Heräsin aamulla aikaisin kävelläkseni ortodoksiselle kirkolle, joka on aika kaukana kotoani. Kävi kuitenkin niin, että en oikein päässyt kunnolla ylös ennen kuin olikin jo hyvin myöhäistä. Lähdin menemään mutta myöhästyin noin 15 minuuttia liturgian alusta.
Menin sisään ja riisuin takkini. Kirkkosalista kuului laulua tai oikeammin laulaen sanottua puhetta, nimeltään kaiketi resitatiivia? Näin salissa ihmisiä seisomassa. Olin hetken aikaa eteisessä, mutta sitten rohkaistuin ja menin sisälle kirkkosaliin.
Kävelin ripeästi oikealle laidalle huomattuani, että miehiä oli siellä seisomassa. Naiset puolestaan olivat vasemmalla laidalla, osalla oli hame ja peitetty pää.
Pastorilla oli yllään koristeellisen näköiset vaatteet, samoin muutamilla muilla. Lähes kaikki sanottiin ikään kuin laulaen, myös Raamatun kohdan luku. Saarnaa vastaava puhe puhuttiin kuitenkin normaalilla äänellä, ja sen aikana kävimme istumaan. Muuten pääosin seistiin, vaikkakin itse kävin istumaan välillä muulloinkin.
Tietyissä kohdissa ihmiset tekivät ristinmerkkejä. Välillä eräät kävivät puhaltamassa kynttilöitä, joita paloi muistaakseni useammassa paikassa. Ilmassa oli suitsukkeen tuoksu. Eräässä vaiheessa pastori käveli ympäriinsä suitsuttaen välineellä, joka kilisi kuin kulkuset.
Rahaa keräämiselle oli oma hetkensä. Ihmiset myös välillä polvistuivat, itse en sitä kuitenkaan päätynyt tekemään kuten en ristinmerkkejäkään. Mieleen jäi myös se, että kirkossa puhuttiin "oikeauskoisista kristityistä" ja "kristityistä". Pastori käveli erään toisen kanssa pitäen ainakin yhtä astiaa kädessään, tämä muistaakseni tapahtui ehtoollissanojen sanomisen jälkeen eli kyse oli luultavasti eukaristiasta.
Eukaristia oli minulle yllättävä siinä mielessä, että aika pienet lapsetkin menivät ottamaan sitä. Monet suutelivat tai koskettivat erästä ikonia ennen kuin menivät pastorin luo. En erottanut, mitä pastori sanoi, kun antoi viiniä, mutta tämän annetua sitä lusikalla ehtoollisen ottaja ainakin yleensä suuteli maljaa. Eräs tuli sanomaan minulle jälkiviinistä. Eukaristiallehan en ole kaiketi ei-ortodoksina tervetullut, mutta tätä jälkiviiniä ilmeisesti saivat muutkin ottaa.
Liturgia alkoi olla jo lopuillaan, ja pastori puhui kullanvärinen risti kädessään. Sitten hän muistaakseni sanoi, että nyt voidaan suudella ristiä. Minä lähdin melko pian, sillä en oikein kokenut tätä tapaa omakseni.
Menin eteiseen. Kirkkokahvit olivat viereisessä salissa ja osallistuin niihin, sillä niissä kaiketi voisi paremmin päästä juttusille ja yhteyteen. Kättelin muutamia henkilöitä, myös pastoria. Pöydän antimet tietenkin siunattiin. Kirkossa kuului jonkin verran venäjänkielistä puhetta. Tarjoilut olivat hyvänmakuisia. Keskustelin myös hieman syvemmin erään henkilön kanssa.
Liturgian aikana koin taas sen, että en oikein ollut hengessäni täysin vapaa, mitä olen kokenut muissakin kirkoissa. Tuntui ikään kuin hieman puuduttavalta. Mutta kahveilla tunnelma oli mukavampi.
Lähdin kirkosta jonkin ajan kuluttua. Kenties tämä oli hyvä alku suhteiden luomiseen tämän kirkkokunnan jäsenten kanssa. Vaikka en allekirjoitakaan joitakin sen opeista ja toiminnasta, niin uskon että minulla on siellä monia veljiä ja sisaria, joiden kanssa haluan olla yhtä ja joita haluan tulevaisuudessa veljellisesti rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti