minulle vielä, milloin ja miten oli itse kokenut Branhamin profeetaksi. Sain käsiini kaksi CD:tä ja paksun kirjan William Branhamin elämästä. Myös kaverini oli ottanut materiaalia mukaansa, ja pian päätimmekin lähteä. Juttelimme kokemuksestamme.

Kaverini tuumasi, että olimmekohan löytäneet Suomen viimeiset branhamilaiset. En ole paljoakaan törmännyt tähän liikkeeseen maassamme ja oletan, että se on suhteellisen marginaalinen ryhmä. Sain tilaisuudessa sellaisen kuvan, että tietyt henkilöt kävivät pitämässä tällaisia tilaisuuksia ympäri maata. Sitä, miten laajaa tai säännöllistä tämä työ on, en tiedä. Mutta nyt tiedän ja muistan hieman enemmän Branhamista ja hänen seuraajistaan sekä heidän hengellisyydestään. Olen kiitollinen siitä, että minulle suotiin omakohtainen kokemus, sillä omin aistein aistittu tapahtuma rikastuttaa eri tavalla kuin kirjatieto.
Nähtäväksi jää, tulenko uudelleen kosketuksiin näiden ihmisten ja käsistysten kanssa, ja milloin syvennyn – jos syvennyn – saamaani materiaaliin.