"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
– Jeesus
Olen saanut paljon myönteistä sekä jonkin verran kriittisempää palautetta. Kritiikki on ennen muuta tarttunut seuraaviin vahvoihin virkkeisiini:
- "En koe juurikaan huonoa omaatuntoa ajatellessani, että valtaosa ev.-lut. kirkon jäsenistä ei ole kristittyjä."
- "Väitän siis, että kirkko suhtautuu merkittävään osaan jäsenistöstään väärällä tavalla. Se suhtautuu kristittyinä ihmisiin, jotka todellisuudessa ovat lähetyskenttä."
Nämä kohdat ovat rohkeita, ja olisin halutessani voinut käyttää eri sanoja ja määritellä ne tarkasti. Oikein ymmärrettyinä - ja uskon, että valtaosalla ei ollut ongelmaa ymmärtää niitä tarkoittamassani merkityksessä - seison edelleen ajatusteni takana.
En siis näe tarvetta perua mitään kirjoittamaani. Täsmennän kuitenkin, että kirjoitukseni pointti ei ollut hyökkäys kenenkään yksilön uskoa vastaan, vaan pitäytyen ns. sekoitetun ruumiin (corpus permixtum) oppiin herättää kirkkoa ajattelemaan, pitäisikö sen harkita suhtautumista selkeästi sekularisoituneeseen jäsenkuntaansa ja käytännön todellisuuteensa jotenkin toisin kuin tällä hetkellä.
En siis näe tarvetta perua mitään kirjoittamaani. Täsmennän kuitenkin, että kirjoitukseni pointti ei ollut hyökkäys kenenkään yksilön uskoa vastaan, vaan pitäytyen ns. sekoitetun ruumiin (corpus permixtum) oppiin herättää kirkkoa ajattelemaan, pitäisikö sen harkita suhtautumista selkeästi sekularisoituneeseen jäsenkuntaansa ja käytännön todellisuuteensa jotenkin toisin kuin tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti