Monimerkityksiset sanat ja väärinymmärrykset

Olen useasti elämässäni huomannut, miten tärkeää keskustelussa käytettävien sanojen määritteleminen voi olla. Kaksi ihmistä voi esimerkiksi kumpikin käyttää puheessaan samaa sanaa mutta antaa sille mielessään varsin eri merkityksen. Jos tämä erilainen ymmärrys käytettävästä sanasta ei tule keskustelussa ilmi, voi se ajautua aiheesta sivuun ja muuttua kiistelyksi, joka voitaisiin helposti välttää, kun avattaisiin käytettäviä termejä hiukan syvemmin. Kun näin tehdään, voi se, mikä aluksi näytti riidalta, jopa muuttua yksimielisyydeksi!

Olen koonnut tähän kirjoitukseen hengellisissä keskusteluissa usein esiintyviä sanoja, joille tupataan ihmisestä riippuen antamaan hyvinkin erilaisia merkityksiä. Monesti kirkko- tai tunnustuskunnalla ja sen perinteellä on suurikin rooli siinä, miten sanoja käytetään. Uskallan sanoa, että itselläni on kohtuullisen laajasti kokemusta maamme hengellisen kentän tärkeimmistä yhteisöistä ja perinteistä, joten minulla on edes jotain hajua siitä, mistä kirjoitan. Kielenkäyttö todella vaihtelee – tämän vuoksi on omalla tavallaan hyödyllinen taito opetella puhumaan ja ymmärtämään toistemme slangeja tai "kieliä". Jos olet luterilainen, voit opetella puhumaan vaikkapa "helluntailaista" tai "katolista", ja toisin päin. Näin keskustelu voi muuttua paljonkin sujuvammaksi.

Pyrin siis tässä paitsi esittämään termit myös kertomaan, millaisia eri merkityksiä ne voivat saada. Osaa niistä olen jo tässä blogissa aiemmin sivunnut Hengellisen slangin sanastossani ja käsitellessäni seurakuntaa, mutta nyt pyrin kokoamaan mieleeni tulleet monimerkityksiset sanat samaan paikkaan.

Pappi

Tämä sana kuuluu mielestäni itseoikeutetusti alkuun! Tuskin löydän oudommin käytettyä sanaa kristittyjen keskuudesta: merkitys vaihtelee rajusti ja on omiaan aiheuttamaan hyvin turhaa kiistaa.

Luterilaisuudessa, katolisuudessa ja ortodoksisuudessa sanalla pappi viitataan yleensä seurakunnan paimeneen. Vapaissa suunnissa seurakunnan paimeneen taas yleisemmin viitataan sanalla pastori (tai yksinkertaisesti vain sanalla paimen), kun taas papilla tarkoitetaan ketä tahansa kristittyä niin kutsutun yleisen pappeuden perusteella. Raamatussa on nimittäin useampikin kohta, joissa annetaan ymmärtää, että uudessa liitossa pappeus ei enää ole vain joidenkin harvojen osa, vaan kaikki uskovaiset muodostavat papiston.

Vanhassa testamentissa papistoon taas eivät kuuluneet kaikki, vaan pääosin vain Mooseksen veljen Aaronin sukuun kuuluvat voivat olla pappeja. Ehkä sanan pappi käyttö noissa kolmessa vanhassa kirkkokunnassa on saanut vaikutteita Vanhasta testamentista.

Vaikka Raamattu vaikuttaa selkeältä siitä, että uudessa liitossa kaikki uskovat ovat pappeja, eivät tässäkään liitossa kuitenkaan kaikki ole paimenia. Seurakunnan paimenen tai kaitsijan tai vanhimman virka on varattu vain joillekin kristityille.

Jos siis olet vapaiden suuntien edustaja ja tapaat jossain evankelisluterilaisen papin, ei liene kovinkaan hyödyllistä ruveta puhumaan hänelle yleisestä pappeudesta ja alkaa tämän perusteella laittamaan hänen pappiskäsitystään uusiksi. Luultavasti vain puhutte eri asioista käyttäessänne sanaa pappi: sinulle se todennäköisesti merkitsee kaikkia uskovia, hänelle taas seurakunnan paimenia. Hän vain nyt sattuu käyttämään (myönnän kyllä, että minusta hiukan harhaanjohtavasti) sanaa pappi tarkoittaessaan paimenta. Ja lisähuomautuksena vielä sekin, että ainakaan minun tietääkseni yleinen pappeus ei puutu luterilaisuudestakaan, vaan yleisen pappeuden lisäksi on olemassa erityinen pappeus, jolla tarkoitetaan seurakunnan paimenia. Ja seurakunnan paimenuus ei liene asia, jota vapaissakaan suunnissa haluttaisiin vastustaa.

Näin siis turha sanaharkka voidaan välttää, kun vain määritellään papin käsite. Kysymys "vastustatko naispappeutta" muuttuu mielekkääksi oikeastaan vasta sitten, kun pappeus on määritelty. Yleisen pappeuden suhteen valtaosa kristityistä pitänee kaikkia uskovia naisia pappeina, mutta hajontaa esiintyy kysyttäessä, voiko nainen kuulua erityiseen papistoon, seurakunnan paimeniin.

Suhteellisen samankaltaisesta virasta siis voidaan käyttää todella montaa eri nimitystä: pappi, paimen, pastori, kaitsija, vanhin. Tunnustuskunnittain vaihtelee, mitä näistä suositaan: pappi siis ei yleensä esiinny vapaissa suunnissa eikä esimerkiksi vanhinta (tai vanhimmistoa) usein käytetä luterilaisuudessa kuvaamaan paimenia. Suhteellisen hyödyllinen sana, jota käytetään kummassakin "kielessä", on pastori. Ehkä meidän kannattaisikin selvyyden vuoksi ruveta puhumaan "naispastoriudesta", jotta päästäisiin nopeammin itse aiheeseen ilman tarvetta käydä ensin keskustelu yleisestä pappeudesta. Tarvittaessa vieläkin raamatullisempi termi voisi olla "naispaimenuus".

Uskonto

"Vihaan uskontoa mutta rakastan Jeesusta" ja "uskonto ei pelasta ketään" ovat tietyissä piireissä yleisiä lausahduksia. Jotkut kristityt tekevät erittäin selvän eron uskonnon ja uskon Jeesukseen välillä. Uskonto voidaan nähdä esimerkiksi kuolleena ja hengettömänä muotomenona tai ihmisen yrityksenä pelastaa itse itsensä. Uskoa Jeesukseen ei haluta luokitella yhdeksi uskonnoista, mikä voi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä hyvinkin oudolta tai hämmentävältä.

On kuitenkin myös sellaisia kristittyjä, jotka suhtautuvat sanaan uskonto vähemmän kielteisesti ja saattavat käyttää sitä myös viitatessaan omaan uskoonsa. Jos sanaa uskonto käytetään tässä merkityksessä viittaamaan raamatulliseen uskoon, joka kohdistuu Jeesukseen, muuttuvat nuo alussa esittämäni lausahdukset melko käyttökelvottomiksi.

Kristityillä siis on erilaisia tapoja käyttää myös sanaa uskonto. Siksi ei pidä liian aikaisin tuomita kristittyä, joka sanoo olevansa uskonnollinen tai että hänellä on uskonto. Samoin jos joku kristitty vastustaa uskontoja kovaan ääneen, ei tarvitse välttämättä hämmentyä. Jälleen kerran voidaan kysellä sanalle määritelmää.

Seurakunta

Kuten kirjoitin, olen käsitellyt jo aiemmin seurakunta-sanaa. Väärinymmärryksiä ei esiinny niinkään sanan globaalissa merkityksessä (yleensä globaalin seurakunnan ajatellaan halki kirkkokuntien tarkoittavan maailman kaikista kristityistä muodostuvaa joukkoa). Ongelmia voi tulla vastaan, kun siirrytään puhumaan paikallisesta seurakunnasta.

Paikallinen seurakunta voidaan ymmärtää ainakin kahdella tavalla:

1. mikä tahansa kristillisen kirkkokunnan paikallisyksikkö paikkakunnalla, tai tunnustuskuntiin kuulumaton tietyn niminen yhteisö paikkakunnalla

tai

2. paikkakunnan kaikki kristityt

Näistä ensimmäinen on kokemukseni mukaan paljon yleisempi. Siispä kun kristitty kysyy toiselta kristityltä, mihin seurakuntaan tämä kuuluu, on voi vastaus yleensä olla esimerkiksi vapaaseurakunta, helluntaiseurakunta tai tuomiokirkkoseurakunta. Sen sijaan se harvemmin on vain: tämän paikkakunnan seurakunta.

Kun näkemysten 1 ja 2 edustajat kohtaavat, voivat he seurakunnasta puhuessaan nopeasti joutua kiistelemään. Näkemyksen 1 edustaja voi sanoa toiselle, että eihän tämä kuulu mihinkään seurakuntaan, kun taas näkemyksen 2 edustaja voi sanoa, että toinen kuuluu varsinaisen paikallisen seurakunnan lisäksi johonkin muuhunkin yhteisöön.

Siispä esimerkiksi kun henkilö 1 kysyy henkilöltä 2: "Mihin seurakuntaan sinä kuulut?" voi henkilö 2 pyytää tarkennusta: "Määrittele, mitä tarkoitat seurakunnalla. Jos tarkoitat sillä jonkin kirkon paikallista yksikköä tai yhteisöä, joka käsittää vain osan paikkakunnan uskovista, niin en kuulu mihinkään seurakuntaan. Jos taas tarkoitat seurakunnalla kaupunkimme kaikkia uskovaisia, niin voin sanoa kuuluvani tämän kaupungin seurakuntaan."

Kirkko

Toisille sana kirkko on yksinkertaisesti sanan seurakunta synonyymi – näin on kokemukseni mukaan etenkin luterilaisuudessa, katolisuudessa ja ortodoksisuudessa. Mutta on myös sellaisia (lähinnä vapaissa suunnissa tai niitä lähellä olevassa hengellisyydessä), jotka inhoavat koko sanaa siksi, koska heille se merkitsee ihmisinstituutiota ja -rakennelmaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen seurakunnan kanssa. Kirkko voidaan nähdä tavallaan jonkinlaisena laitoksena, joka on syntynyt todellisen seurakunnan olemuksen hämärryttyä. Näin ollen tämänkin sanan suhteen väärinymmärryksen ainekset ovat kasassa.

Jos siis joku pyytää sinua kertomaan, mitä mieltä olet kirkoista, pyydä häntä määrittelemään sana. Näin voit tietää, oletko hänen tarkoittamiaan kirkkoja vastaan vai niiden puolesta.

Teologia

Teologia eli jumaluusoppi on sanana myös useammalla tavalla ymmärretty. Toisaalta teologia voi tarkoittaa esimerkiksi Raamatun sisältämää oppia, toisaalta se merkitsee eri kirkkokuntien ominaisia oppeja (voidaan puhua vaikkapa luterilaisesta teologiasta), toisaalta se voi merkitä myös näitä oppeja tutkivaa tieteenalaa. Voidaanpa kristillisen teologian ohella puhua jopa islamilaisestakin teologiasta.

Kristittyjen parissa suhtautuminen teologiaan vaihtelee, minkä itsekin huomasin, kun olin aloittamassa teologian opiskelua. Esimerkiksi luterilaisissa piireissä teologian opiskelua ei pidetty kovinkaan sävähdyttävänä asiana ja siihen suhtauduttiin melko neutraalisti, kun taas vapaissa suunnissa ja niiden tyyppisessä hengellisyydessä teologiaa saatettiin pitää hyvinkin haitallisena tai ainakin riskialttiina alana. Toki myös näissä piireissä on paljon teologiaan myönteisesti suhtautuvaa väkeä.

Teologiaan kielteisesti suhtautuvat näkevät usein teologian järkeilynä, järjen päätelminä ja Raamatun tutkimisena hengettömästi ja kieltävät itsellään olevankaan mitään teologiaa. Myös pelkkää teologian puhumista ja tutkimista ilman käytännön hengellistä elämää voidaan pitää uhkana. Myönteisesti suhtautuvat taas voivat huomauttaa, että kaikilla on jonkinlainen teologia (merkityksessä oppikäsitys) ja että teologisella tutkimuksella voi saada paljon hyvää aikaan. Kun se, miten sana ymmärretään, määritellään tarpeeksi tarkasti, voi paljastua, että kielteiset ja myönteiset voivat ollakin aika samaa mieltä keskenään: ei järkeispetokselle pelkälle tutkimiselle ilman käytännön sovellutuksia; kyllä opille sekä hengellisesti rakentavalle Raamatun, kirkkohistorian ja oppien tutkimiselle.

Lopuksi

Meidän kaikkien lienee hyvä ymmärtää, että niille sanoille, joita käytämme, voi olla muitakin käyttötapoja kuin omamme. Tältä osin ajatusmaailmamme avartaminen olisi minusta yleensä ottaen toivottavaa ja meidän olisi – sikäli kun se on tarpeellista – hyvä tuntea eri hengellisten perinteiden kielenkäyttöä päästäksemme mahdollisimman sujuvaan keskusteluun ilman turhia syrjäänpoukkoiluja.

Jos joku siis käyttää vaikka sanaa pappi eri tavalla kuin itse käytät, voit tilanteesta riippuen jättää jopa kokonaan puuttumatta asiaan. Jos tiedät, mitä hän sanalla tarkoittaa, ja jos keskustelun kannalta ei ole oleellista jämähtää sanaan, voidaan vain tyynesti jatkaa eteenpäin. Haluan kuitenkin painottaa, että silloin kun se on tarpeellista, voi olla hyvä keskustella myös sanojen täsmällisestä käytöstä. Itse soisin esimerkiksi sen pappi-sanan suhteen, että sitä käytettäisiin raamatullisemmin, ja haluan myös mielipiteeni ilmaista silloin, kun se on luontevaa ja kuuluu keskusteluun. Nykyrealiteetti kuitenkin on, että sanan käyttö on mitä on, eikä aina ole niin oleellista puuttua siihen, etenkään, jos se vie keskustelua huonolla tavalla sivuraiteille.

Olisin voinut ottaa mukaan ehkä vielä muitakin sanoja (kuten 'kristitty' ja 'taivas'), mutta ne saivat jäädä tällä kertaa. Toivottavasti kirjoitukseni koitui tällaisenaan hyödylliseksi!