Kirkkorakennus oli suuri ja monikerroksinen. Se oli entuudestaan tuttu minulle lukuisista käynneistä viimeisten vuosien aikana. Mutta perinteisissä sunnuntaikokouksissa en ole kovin monesti ollut täällä läsnä.
Sisällä ripustin takkini naulakkoon ja painelin saliin, joka oli iso ja sisälsi parvenkin. Salin päässä seinällä näkyi risti, joka oli melko keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Joulukuusi seisoi oikealla ja vasemmalla oli flyygeli. Seimiasetelma löytyi myös tästä salista. Suuri valaisin roikkui katosta. Kynttilöitä oli aseteltu salin etuosaan.
Tilaisuus ei alkanut vielä hetkeen, ja kiinnitin huomioni seinälle heijastettavaan diaesitykseen. Siellä kerrottiin erilaisia ilmoituksia, ja ennen jumalanpalveluksen alkua sinne ilmaantui teksti "Tervetuloa!".
Eräs mies asteli pöntön taakse ja suunnilleen samanaikaisesti musisoijat menivät flyygelin ympäristöön. Mies kertoi ilmoituksia alkuun ja rukoili sitten. Tilaisuus eteni erittäin selkeästi: aluksi oli noin puolen tunnin lauluosio ja sitten pitkä puhe perään.
Välillä laulu tapahtui solistivoimin, toisinaan taas yleisö tuli mukaan, kun seinälle saatiin sanat. Aluksi laulettiin samaa sävelmää kahdella eri kielellä, sitten soitettiin Enkeli taivaan -teemaa ja solisti lauloi sujuvasti päälle laulua eri melodialla kuin Enkeli taivaan -laulussa yleensä. Yhdessä päästiin laulamaan Joululaulua. Laulut olivat muutenkin ainakin alussa jouluteemaisia. Siitä siirryttiin ylistykseen. Tulin liikuttuneeksi eräästä kauniista hengellisestä laulusta.
Kolehtilaulun/uhrilaulun aikana haavit kiersivät salissa. Puhuja meni laulun jälkeen eteen ja kolehti siunattiin. Sitten alkoi puhe. Puhe keskittyi Jeesuksen syntymään ja elämään, sen aikana lueteltiin myös luultavasti kaikki Jeesuksen ihmeteot. Raamatunkohdat tulivat kätevästi seinälle.
Puheen aikana ajauduin ajatuksiini ja keskittymiseni herpaantui, mutta havahduin kohdassa, jossa kehotettiin suunnilleen kunnioittamaan toisten kristittyjen traditioita ja tapoja palvella Jumalaa, sillä ne voivat olla näille hyvinkin tärkeitä. Sitten, mikäli ymmärsin oikein, puhuja puhui näiden toisia traditioita noudattavien voittamisesta Kristukselle. Ajatus oli muistaakseni se, että jos kunnioitetaan toisten traditoita, heidät on helpompi voittaa Jeesukselle. Puhuja mainitsi myös totuudet, joita helluntailiikkeessä on löydetty. Jäin miettimään, olinko ymmärtänyt oikein sen, mitä puhuja tässä kohtaa tarkoitti. Sain kuitenkin sellaisen kuvan, että hän pitää muitakin kuin helluntailaisia kristittyinä.
Mietin omaa pyrkimystäni, joka on toisenlainen. En kannata mitään tunnustuskuntaa tai liikettä, mutta toisaalta pidän ihmisiä kristittyinä liikkeestä riippumatta, jos heillä on Kristuksen Henki ja jos he seuraavat Jeesusta. Pyrin vaikuttamaan Jumalan lasten ykseyden puolesta ja soisin, että kaikki ihmisperinteet ja yleensäkin se, mikä on ihmisestä, lihasta ja maailmasta, hylättäisiin Jumalan seurakunnassa ja voisimme olla täydellisesti yksi, niinkuin Jeesus rukoili. Pyrkimykseni ei ole tehdä ihmisistä jonkun liikkeen jäseniä, vaan haluan olla Jumalan käytössä, että sekä ei-uskovien että uskovaisten katse kääntyisi kohti totuutta, Jeesusta. Toki rukoilen myös, että itse katsoisin Jeesukseen enkä ihmiseen.
Puhuja rukoili ja ilmoitettiin, että eteen sai mennä rukoiltavaksi. Lopussa laulettiin vielä kaksi laulua.
Tilaisuus oli ollut paljolti sitä, mitä olin odottanut. Helluntailaisuus on kokemukseni mukaan hyvin lähellä Vapaakirkkoa. Tämä on se kirkollinen tai hengellinen kulttuuri, johon olen tottunut oltuani sen kanssa paljon tekemisissä jo yli puolitoista vuotta. Helluntaiseurakunnan toiminta on yleensä ottaen tuttua. No, tälläkin kerralla olin lähinnä sivustaseuraaja, mutta kuten muutkin, myös helluntailaiset kristityt ovat niitä, joiden kanssa haluan olla yksi. Rukoilla sopii, että minusta tulisi rohkeampi lähestymään ihmisiä, etteivät nämä sanat yhteydestä ja ykseydestä jäisi vain puheen tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti