Jouluna aamupäivänä menin jälleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Pysäköin autoni ja suuntasin sisälle. Kirkkorakennus oli minulle jo ennestään tuttu, joten kirkkosalin löytämisessä ei ollut suurempia ongelmia. Otin paikan salin etuosasta ja kävin sen jälkeen hakemassa Virsikirjan.
Salissa oli urut ja joulukuusi. Alttarilla oli tuttuun tapaan kynttilöitä ja kukkia sekä lisäksi risti. Naispappi tuli tilaisuuden alussa eteen ja alkoi puhua ikään kuin runomuodossa. Urut alkoivat soida taustalla ja papin lopetettua jatkoivat johtaen virteen. Tämän jälkeen pappi sanoi "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ikään kuin laulaen. Hän puhui joulusta ja valosta.
Tuli lyhyen rukouksen aika, jolloin pappi polvistui. Sitten hän vielä jatkoi tovin, kunnes eräs toinen henkilö lauloi sanoja, joiden mietin olevan ehkä psalmista. Hän sanoi lopuksi: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon." Sitten sanottiin/laulettiin "Herra armahda" istualtaan, mutta myöhemmin noustiin taas seisomaan ja laulettiin myös seisten.
Seurasi taas rukous, ja eräs toinen henkilö tuli lukemaan ensimmäisen lukukappaleen, joka oli Jesajan luvusta 6. Välissä oli urkujen säestyksellä saksankielistä laulua, mikä toi mieleeni oopperan. Sitten luettiin Kirjeen roomalaisille lukua 1.
"Enkeli taivaan" laulettiin myös tässä tilaisuudessa. Se on minusta hyvä laulu ja liikutuin viimeisen säkeistön kohdalla. Pappi meni tämän jälkeen muistaakseni saarnapöntön taa ilmoittamaan, että jouluevankeliumi luetaan. Ennen sen lukemista kuitenkin laulettiin Hallelujaa. Pappi luki jo tutuksi käyneen jouluevankeliumin ja sitten puhui siitä. Puhe tuntui olevan paperista luettu ja se käsitteli ainakin sitä, kuka hahmo joulutarinasta olet.
Odotetusti puheen jälkeen seurasi uskontunnustus (Apostolinen) seisaaltaan. Rahaa kerättiin tällä kertaa kohteelle, jolle en kokenut asiakseni antaa rahaa. Keruun aikana soi laulu. Mikäli oikein ymmärsin, rahankerääjät menivät eteen ja pappi teki ristinmerkkiä rahojen lähellä, kaiketi tämä oli siunaaminen.
Isä meidän -rukous tuli rukoilluksi näiden jälkeen ja koska ehtoollista ei ollut, alkoi tilaisuus olla lopuillaan. Vielä jokunen virsi laulettiin ja eräässä välissä pappi lausui Herran siunauksen. Joulukirkko oli sitten melkolailla paketissa. Jäin itse vielä vähäksi aikaa kirkkosaliin palautettuani Virsikirjan ja lähdin pian kohti autoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti